If all is lost and there's nothing left at stake, don't watch the dust layer over your heartache.

Olin viikonloppuna kuukauden tauon jälkeen Joensuussa. Yritin romantisoida comebackia kuuntelemalla menomatkalla Leevi and the Leavingsin Pohjois-Karjalaa, mutta viimeistään keskustassa edelleen roikkuvat jouluvalot nähtyäni iski tuttu tunne tää paikka on niin nähty. Syitä palata ei enää oikeastaan ole. Lukuun ottamatta Viennaa tietty, se on aina yhtä iloisena vastassa huolimatta siitä, miten kauan olen ollut poissa, bless her.  

Lapsuudenkodin huoneen seinät on saaneet todistaa kaikenlaista kotileikeistä murrosiän onnettomiin hapuiluihin ja varhaisaikuisuuden kriiseihin. Vaikka mukaan on mahtunut monia onnen hetkiä, niin ihmisluonteelle ominaisesti ne unettomat yöt, stressaavat koeviikot, rikotut lupaukset ja katkenneet ihmissuhteet ovat niitä asioita, joiden aikoinaan aiheuttamat tunnetilat tuntuu jääneen elämään omaa elämäänsä suljetussa tilassa. Sen takia mun tekeekin mieli kääntyä kannoillani heti kynnyksen yli astuttuani, minkä takia viime viikonloppu tuntui paikoitellen pitkältä kuin nälkävuosi. 

Päällimmäisin syy vierailulleni oli totta puhuen vakikampaajalla käynti, joka sekin peruuntui lopulta viime tingassa, jes. Onneksi kaupungista löytyi toinenkin ex-joensuulainen, jonka kanssa kuljeskeltiin samoja katuja, joita oltiin talsittu 500 kertaa aiemminkin. 

Eilisiltana oli helpottavaa palata Kuopioon, jossa kadut eivät ole vielä menettäneet uutuudenviehätystään eikä joka toinen vastaantulija näytä tutulta. Tänään varasin ajan uudelle kampaajalle. On taas yksi syy vähemmän palata.

And if you see my reflection in the snow-covered hills, will the landslide bring you down?

Viime aikoina olen ottanut asiakseni kasvattaa Kuopio-tuntemustani laajentamalla lenkkireviiriä vähitellen yhä kauemmas kotikulmilta. Tässä vaiheessa olen jo kartoittanut lyhyimmän reitin lähikaupoille, omaksunut bussireittejä ja tykästynyt Puijon kuusimetsiin. Exploorausta lukuun ottamatta päivät on kuluneet vähän turhan saman kaavan mukaan eli elämä on ilmeisesti alkanut vakiintua tänne. Mielenkiintoisinta just nyt on varmaan reseptivalikoiman laajentaminen ja se, jos saan jotain muutakin postia kuin mainoksia. Tylsyyteen kuolemisen riski on siis vahvasti läsnä.

Sosiaalinen verkosto multa tosiaan puuttuu Kuopiosta vielä kokonaan eikä asiaa auta se, etten käy töissä ja opiskelen etänä. Introverttinä viihdyn pitkälti keskenäni, mutta aina silloin tällöin voisi olla ihan terveellistä poistua omasta kuplasta. Mun oli itse asiassa tänään tarkoitus käydä kahvittelemassa muutaman uuden tyypin kanssa, mutta jänistin loppumetreillä. Ei mulla au pairina ollut järjettömiä ongelmia uusien ihmisten tapaamisessa, mutta suomalaiset on näköjään vähän eri juttu...

Viime viikonloppuna sain kuitenkin seuraa pitkäaikaisesta ystävästäni ja pääsin esittelemään uusia hoodejani. Kuopion keskusta on mulle edelleen osittain mysteeri, kun muutaman kilometrin kävelymatka kotoa sinne ei kovin montaa kertaa viikossa ole jaksanut houkutella. Pääsin siis itsekin leikkimään turistia ja tutustumaan ekaa kertaa kauppahalliin ja sataman ympäristöön. Lisäksi aloitettiin Kuopion ruokapaikkojen testaaminen vakkarivalinnaksi muodostuneesta kiinalaisesta (Sunny's Noodle oli ihan jees, 3/5).

Parin geokätkön jälkeen palattiin juhlistamaan uutta kotikoloa afternoon tean merkeissä. Skonsseja, kuppikakkuja, finger sandwicheja ja rocky road -kakkua olisi riittänyt useammallekin syöjälle, mutta koska jouduttiin kaikkien muiden feidaamiksi, saatiin juoda pannu tyhjäksi kahteen pekkaan. Loppuilta miksailtiin cocktaileja, innostuttiin pelaamaan älypelejä, tutustuttiin Kuopion kuuluisaan baarikatuun ja rikottiin mun vuodesohva. 

Seuraavana aamuna ehdittiin tuhota kiinalaisen tähteet ja onnistuttiin korjaamaan sohva ennen kuin kaverin piti palata omalle puolelleen Suomea. Viime päivät olenkin sitten kärsinyt tavallista enemmän tekemisen puutteesta ja yrittänyt päästä eroon kaikista ylijääneistä leivonnaisista. Syön kakkua varmaan vielä ensi kesänäkin.

Home sweet home

Lähes kuukauden päivät on nyt tullut uutta osoitetta asutettua, ja paikat alkaa olla siinä kunnossa, että niitä uskaltaa esitellä täällä bloginkin puolella. Pidemmittä puheitta toivotan teidät siis tervetulleiksi esittelykierrokselle uuteen kotiini!

