perjantai 6. helmikuuta 2015

Cornwall Day 3

Tänään sain vihdoin muokkailtua vikat Cornwall-kuvat, olipahan vaan homma! Mutta tulihan noita räpsittyäkin lähemmäs viitisen sataa tuon viikonlopun aikana. Viimeisenä päivänä kokkailtiin vielä englantilainen aamiainen loma-asunnolla, jonka jälkeen pakkailtiin kimpsut ja kampsut. Mua vaivasi taas vanha kunnon kiitollisuudenvelka, ja yritin parhaani mukaan tarjota auttavaa kättä, kun olin omat laukkuni heti herättyäni pakannut. Yleensä saan aina jonkun aikaa odotella muun perheen joutumista, mutta nyt päästiin poikkeusellisesti luovuttamaan avain jo ihan hyvissä ajoin.
Hostit kyseli vastaanottotiskiltä vinkkejä näkemisenarvoisista rannoista kotimatkan varrella, ja poikettiinkin heti kohta puoliin yhdelle, jonka nimi oli Constantine Bay. Omasta mielestä se mun edellisenä päivänä löytämä lahti oli kyllä hienompi. Täällä rantaviivalle pääsyn esti laskuveden mennessään muodostama about kolme metriä leveä virta ja esteetikon silmään pisti ikävästi rannan toisessa päässä jotain kyntävä kaivinkone. Sisäinen biologini oli tosin innoissaan rantakallioilla kasvavista levistä ja simpukoista.
Jonkun ajan päästä jatkettiin matkaa ja päästiin todistamaan oikein kunnon lumipyryä. Hetkessä oli maa valkoisenaan. Etenkin tyttö on kaipaillut Suomen lumisia talvia, joten pysähdyttiin sen mieliksi tien varteen, jotta toinen sai pyöritellä muutaman lumipallon.
Vähän meinasi syke välistä nousta, kun ajeltiin pyyhkijät viuhuen tällaisia pikkuteitä meidän jumalattoman kokoisella autolla, ja jännättiin joka mutkan kohdalla tuleeko vastaan traktori.
Onneksi lumipyry jäi aika paikalliseksi, ja muutaman mailin päässä tulikin sitten enää vettä. Pari tuntia ajeltuamme saavuttiin Devoniin, ja hostäiti ehdotti, että käytäisiin katsastamassa taas yhtä lähistöllä olevaa linnaa. Google Maps meinasi vähän koetella uskoa, ja osoitti meille ensin jonkun polun, jota pitkin oli matkaa linnalle vielä reilu kilometri. No, mikäs siinä, jätettiin auto tien varteen, puettiin lapsille taas ulkoiluhousut ja lähdettiin patikoimaan. Matkalla kohdattiin sattumalta pari National Trustin työntekijää, jotka sitten osasi kertoa, että kyllä sinne linnalle pääsee ihan autollakin asti kunnon parkkiin. Hostiskä lähti takaisin autolle, mutta me loput jatkettiin polkua pitkin, kun nyt kerran oltiin aloitettu. Ja hyvä, että jatkettiin, oli meinaan komeat näkymät muun muassa yhteen laaksoon!






Ja sitten tuli se loppuhuipennus, eli ihkaeläviä Dartmoorin villiponeja! Tiesin, että ollaan Dartmoor National Parkin rajoilla, mutta silti teki mieli nipistää itseään, kun puitten välistä näkyi liikettä. Lapset ehti valitettavasti säikytellä poneja sen verran, etten saanut ihan niin hyviä kuvia kuin oisin toivonut.
Tää kokemus korvasikin sitten sen, ettei koskaan päästy näkemään sitä itse Castle Drogoa, kun linnassa oli meneillään kunnostustyöt. Pistäydyttiin joka tapauksessa paikan päällä olevaan kahvilaan, syötiin lounas ja jatkettiin loputonta kotimatkaa. Kun vihdoin päästiin kotiin meitä odotti aika karu yllätys, kun lämmitykseen oli tullut joku häikkä, jonka takia se oli ollut kokonaan pois päältä. Jokainen, joka on asunut perinteisessä brittitalossa tietää varmaan, miten se oikein imee kylmyyttä ja varastoi sen niin, että sisällä tuntuu kylmemmältä kuin ulkona. Onneksi meidän technology hero aka hostisä sai sen taas pian takaisin päälle, vaikka talon lämpenemisessä kesti kyllä seuraavaan päivään. Vähän karusta paluusta huolimatta oli hyvä olla taas kotona, istua omalle paikalle takan eteen, siemailla Strongbow, tiskailla tuttuun tapaan illallisastiat ja nukahtaa vaivatta tuttuun sänkyyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti