Kuvailevainen

Hetkeksi hiljenin tuossa viikon aikana, mutta nyt riittääkin kerrottavaa siitä, miten loput lasten half-termistä sujui! Aloitetaan keskiviikosta. Olin juuri raivannut keittiön aamupalan jäljiltä ja ajatellut ottaa hetken omaa aikaa, kun lasten loma-aamut alkaa yleensä sen verran hitaasti, ettei mua ihan heti tarvita. Juuri saatuani bloggerin auki, ilmestyi tyttö huoneeseeni ja ilmoitti haluavansa tehdä pannaria. No, mikäs siinä sitten, käytiin puuttuvat ainekset lähikaupasta ja ryhdyttiin hommiin. Poika yllätti halutessaan auttaa mittaamalla jauhot, minkä jälkeen sainkin sitten imuroida toista kertaa tällä viikolla. Yksi sellainen pikku juttu kuin leivinpaperin voitelu meiltä siinä häseltäessä unohtui... Maku tuntui kuitenkin korvaavan ei-niin-esteettisen ulkonäön, ja tuhottiin pannari päivän aikana kolmeen pekkaan. Edeltävä tiistaihan oli Suomessa laskiaistiistai ja täällä Shrove Tuesday aka Pancake Day, mitä juhlistettiin nyt vähän muodikkaasti myöhässä.

Myöhemmin keskiviikkona pyöräiltiin Abingdonin leisure centreen. Ennen lähtöä meillä oli vähän kädenvääntöä siitä, kun tyttö halusi uimaan ja poika ei. Lopulta saatiin aikaiseksi sellainen kompromissi, että mentäisiin ennen uintia pelaamaan tennistä, jota poika siis halusi tehdä ja tyttö puolestaan ei. Paikan päällä kuitenkin selvisi, että kaikki tenniskentät oli loma-aikana arvattavasti varattuja. Maksoin meidät kuitenkin sisään uintiin, ja poika suostui tulemaan pukukopeille asti, jonka jälkeen se käänsi pitkästä aikaa tantrumvaiheen täysille. Vartin huutoa kuunneltuani talutin pojan altaan reunalle katsomoon, näytin kellosta ajan milloin tultaisiin tytön kanssa pois altaasta ja jätin sen rauhoittumaan. Itku loppui saman tien, ja kun puolen tunnin päästä kävin noutamassa pojan, se olikin jo täysin rauhallinen, ja kysyi nätisti saisiko vuorostaan perjantaina toivoa tekemistä.

Oon itse asiassa aika yllättynyt, miten hyvin sain lopulta hoidettua tuon tilanteen. Jos tää olisi tapahtunut ekalla au pair -viikollani, olisin varmaan ollut aivan sormi suussa. Tässä reilussa puolessa vuodessa on kuitenkin oppinut tuntemaan lapset sen verran hyvin, että tietää mistä naruista niiden kanssa kannattaa vetää. Pojan kohdalla ei järkipuhe tai jämäkämpi äänensävy auta, koska aloittaessaan huutamisen se tulee täysin kuuroksi kaikelle, mitä sille yrittää sanoa. Parhaiten eteenpäin jumitilanteista pääseekin päättämällä sen puolesta miten menetellään, ja päästämällä vastaväitteet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

Nyt varmaan ihmettelette, miten me kuitenkin tuossa ekassa kuvassa pelataan tennistä. No, kävin sitten vielä uinnin jälkeen kyselemässä olisiko yhtään tenniskenttää vapautunut, ja vähän vähemmän nihkeä virkailija osasi opastaa meidät ulkokentille, jotka olikin kaikki vapaina. Eli loppu hyvin kaikki hyvin, kun päästiin lopulta lyömään myös palloa!

Torstaina host-äiti oli kotona, ja minä sain vapaapäivän keskellä viikkoa, joka ei kyllä alkanut ruusuisesti, kun roskamiehet herätti mut kolistelemalla pönttöjä kukonlaulun aikaan. Oli kuitenkin pakko jaksaa käydä Oxfordista yksi paketti ja pestä vessat, mutta ruuanlaitosta sain onnekseni vapautuksen. Illalla käytiin vielä katsomassa Gang Show eli tällainen partiolaisten järkkäämä laulu/tanssi/sketsiesitys, jossa yksi tytön luokkakaveri oli mukana. Vaikka esiintyjien laulunlahjat ei olleet Adele-tasoa, kaikki oli kuitenkin rohkeasti mukana, mitä oli ilo seurata!

Perjantaina koitti viikon viimeinen työpäivä, josta suurin osa kului Snakes & Laddersissa. Sillä aikaa kun lapset kiipeili telineviidakossa, leikki pallomeressä ja laski liukumäkiä, minä pääsin syventymään pääsykoekirjaani. Kotona laitoin lapsetkin opiskelemaan ja teetin lomalle annetut läksyt (miksi oi miksi niitä määrätään?). Illalliseksi kokkailin vielä sweet & sour kasviswokin, ja siinäpä se päivä sitten olikin. Not too bad. Ilta päättyi lähemmäs kolmituntiseen skype-puheluun Suomi-kavereille, ja oli kyllä ihanaa taas pitkästä aikaa jutella, vaikkei meidän keskustelunaiheet kylpyhuoneen kaakeleiden pesua kummoisempia olleetkaan. Launtaina vierailin toistamiseen Walesissa, ja tänään oon viettänyt päivän rauhallisesti kotosalla, kun taisin tuoda sieltä tuliaisina kevätflunssan...

P.S. Mun tätä kirjoittaessa sattui oikea jännitysnäytelmä. Yhtäkkiä alakerrasta alkoi kuulua tosi hätäisen kuuloista itkua, ja tyttö ryntäsi portaat ylös mun oven taakse. Kun menin katsomaan, mitä hittoa täällä tapahtuu, se sai nyyhkytystensä välissä sanottua, että pikkuveli tukehtuu parhaillaan johonkin juomajogurtista tulleeseen roskaan. Siinä sitten parhaani mukaan hyssyttelin ja lohdutin, että kaikki kyllä järjestyy, vaikka huoli heräsi itsellänikin. Kohta yskiminen onneksi loppui ja host-isä huuteli alakerrasta, ettei ole enää mitään hätää. Ilmeisesti poika oli irrottanut vähän kehnosti sellaisen metallisen suojaläpyskän pullon suulta, ja vahingossa nielaissut sen... Sellaista meidän sunnuntaihin.