torstai 18. syyskuuta 2014

Cyprus Day 10

Huh, vihdoin saa Kyproksen saagakin päätöksensä! En tiedä, mikä mulla on kestänyt näitten postausten kanssa, kun kuvatkin tuli käsiteltyä jo itse kohteessa, kun ei sillä koneella oikein muuhun pystynyt ilman nettiä. Nyt otin kuitenkin vähän harmaamman päivän kunniaksi itseäni niskasta kiinni, ja palasin vielä kertaalleen elokuun alkuun.
Postauksen kuvat on otettu Larnacasta, jossa käytiin viimeisenä päivänä pyörähtämässä. Vasta paikan päällä selvisi, että silloin oli joku Neitsyt Marian päivä, jolloin lähes kaikki putiikit oli tietenkin kiinni. Päätettiin kuitenkin kierrellä vähän aikaa, kun oltiin sinne asti taksilla tultu. Jakaantuneiden mielenkiinnon kohteiden takia pistettiin porukka kahtia, hostäiti jäi tytön kanssa laitattamaan tälle koristenauhaa hiuksiin ja minä lähdin poikien mukaan katselemaan näyteikkunoita ja peliluolaan. 
Loppupäivä oltiin hotellilla tekemässä kuka mitäkin mieli. Mun oli pitänyt luovuttaa huone jo aamulla, mutta sviitistä tuli häätö vasta kuuden aikaan illalla. Sen jälkeen käytiin vielä buffet-illallisella, jolta suunnattiin lentokentälle odottelemaan meidän yölentoa kohti Englantia. Onnistuttiin löytämään jostain nurkkauksesta sohvaryhmä, jossa horrostettiin muutama tunti unen ja valveen rajamailla. Joku vetoomus oikeasti vetämään, että saataisiin lentokentille tila, jossa nukkuminen olisi edes joten kuten mahdollista!
Lopulta päästiin koneeseen, ja ei kyllä ollut mikään elämäni paras lentokokemus. Mulle iski jossain vaiheessa pahoinvointi ja ihan kuumeinen olo. Katselin tuskastuneena kelloa joka toinen minuutti, ja se neljä tuntia tuntui kyllä vähintään puolet pidemmältä. Jotenkin onnistuin kuitenkin pitämään mahalaukun sisällön siellä sisäpuolella, ja sain jopa nukuttua melkein koko parituntisen jatkolennon Kööpenhaminasta britteihin. 
Ja voi sitä tunnetta, kun näki taas vehreät niityt ja pellot sekä yläilmoistakin brittiläisiksi tunnistettavat talot! Tää matka ei välttämättä tullut itselleni parhaaseen ajankohtaan, kun olin ehtinyt olla Englannissa vasta alle kuukauden, enkä siksi osannut kaivata vielä yhtikäs minnekään muualle (enkä kyllä kaipaile vielä reilun kahden kuukaudenkaan jälkeen). Kaiken kruunasi vielä se, että laskeuduttiin Gatwickin kentälle, jolle lensin siis silloin kun tulin tänne. Käytiin oikein Costassakin ennen kotimatkaa, just niin kuin mun saapumispäivänä. Siinä vaiheessa vaan tajusi, miten nopeasti neljästä täysin vieraasta ihmisestä onkin tullut tuttuja, joitten kanssa keksii puhuttavaa muustakin kuin säästä. Ekan kerran Englantiin lentäessä vastassa ei myöskään ollut harmaata sadetta vaan oikein nätti aurinkoinen päivä.
Mun hymy ei hyytynyt koko parituntisen automatkan aikana, vaan päinvastoin leveni levenemistään lähestyttäessä Abingdonia. Ja sitten kun viimein oltiin kotiovella ei siinä voinut kuin henkäistä 'home sweet home'. Jaksoin pysyä valveilla sen verran, että purin matkalaukut, jonka jälkeen painoin pään pitkästä aikaa tuttuun tyynyyn ja nukahdin alle minuutissa. 
Eli tiivistettynä oli aivan huikea reissu, mutta ihanaa se oli taas olla kotonakin. Itsekseni en varmaan olisi ihan heti aurinkolomalle lähtenyt, kun oon aina kuvitellut, että sulaisin siinä kuumuudessa, ja kyllähän tuolla +35 asteen helteissä välillä sellainen tunne tulikin. Tuli kuitenkin nähtyä ja koettua niin hienoja asioita, ettei se jatkuva hikoilukaan nyt niin vastenmielistä ollut. Näitä päiviä on hyvä muistella sitten sateiden saapuessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti