Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. huhtikuuta 2023

Home is where my habits have a habitat.

Toissapostauksessa mainitsin käyneeni alkuvuodesta lähtien läpi vanhoja blogikirjoituksiani. Eilen saavutin tämän julkaisun (clickety click) helmikuulta 2016, jossa esittelin ensimmäistä vuokrakotiani. Näin reilut seitsemän vuotta myöhemmin asun edelleen samojen seinien sisällä. Välillä muovilattia, parvekkeen ja astianpesukoneen puuttuminen sekä neliöiden rajallisuus kyllästyttävät, mutta edullinen vuokra, itsestään ilmoittelemattomat naapurit, ikkunan takana huojuvat ikikuuset sekä paikan tuttuus pitävät aloillaan. 

Suhtautumiseni pikku kotiini lähentelee sentimentaalisuutta. Se on nähnyt paljon, viikkokausia opiskelua, sadat tiskivuoret ja kauppakassit, kolme kuluttavaa unettomuusjaksoa, ensimmäisen seurustelukumppanini, sali-minäni nousun, baari-minäni nousun ja laskun, korona-ajan kotoilut, yli kymmenet kotiavainten unohdukset ja kahdet ammattiin valmistumiset. Lattiamopin ja pesuämpärin se olisi voinut nähdä vähän useamminkin...

Vuosien mittaan olen tehnyt kotiini pieniä upgreidauksia. Yhtenä kesänä olin niinkin hurja remonttireiska, että toin retrot puunväriset listat tähän päivään maalaamalla ne valkoisiksi. Sohvaani ja kirjahyllyäni en tosin saanut tuolloin omin avuin siirrettyä, joten niiden taakse piiloituvien osuuksien viimeistely jäänee päiviin, joina tämän asunnon joskus tavaroistani tyhjennän. Toistaiseksi jatkan kuitenkin elon merkkieni kaivertamista tämän 70-luvun kerrostalokeski-ikäisen pinnoille.

Ensimmäisen asunnon esittelypostaukseni innoittamana (oikeasti kauhistuin miten järkyttävästi olin verhojani pitänyt, ja miten hirveä vanha sohvapöytäni oli) halusin esitellä kotini uudelleen sellaisena, kuin se tänä päivänä näyttäytyy. Kylpy- ja vaatehuoneeni jäivät tällä kertaa kuvien ulkopuolelle, mutta niiden osalta en ole päätynyt paria uutta säilytysratkaisua kummempiin päivityksiin. Olkaa hyvä, ja tutustukaa siis yhdistettyyn olohuone-makuuhuoneeseeni ja keittiööni. Siivosin tänään enemmän näitä kuvia kuin itseäni varten.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Home sweet home

