Cyprus day 10

Huh, vihdoin saa Kyproksen saagakin päätöksensä! En tiedä, mikä mulla on kestänyt näitten postausten kanssa, kun kuvatkin tuli käsiteltyä jo itse kohteessa. Nyt otin kuitenkin harmaan päivän kunniaksi itseäni niskasta kiinni, ja palasin vielä kertaalleen aurinkoiseen elokuun alkuun.

Postauksen kuvat on otettu Larnacasta, jossa käytiin viimeisenä päivänä pyörähtämässä. Vasta paikan päällä selvisi, että silloin oli joku Neitsyt Marian päivä, jolloin lähes kaikki putiikit oli tietenkin kiinni. Päätettiin kuitenkin kierrellä vähän aikaa, kun oltiin sinne asti taksilla tultu. Jakaantuneiden mielenkiinnon kohteiden takia pistettiin porukka kahtia, hostäiti jäi tytön kanssa laitattamaan tälle koristenauhaa hiuksiin ja minä lähdin poikien mukaan katselemaan näyteikkunoita ja peliluolaan. 

Loppupäivä oltiin hotellilla tekemässä kuka mitäkin mieli. Mun oli pitänyt luovuttaa huone jo aamulla, mutta sviitistä tuli häätö vasta kuuden aikaan illalla. Sen jälkeen käytiin vielä buffet-illallisella, jolta suunnattiin lentokentälle odottelemaan yölentoa kohti Englantia. Onnistuttiin löytämään jostain nurkkauksesta sohvaryhmä, jossa horrostettiin muutama tunti unen ja valveen rajamailla.

Lopulta päästiin koneeseen, ja ei kyllä ollut mikään elämäni paras lentokokemus. Mulle iski jossain vaiheessa pahoinvointi ja ihan kuumeinen olo. Katselin tuskastuneena kelloa joka toinen minuutti, ja se neljä tuntia ilmassa tuntui vähintään puolet pidemmältä. Jotenkin onnistuin kuitenkin pitämään mahalaukun sisällön mahalaukun sisäpuolella, ja sain jopa nukuttua melkein koko parituntisen jatkolennon Kööpenhaminasta britteihin. 

Ja voi sitä tunnetta, kun näki taas vehreät niityt ja pellot sekä yläilmoistakin brittiläisiksi tunnistettavat talorivit. Tää matka ei välttämättä tullut itselleni parhaaseen ajankohtaan, kun olin ehtinyt olla Englannissa vasta alle kuukauden, enkä siksi osannut kaivata vielä minnekään muualle (enkä kyllä kaipaile vielä reilun kahden kuukaudenkaan jälkeen). Kaiken kruunasi se, että laskeuduttiin Gatwickiin eli samalle kentälle, jolle lensin aupparoimaan saapuessani. Ennen ajomatkaa kotiin käytiin Costassa samaan tapaan, kuin olin hostäidin kanssa käynyt mun saapumisiltana. Oli jotenkin ihana huomata, miten eri tavalla juttua riitti nyt ja miten helppoa oli olla näiden ihmisten kanssa, jotka vielä vähän aikaa sitten oli olleet mulle ihan ventovieraita. Ekan kerran Englantiin lentäessä vastassa ei myöskään ollut harmaata sadetta vaan oikein nätti aurinkoinen päivä.

Hymy ei hyytynyt koko parituntisen automatkan aikana vaan päinvastoin leveni levenemistään lähestyttäessä Abingdonia. Ja sitten kun viimein oltiin kotiovella ei voinut kuin henkäistä hiljaa 'home sweet home'. Jaksoin pysyä valveilla sen verran, että purin matkalaukut, jonka jälkeen painoin pään pitkästä aikaa tuttuun tyynyyn ja nukahdin alle minuutissa. 

Eli tiivistettynä oli aivan huikea reissu, mutta ihanaa oli olla taas kotonakin. Itsekseni en varmaan olisi ihan heti aurinkolomalle lähtenyt, kun oon aina kuvitellut, että sulaisin siinä kuumuudessa. Ja kyllähän tuolla +35 asteen helteissä välillä sellainen tunne tulikin. Tuli kuitenkin nähtyä ja koettua niin hienoja asioita, ettei se jatkuva hikoilukaan mitenkään ylitsepääsemätöntä ollut. Näitä päiviä on hyvä muistella syyssateiden saapuessa!

Cyprus days 8 & 9

Päätin yhdistää Kyproksen reissumme päivät 8 ja 9, koska kahdeksas kului lähinnä villaa siivoillessa ja taksilla Larnacaan siirtyessä. Musta oli melkeinpä ihanaa päästä taas puunaamaan vessoja, kun hostit ei olleet antaneet tyhjentää edes astianpesukonetta koko reissun aikana. Olin kokenut syyllisyyttä siitä, etten päässyt olemaan tarpeeksi hyödyksi perheelle ja maksamaan kiitollisuudenvelkaani. He oli kuitenkin mut mukaan tälle reissulle mielellään ottaneet ja sen kokonaan kustantaneet.

Larnacassa oltiin siis vielä pari yötä Palm Beach -hotellissa, ja se se vasta hulppean oloinen paikka olikin! Hosteilla kävi tuuri, ja ne sai majoittua residential suitessa eikä munkaan twin roomissa mitään valittamista ollut. Paitsi, että wi-fi oli vielä olemattomampi kuin villalla. Tässä vaiheessa matkaa olin ollut ensimmäistä kertaa vuosiin yli viikon vailla kunnon internet-yhteyttä, ja vaikka puhelin oli ollut vähällä lentää seinään useammin kuin kerran uskon, että pikku breikki oli ihan paikallaan.

Yhdeksäntenä päivänä vahdin lapsia kuutisen tuntia, kun host-vanhemmat vietti päivän Larnacan keskustassa. Saatiin aika kulumaan helposti hotellialueella lasten uidessa useammassakin altaassa, ja mun lueskellessa kirjani loppuun varjoon raahatussa aurinkotuolissa.

Myöhemmin koko porukalla illalliselle lähtiessä paljastui, että host-tyttö oli päässyt palamaan päivän aikana aika pahasti. Siinä vaiheessa tuntui kyllä ihan kauhealta, kun lapset oli kuitenkin olleet mun vastuulla eikä oma olotila saisi ikinä vaikuttaa siihen, miten hyvää huolta niistä pitää (olin nukkunut edeltävänäkin yönä vajaat pari tuntia, koska huoneessani oli aika kovaääninen ilmastointi, jota ei voinut laittaa pois päältä ellei halunnut läkähtyä). Kyllä mä monesti muistuttelin siitä aurinkorasvasta, mutta olisi pitänyt vahtia, että ne varmasti lisäsi sitä, kun eihän lapset itse ymmärrä, miksi joku leikiltä aikaa vievä juttu muka olisi tärkeä.

Vetistelyksihän se sitten meni, vaikka hostit kyllä vakuutteli, ettei mun tarvitse olla täydellinen ja saan tehdä virheitä. Mutta silti. Onneksi oli hyvä ruoka ja sen myötä edes vähän parempi mieli.

Cyprus day 7

Lähes koko seitsemäs päivä Kyproksella vietettiin veneretkellä. Oltiin aiemmin joku päivä kierrelty sataman turistitiskejä ja tehty vertailua eri aluksien välillä. Lopulta ykköseksi valikoitui sellainen, josta löytyi lapset innostumaan saanut vesiliukumäki (myöhemmin se paljastui kyllä vähän turhan hurjaksi).

Pysähdyttiin kolme kertaa uimaan periaatteessa keskellä merta. Oli aika jännää uida ympäri laivaa, kun tiesi, että pohjaan on matkaa ties miten monta metriä. Ei voinut kuin luottaa omiin räpiköintitaitoihin, jotka on onneksi itselläni kohtuu hyvät.

Aina välillä laivan rinnalle ilmestyi veneitä, jotka houkutteli matkalaisia liitovarjoilemaan. Ja ei hitsi, kun olisikin tehnyt mieli kokeilla! Mutta kaikki varjot oli kahden istuttavia enkä saanut host-poikaakaan innostumaan mukaani, vaikka siinä on vähän daredevilin vikaa.

Olin varautunut kahdella kirjalla, mutta en lopulta saanut edettyä kuin parin luvun verran. Kivempi oli keskittyä täyttämään keuhkoja raikkaalla merituulella, joka on yksi suosikkiasioistani maailmassa. Lisäksi paattimme sattui olemaan joku bilepaatti, jonka kaiuttimista soitettiin koko aika biisejä, joita on tullut tanssittua useasti Joensuun yössäkin. Hyvät oli siis oltavat.

Kaiken kaikkiaan oli oikein hyvä päivä ja viimeinen sellainen, joka vietettiin kokonaan pohjois-Kyproksella. Seuraavana päivänä oli nimittäin tarkoitus ajaa rajan yli takaisin etelään ja viettää viimeiset pari päivää lomasta perinteisesti lomaresortilla. 

Cyprus day 6

Nukuin Karpasissa vietetyn yön aika katkonaisesti, osittain vieraan paikan takia ja osittain siksi, kun keskellä yötä aivan ikkunani takana innostui hirnumaan aasi. Kun aamuviideltä sitten alkoi moskeijasta kajahdella rukouskutsu päätin luovuttaa ja lähdin tutkailemaan lähiympäristöä.

Karpasissa asumukset oli selvästi vaatimattomampia, ja kaikkein ränsistyneimpien kohdalla mietitytti voiko niissä edes oikeasti asua. Kotieläimiä näkyi paljon lampaista vuohiin ja lehmiin, ja ne varmaan vaikutti osittain siihen pysähtyneeseen tunnelmaan, mikä paikassa vallitsi. Toisaalta modernit leikkipuistot ja hienot autot toi oman twistinsä alueen ilmapiiriin, jota on hankala pukea sanoiksi.

Vaikka aamu oli niin varhainen, että paikallisetkin vasta heräili, aurinko porotti jo sen verran ankarasti, että oli pakko puolen tunnin kävelyn jälkeen palata sisätiloihin ja kylmään suihkuun. Kun hostitkin oli saaneet itsensä ylös käytiin aamupalalla. Sekin oli varsin yksinkertainen, mutta maistuva lukuun ottamatta teekuppostani, joka paljastuikin kahviksi.  

Aamiaisen jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin ajamaan ihan Karpasin niemen kärkeen. Ajettiin villiaasien suojelualueen läpi, ja nähtiin monia nelijalkaisia kärkkymässä ruokaa ohi ajavilta turisteilta. Yhdellä tammalla oli varsakin, ja mua harmittaa hirmuisesti, kun kamerasta kuoli akku ennen kuin sain yhtään kuvaa.

Ennen paluuta villalle vietettiin vielä muutama tunti Kyproksen hienoimmaksi tituleeratulla uimarannalla, Golden Beachilla. Ja olihan se aikamoinen näky, rantaviivaa silmänkantamattomiin ja syvän turkoosia vettä. Kyllä kelpasi kirjaa lueskella siinä miljöössä.

Takaisin villalla juhlittiin vielä au pair -taipaleeni kuukausipäivää allasbileiden merkeissä. Allas oli kyllä hieno iltamyöhällä valaistuna, mutta valitettavasti mulla ei ole siitäkään kunnon kuvia, koska kamera oli edelleen eloton. Muistan kuitenkin elävästi ilman kuviakin kuinka roikuin siinä altaan reunalla, siemailin host-isän miksailemia raki-drinkkejä ja vietin ties miten monta minuuttia katsellen selvästi erottuvia tähtiä, jotka oli ihan hassussa järjestyksessä sillä puolella maailmaa.

Cyprus day 5

Viides päivä Kyproksella oli ehdottomasti yksi mun suosikeista! Lähdettiin aamupäivällä ajelemaan kohti saaren niemenkärkeä, Karpasia. Matkan varrella käytiin tsekkaamassa myös Kantara Castle, josta levittäytyi huikeat maisemat joka puolelle saarta.   

Karpasissa oli tarkoitus majailla yön yli, joten meillä oli hotelli varattuna. Paikallisten käsitys hotellimajoituksesta poikkesi kuitenkin jonkun verran totutusta. Paikka vastasi pitkälti alueen asumismuotoa, mutta mua ei-niin-luksushuone haitannut vaan se oli ennemminkin sellainen autenttinen elämys, niin kuin host-isä asian ilmaisi. Lapset oli kuitenkin selvästi tottuneet vähän liian hyvään, kun marisivat huoneen rumuutta.

Vietyämme tavarat hotellille mentiin yhdelle Karpasin lukuisista uimarannoista. Itse olin suunnilleen tässä vaiheessa lomaa saanut tarpeekseni uimisesta, joten tyydyin yhden viilentävän pulahduksen jälkeen lueskelemaan aurinkovarjon suojissa. Mulla oli mukana parikin pokkaria, mutta vasta nyt ehdin aloittaa niistä ensimmäisen. Sainkin luettua reilut sata sivua sillä aikaa, kun muu perhe uiskenteli, rakensi hiekkalinnoja ja snorklasi. 

Syötiin päivällinen jälleen kerran rantaravintolassa (maistoin miekkakalaa!) ja palattiin muutamaksi tunniksi hotellille, josta jatkettiin kilpikonnaretkelle. Läheisellä rannalla oli biologian opiskelijoiden ylläpitämä merikilpikonnien pesimäalue, ja päästiin seuraamaan ihan vierestä, kun nuoret auttoi poikasia kuoriutumaan ja laski ne sitten mereen. Muistan, miten pienenä heräsin aina lauantaisin katsomaan Avaraa Luontoa, ja sieltä tuli aina välillä dokumentteja merikilpikonnista. Oli kyllä yksi elämäni kiehtovimmista kokemuksista seurata omin silmin poikasten matkaa mereen, luultavasti koko matkan kohokohta mulle!

Cyprus day 4

Neljäntenä päivänä paikallinen ystävämme vei meidät kotikaupunkiinsa Nikosiaan vuorten toiselle puolelle. Käytiin ensin katsomassa vanhaa kaupunginosaa, joka oli ihan pohjois-ja etelä-Kyproksen rajan tuntumassa. 

Sieltä jatkettiin keskustaan, jossa kierreltiin taas kauppoja ja syötiin lounas tuttumme sukulaisten kanssa. Kaikki tapaamamme ihmiset oli välimerelliseen tapaan tosi ulospäinsuuntautuneita ja puheliaita. Hyvästellessä mummot ja tädit pussaili poskille saaden mun suomalaisen kiusaantuneisuuden paistamaan kilometrien päähän.

Lopuksi mentiin vielä kokeilemaan savenvalamista alan artistin johdolla, joka oli kuulemma ihan tunnettu nimi kotimaassaan! Tämä meidän ystävä käy säännöllisesti hänen tunneillaan ja sattuu olemaan varsin charmikas, minkä ansiosta saatiin ilmainen oppitunti, pääosin turkiksi tosin. Itse inhosin muotoilua kuvistunneilla, mutta kun tuota savimöykkyä vähän aikaa käsissään pyöritteli, sitä olikin aika hauska alkaa työstämään. Tein kipposen, josta piti ensin tulla shakaali ja sitten leijona, mutta lopulta siitä tulikin jonkin sortin saukkokärppä. Ei voitu vielä ottaa tekeleitämme mukaan, kun ne piti polttaa uunissa yön yli, mutta ystävämme lupasi tuoda ne meille maalattuina seuraavan kerran Oxfordiin tullessaan. Saas nähdä millaisena mun kippo tulee takaisin ja tuleeko yhtenä kappaleena...