Eilisiltana mietin, että olisipa kiva tehdä taas pitkästä aikaa 'päivä kuvina' -postaus. Niimpä koppasin kameran käteen heti aamusta ja ryhdyin tuumasta toimeen. Heräilin siis puoli seitsemän maissa, ja olin näemmä vähän tervehtynyt yön aikana, kun en heti edes muistanut, että olen jälleen sairastellut. 

Tarkoitus oli aamulla suorittaa pikainen paniikkikertaus fysiikasta, joka sattui tällä kertaa aloittamaan koeviikon. Huomasin kuitenkin muistavani keskeiset asiat vallan mainiosti, ja lähdin luottavaisin mielin kouluun. Karu totuus iski kuitenkin vasten kasvoja nähdessäni koepaperin. Tuijoteltuani puolisen tuntia tyhjää konseptiani, päätin kuitenkin yrittää, ja laskeskelin omalla logiikallani kaksi ja puoli tehtävää.  

Luokkahuoneesta poistuttani olin vähän maissa, sillä tiesin, että odotettavissa olisi uusinta, johon lukeminen tulisi olemaan varsin tuskallista. Piristin itseäni noutamalla Vero Modasta trenssin, jota olin käynyt  ihastelemassa ja mallaamassa jo pariinkin otteeseen.

Vaille yksitoista käytin bussikorttini viimeisen matkan ja suuntasin kotia kohti.

Avatessani huoneeni oven, kohtasin pienimuotoisen kaaoksen (kuva kaunistelee totuutta). Viime aikoina on ollut niin paljon muuta tehtävää, etten ole juuri ehtinyt välittää muun muassa siitä, ovatko vaatteet kaapissa vaiko lattialla.

Eipä siinä auttanut muu, kuin valita hyllystä joku kiva levy taustalle soimaan, ja alkaa siivota.

Innostuin siivoilusta lopulta niin paljon, että päätin järjestää kynäpurkkinikin uuteen uskoon.

Samalla testasin myös kaikkien kynien toimivuuden.

Lopulta velvollisuudentunto kuitenkin pakotti opiskelemaan, vaikka olinkin tietoisesti yrittänyt vältellä sitä. Seuraavat pari tuntia vietin erittäin rattoisasti inhokkiaineitteni top 3:een kuuluvan yhteiskuntaopin parissa.

Vaivihkaa kirja kuitenkin vaihtui. Hups. 

Iltaa kohden selvästi laiskistuin, enkä jaksanut tehdä enää mitään hyödyllistä. Vietin aikaa niin TV- kuin tietokoneruudunkin ääressä, mitä en kuitenkaan jaksanut ikuistaa kuviin. Onneksi minulla on nyt kaksi kokeetonta vapaapäivää käytettävänäni kurssien kertailuun.

If i was a sculptor, but then again no, or girl who makes potions in a traveling show.

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

11 ASIAA MINUSTA

1. Pyörittelen usein vapaalla kädelläni yhtä hiussuortuvaa, jonka jälkeen se jää oudolle kiehkuralle. Kehitin tavan yrittäessäni lopettaa kynsien pureskelun, enkä pääse siitä enää eroon.

2. Nukun huonosti. Olen tavallisesti viimeinen, joka on hereillä ja ensimmäinen jalkeilla.

3. Olen välillä vähän kömpelö. Kaatelen laseja, törmäilen ovenkarmeihin ja lyön itseäni vahingossa.

4. En oikein osaa pyytää apua.

5. Stressaan typeristä asioista. Hermostun esimerkiksi, jos en tiedä tarkalleen missä pitäisi tavata, tai minne minun pitäisi palauttaa jokin lomake. Rakastan ihmisiä, jotka selittävät minulle kunnolla missä ja minne mennään.

6. Minulla on aina oltava kello ranteessani. Ahdistun, jos en näe kelloa.

7. En koskaan käytä muun värisiä kuin sukkia, kuin mustia.

8. Rakastan Royal-suklaata.

9. En ole koskaan nähnyt yhtäkään James Bond-leffaa.

10. Pelkään enemmän perhosia kuin hämähäkkejä.

11. Rakastan maita, joissa en ole koskaan käynyt ja ihmisiä, joita en ole koskaan tavannut.

KYSYMYKSET HAASTETULLE

1. Missäpäin Suomea asut?

Asun Joensuussa.

2. Millä eri kielillä osaat puhua? 

Suomen lisäksi puhun suhteellisen sujuvaa englantia, ujoa ruotsia ja hiukan latinaa.

3. Tykkäätkö enemmän joulusta vai synttäreistä?

Joulusta! Siinä on enemmän tunnelmaa kuin syntymäpäivissä, ja ikääntymiskriisin takia synttärit ei ole enää kivoja.

4. Mikä oli viime todistuksesi keskiarvo? 

9.1.

5. Kumpi on sinulle läheisempi, äiti vai isä? 

Äiti.

6. Haluaisitko matkustaa ajassa eteenpäin ja nähdä tulevaisuutesi? 

En missään tapauksessa. Olen onnellinen, kun en tiedä mitä on tulossa.