Lähes kuukauden päivät on nyt tullut uutta osoitetta asutettua, ja paikat alkaa olla siinä kunnossa, että niitä uskaltaa esitellä täällä bloginkin puolella. Pidemmittä puheitta toivotan teidät siis tervetulleiksi esittelykierrokselle uuteen kotiini!
Ylemmässä kuvassa näkyvästä ulko-ovesta sisään astuessa saavutaan eteiseen. Tilaa on sen verran mukavasti, että kiireisinäkin aamuina todennäköisyys teloa itsensä kenkiä jalkaan kiskoessa on suhteellisen pieni. Useimmin käytössä olevat takit mahtuu naulakkoon sulassa sovussa, ja oon näköjään jättänyt jopa yhden vapaan koukun mahdollisille vierailijoille. Kaappitilaa löytyy myös varsin ruhtinaallisesti.
Eteisestä avautuvat ovet kylpy- ja vaatehuoneeseen, joista kurkistetaan ensin jälkimmäiseen. Havainnollistavan kuvan saaminen vaatehuoneesta oli vähän haastavaa, ja ylempänä näkyykin vain toinen puoli, jota hallitsevat lähinnä mekot ja jakut. Toiselta puolelta löytyy rekin sijasta kunnioitettava määrä hyllyjä, joille olen järjestellyt loput vaatearsenaalistani. Sen jälkeen, kun on vuosia tunkenut vaatteita liian pieneen kaappiin, tämä huone tuntuu taivaan lahjalta. En ymmärrä, miten olen selvinnyt ilman.
Viimeinen ovi eteisestä aukeaa kylpyhuoneeseen, joka on aika passelin kokoinen. Suihkussa mahtuu kääntymään ja tilaa löytyy niin pesukoneelle kuin pyykinkuivaustelineellekin, joka jää kuvan ulkopuolelle vasemmassa reunassa olevaan syvennykseen. Olen ollut naurettavan onnellinen saadessani täyttää peilikaapin pelkästään omalla roinallani. Hyvästi kämäisen pöytälampun ja käsipeilin varassa meikkailut! Ainut iso miinus tulee pesukoneliitännän ja pistorasioiden paikkojen suunnittelijoille, jotka ei tainneet olla niitä terävimpiä kyniä penaalissa. Aina pyykkiä pestessäni joudun nimittäin vetämään koneen keskelle lattiaa, että johdot yltää minne pitääkin. Onneksi pesen pyykkiä vaan noin kerran kahdessa viikossa eikä päältä täytettävä pyykkikoneeni paina järjettömän paljon.
Seuraavaksi siirrytään yhdistetyn olohuoneen ja makuuhuoneen puolelle. Ensimmäisenä vastassa on vitriini, jonne olen asetellut suurimman osan kirjoistani. Olin myös suhteellisen tyytyväinen itseeni keksittyäni hyllystä paikat Liisa Ihmemaassa -teekupeilleni, jotka on sen verran hienoja, ettei niistä raaski juoda. 
Vitriinin päälle pääsi osa Englanti-muistoista pahinta ikävää helpottamaan (ja lietsomaan).
Toiselta puolelta huonetta avautuu tällainen näkymä. Olen kovin mieltynyt lintutapettiin, joka on edellisen vuokralaisen peruja. Sisustuksen teemavärit tulee myös aika hyvin esille tässä kuvassa. 
Ylemmän kuvan yöpöydän vieressä on alkovi sängylle. Sängyn valkkaaminen oli oma episodinsa, ja kokeilin varmaan kymmentä erilaista yösijaa yli-innokkaan myyjän pakottamana ennen päätymistä ensimmäiseen vaihtoehtooni. Tyynymeren lisäksi sängyn päällä murjottaa Grumpy Cat, joka on tällä hetkellä lähin korvikkeeni kissan omistamiselle.
Makuuhuonetta olen yrittänyt erottaa olohuoneesta divaanisohvalla. Rakastan tori.fi:stä löytämiäni ornamenttikuvioisia verhoja, joissa on ihanan elävä pinta. Verhojen kaveriksi samasta paikasta löytyi myös yhteensopivat sohvatyynyt.
Kattokruunu kruunaa kokonaisuuden.
Tässä vielä parempi kuva TV-tasosta. Suurin osa DVD-boxeista mahtui kätevästi laatikoihin, ja tason toiseen päätyyn tein pienen asetelman posliinikissasta, mariskooleista ja aloe vera -kasvista, joka on varsin mitättömistä viherpeukalokyvyistäni huolimatta edelleen hengissä.
TV-tason vierestä aukeaa ovi keittiöön, joka on ilahduttavan valoisa. Tilaa löytyy pienelle neljän hengen ruokaryhmälle ja hellan edessä häärimiselle.
Kaappeja vierastin aluksi ärsyttävien puisten kahvojen takia, mutta nyt nekin on alkaneet näyttää ihan siedettäviltä. Astiat, kuiva-aineet ja siivousvälineet mahtuu piiloutumaan ovien taa paremmin kuin hyvin. Astianpesukoneelle keittiössä ei ole tilaa, mutta ainakin tähän mennessä tiskivuoret on pysyneet hallinnassa. 
Nyt alkaisi esittelykierros olla päätöksessään, kiitos käynnistä! Vaikka olen asunut täällä vasta vajaan kuukauden, tuntuu ulko-ovesta sisään tullessa siltä, että on tullut kotiin. Puunväriset listatkaan eivät enää ärsytä niin paljon kuin aluksi. Ensikosketus elämään kerrostaloasukkaana on sekin käynnistynyt ihan viihtyisästi. Kaikki on roskakatoksessa käynnistä lähtien uutta ja jännää.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Home sneak peek

Yksi omilleen muuton parhaista puolista on ehdottomasti ollut uuden kodin sisustaminen mieleisekseen. Vuosien mittaan mulle oli ehtinyt karttua muun muassa lähes täydellinen arsenaali astioita, jotka oli kärsivällisesti odotelleet parempia päiviä lapsuudenkodin nurkissa. Nyt ne päivät ovat vihdoin saapuneet, tosin tällä hetkellä asunnossani on vielä vähän turhan väljää, kun joudun odottelemaan suurinta osaa huonekaluista kuun loppuun. Annan teidän kuitenkin kurkistaa ovenraosta, mitä täältä jo löytyy!