Ylemmässä kuvassa näkyvästä ulko-ovesta sisään astuessa saavutaan eteiseen. Tilaa on sen verran mukavasti, että kiireisinäkin aamuina todennäköisyys teloa itsensä kenkiä jalkaan kiskoessa on suhteellisen pieni. Useimmin käytössä olevat takit mahtuu naulakkoon sulassa sovussa, ja oon näköjään jättänyt jopa yhden vapaan koukun mahdollisille vierailijoille. Kaappitilaa löytyy myös varsin ruhtinaallisesti.

Eteisestä avautuvat ovet kylpy- ja vaatehuoneeseen, joista kurkistetaan ensin jälkimmäiseen. Havainnollistavan kuvan saaminen vaatehuoneesta oli vähän haastavaa, ja ylempänä näkyykin vain toinen puoli, jota hallitsevat lähinnä mekot ja jakut. Toiselta puolelta löytyy rekin sijasta kunnioitettava määrä hyllyjä, joille olen järjestellyt loput vaatearsenaalistani. Sen jälkeen, kun on vuosia tunkenut vaatteita liian pieneen kaappiin, tämä huone tuntuu taivaan lahjalta. En ymmärrä, miten olen selvinnyt ilman.

Viimeinen ovi eteisestä aukeaa kylpyhuoneeseen, joka on aika passelin kokoinen. Suihkussa mahtuu kääntymään ja tilaa löytyy niin pesukoneelle kuin pyykinkuivaustelineellekin, joka jää kuvan ulkopuolelle vasemmassa reunassa olevaan syvennykseen. Olen ollut naurettavan onnellinen saadessani täyttää peilikaapin pelkästään omalla roinallani. Hyvästi kämäisen pöytälampun ja käsipeilin varassa meikkailut! Ainut iso miinus tulee pesukoneliitännän ja pistorasioiden paikkojen suunnittelijoille, jotka ei tainneet olla niitä terävimpiä kyniä penaalissa. Aina pyykkiä pestessäni joudun nimittäin vetämään koneen keskelle lattiaa, että johdot yltää minne pitääkin. Onneksi pesen pyykkiä vaan noin kerran kahdessa viikossa eikä päältä täytettävä pyykkikoneeni paina järjettömän paljon.

Seuraavaksi siirrytään yhdistetyn olohuoneen ja makuuhuoneen puolelle. Ensimmäisenä vastassa on vitriini, jonne olen asetellut suurimman osan kirjoistani. Olin myös suhteellisen tyytyväinen itseeni keksittyäni hyllystä paikat Liisa Ihmemaassa -teekupeilleni, jotka on sen verran hienoja, ettei niistä raaski juoda. 

Vitriinin päälle pääsi osa Englanti-muistoista pahinta ikävää helpottamaan (ja lietsomaan).

Toiselta puolelta huonetta avautuu tällainen näkymä. Olen kovin mieltynyt lintutapettiin, joka on edellisen vuokralaisen peruja. Sisustuksen teemavärit tulee myös aika hyvin esille tässä kuvassa. 

Ylemmän kuvan yöpöydän vieressä on alkovi sängylle. Sängyn valkkaaminen oli oma episodinsa, ja kokeilin varmaan kymmentä erilaista yösijaa yli-innokkaan myyjän pakottamana ennen päätymistä ensimmäiseen vaihtoehtooni. Tyynymeren lisäksi sängyn päällä murjottaa Grumpy Cat, joka on tällä hetkellä lähin korvikkeeni kissan omistamiselle.

Makuuhuonetta olen yrittänyt erottaa olohuoneesta divaanisohvalla. Rakastan tori.fi:stä löytämiäni ornamenttikuvioisia verhoja, joissa on ihanan elävä pinta. Verhojen kaveriksi samasta paikasta löytyi myös yhteensopivat sohvatyynyt.

Kattokruunu kruunaa kokonaisuuden.

Tässä vielä parempi kuva TV-tasosta. Suurin osa DVD-boxeista mahtui kätevästi laatikoihin, ja tason toiseen päätyyn tein pienen asetelman posliinikissasta, mariskooleista ja aloe vera -kasvista, joka on varsin mitättömistä viherpeukalokyvyistäni huolimatta edelleen hengissä.

TV-tason vierestä aukeaa ovi keittiöön, joka on ilahduttavan valoisa. Tilaa löytyy pienelle neljän hengen ruokaryhmälle ja hellan edessä häärimiselle.

Kaappeja vierastin aluksi ärsyttävien puisten kahvojen takia, mutta nyt nekin on alkaneet näyttää ihan siedettäviltä. Astiat, kuiva-aineet ja siivousvälineet mahtuu piiloutumaan ovien taa paremmin kuin hyvin. Astianpesukoneelle keittiössä ei ole tilaa, mutta ainakin tähän mennessä tiskivuoret on pysyneet hallinnassa. 

Nyt alkaisi esittelykierros olla päätöksessään, kiitos käynnistä! Vaikka olen asunut täällä vasta vajaan kuukauden, tuntuu ulko-ovesta sisään tullessa siltä, että on tullut kotiin. Puunväriset listatkaan eivät enää ärsytä niin paljon kuin aluksi. Ensikosketus elämään kerrostaloasukkaana on sekin käynnistynyt ihan viihtyisästi. Kaikki on roskakatoksessa käynnistä lähtien uutta ja jännää.