7. Vihaatko salaa ketään? 

Ehkä, viha on aika vahva sana.

8. Mikä on lempikirjasi? 

TSH-trilogialla ja Pottereilla tulee aina olemaan kunniapaikka kirjahyllyssäni. En tule myöskään koskaan olemaan liian vanha lukemaan Lewis Carrollin Liisaa Ihmemaassa.

9. Oletko ollut koskaan hautajaisissa? 

En.

10. Entä häissä? 

En niissäkään.

11. Millä menet yleensä kouluun? 

Syksyisin ja keväisin jaksan pyöräillä muutaman kerran, mutta tavallisesti äiti heittää autolla koululle matkallaan töihin.

Haasteesta tällä kertaa kiitokset Janitalle! Olen tylsä, enkä laita tälläkään kertaa eteenpäin, kun aika moni on tämän kumminkin jo toteuttanut.

When you're standing on the edge you don't look down till you're ready and willing to fly.

Minulla on ollut enimmäkseen tosi kiva viikko! Olen viihtynyt oikeastaan paremmin koulussa kuin kotona, päässyt yliopistolle tutustumaan fysiikan kokeelliseen luonteeseen (= seurannut vierestä muiden momenttimittauksia yrittäen näyttää mahdollisimman epätyhmältä ja tajuta jostain jotain), käynyt mummon syntymäpäivillä, kokenut yhden elämäni kauheimmista herätyksistä, rakastunut koulun kirjaston lämpöpatteriin, yllättänyt itseni työskentelemällä hienosti ryhmässä, viettänyt hirmu hauskan hyppytunnin,  rikkonut koululaukkuni, saanut tanssikengät ja käynyt hiihtelemässä. 

This is my Rubik's Cube, I know I can figure it out.

♪ Athlete - Rubik's Cube

Onpas ollut pitkä viikko. Olen istunut koulussa ihan liikaa, mutta silti liian vähän. Kotosalla minua ovat työllistäneet kirjoittamattomat esseet, fysiikan uusintakoe ja ne läksyt, tietenkin. Viikonloppuna olikin aika vähän nollata päätä. Kävin juoksemassa, jota en ole tehnyt viimeiseen kahteen kuukauteen, kiitos kylmyyden ja lenkkeilyyn soveltuvien talvivaatteiden, joita en omista. Ja voi kun olikin vapauttavaa, vaikka kunto ei ihan entisensä ollutkaan. Lisäksi kalenterista löytyi vihdoin tilaa Hobitille. Ehdin myös lukea jotain oikeasti kiinnostavaa, syödä pussillisen karkkia, etsiskellä sopivaa vanhojentanssikampausta, nukkua lähes tarpeeksi ja siivota. Loppuajan kirjoittelinkin sitten niitä esseitä. 

I am colorblind, coffee black and egg white.

Keskiviikkona oli taas aika palailla kouluun, joka on sujunut omalta osaltani varsin nihkeästi. Se on hassua, miten jo ensimmäisen tunnin jälkeen tuntuu siltä, ettei olisi poissa ollutkaan. Näinä päivinä olen istunut abien matikan tunnilla, suorittanut viimeisen rästissä olleen ruotsin sanakokeen, oppinut taas uuden tanssin, niellyt ylpeyteni ja pyytänyt tukiopetusta fysiikassa, saanut ensimmäisen 6/6 äikän tekstitaitovastauksesta, joka oli omasta mielestäni huonoin kirjoittamani ja potenut pientä suurta lomanloppumisalakuloisuutta.

  

Lisäksi olen juhlinut yhdet täysi-ikäistymiset, nähnyt pitkästä aikaa muitakin kuin lukiotovereita ja palannut kotiin vastentahtoisesti yömyöhällä. Tänään jäädytin itseni pienellä sunnuntaikävelyllä. Ja yritin samalla vältellä fysiikan rästikokeeseen lukemista. Nyt on kuitenkin varmaan pakko kahlata läpi nuo pari viimeistä kappaletta.

A street lamp dies, another night is over, another day is dawning.

Vuosi vaihtui tällä kertaa vähän vaivihkaa siskon kanssa vanhoja lautapelejä pelaillessa. Koettiin mahtavia tiedon hetkiä ikivanhan Trivial Pursuitin parissa, etsittiin Afrikan tähteä väärillä säännöillä, eikä osattu pelata Kimbleä. Tein kokonaiset yhdeksän uuden vuoden lupausta, joihin lukeutuivat muun muassa ajan löytäminen kynäilylle ja kirjoille, yritys elää säästeliäämmin ja uuden penaalin hankkiminen.

Joululomani olen viettänyt lähinnä neljän seinän sisällä. Taisin käväistä ulkona kokonaiset kolme kertaa. Olen  lukenut, täyttänyt luonnoslehtiötäni, kirjoittanut kolme tuntia yhtä Word-sivua, syönyt ja unohtanut syödä, tuhlannut rahaa aleissa, lakannut kynteni, opetellut laittamaan hiuksiani ja viettänyt niin suuren osan ajasta omissa maailmoissani, etten tiedä, miten osaan taas keskittyä opiskeluun.