Ohi on! Syksyn yo-kirjoitukset nimittäin. Voi luoja, miten hyvältä tuntuikaan tänään heittää terkan kirjat huoneeni pimeimpään nurkkaan viikkojen fanaattisen luku-urakan jälkeen. Olen viime aikoina kärsinyt jos jonkinlaisesta vaivasta, joista suurinta osaa saan varmaan kiittää näistä kirotuista kirjoituksia. Ensin alkoi vielä normaaliakin pahempi hiussato, sen jälkeen katkesi suurin osa kynsistä, sitten meni iho, joka edesauttoi itsetunnon laskua tasolle, joka se oli ollessani 15-vuotias. Lisäksi silmät ärsyyntyi jostain, ja niihin on kokeiltu jos jonkinlaista allergialääkkeistä tippoihin ja kortisonivoiteisiin. Viimeisimpänä kiusana on ollut koko viikon kestänyt tinnitus, jota kuunnellessa oli ihana yrittää keskittyä pänttäämiseen. Uskon, että tää on merkki siitä, ettei ihmistä ole luotu omaksumaan näin järkyttävää tietomäärää näin lyhyessä ajassa (olisihan sen kertaamisen toki voinut aloittaa aikaisin ja jaksottaa järkevästi, mutta loppu hyvin kaikki hyvin). En uskalla edes kuvitella, mitä mulle tapahtuu ensi keväänä, kun on vähintään tuplasti enemmän aineita kirjoitettavana...
Seuraavan viikon koeviikko (= ei kokeita, ei koulua) tulee kyllä tarpeeseen. Yllä oleva kuva kuvaa luultavasti aika osuvasti miten tuottelias ajattelin olla.
