Long time no tilannepäivitys. Mutta niin, elokuun alussa koitti tosiaan kaivattu paluu luentosalin penkeille, joita sainkin syksyn mittaan kuluttaa melkein puhki asti. Kurssien pitäjät ei meitä juurikaan armahtaneet, vaan hommat alkoi saman tien ryminällä. Jo ensimmäisen kuun aikana istuin kolmessa tentissä ja tein kirjallisen työn orapihlajasta rohdoskasvina sekä muistion farmakokinetiikan simulaatioista. 

Tämän jälkeen tahti kiihtyi entisestään, kun aloimme faton eli farmakologian ja toksikologian kaatoon. Laajuutta kyseisellä kurssilla oli kepoisat 14 opintopistettä. Sen ohella piti tietenkin hoitaa vähintään kolmea muuta asiaa yhtä aikaa, kuten 15 sivun kirjallisia ryhmätöitä sekä suullisia esityksiä haavanhoidosta ja lapsettomuudesta, analyyttisen kemian labraharjoituksia, potilastapauksia, molekyylibiologian vähintäänkin hämmentävien dia-esitysten tulkintaa ja ruotsin kauan sitten unohdettujen kielioppisääntöjen kertailua. Hermoromahdus oli siis 24/7 tilauksessa ja auta armias sitä morkkiksen ja rästihommien määrää, jos erehdyit ottamaan yhdenkin päivän lunkisti.

Ylpeydellä voin kuitenkin sanoa selvinneeni kaikesta ja vieläpä ihan kunnialla. Opinnot oli ensimmäiseen lukuvuoteen verrattuna huomattavasti enemmän tulevassa ammatissa hyödyttäviä, minkä vuoksi niitä olikin varsin mielekästä suorittaa. Tietysti siellä oli mukana pari kurssia, jotka ei oikein napanneet (ruotsia farmasian opiskelijoille krrhm), mutta nekin on nyt selätetty. 

Ensi keväänä mulla ois sitten tosiaan edessä ensimmäinen, kolmen kuukauden opetusapteekkiharjoittelu. Siitä stressaamisen aloitin hyvissä ajoin alkuvuodesta, jolloin ensimmäiset harkkapaikan itselleen lunasti. Itse jouduin erinäisistä syistä lykkäämään hakemusten lähettämistä, ja valmistauduin jo henkisesti siihen, että joutuisin luultavasti suorittamaan harkan kolmantena opiskeluvuonna, jolloin valmistumiseni pitkittyisi. Viimeisenä toivonani lähetin hakemuksen oman yliopistomme apteekkiin, jonka haku oli vielä käynnissä. Yllätyksekseni sainkin kutsun haastatteluun ja viikon päästä siitä tervetulotoivotuksen harjoitteluun ensi toukokuussa. Oon varmaan viimeksi ollut yhtä helpottunut saatuani opiskelupaikan farmasialta kuin nyt tuon puhelun jälkeen.

Opiskelijatapahtumissa ravaaminen oli edelliseen vuoteen verrattuna huomattavasti vähäisempää, mutta kyllähän sitä ehdittiin silti useammat bileet, approt, sitsit ja farmasian risteily vol. 2 kokea. Vähän kyllä näin jälkeenpäin harmittaa, ettei tullut haettua tuutoriksi. Olisi saanut vielä kertaalleen myötäelää oman fuksivuoden uusien fuksipalleroiden kautta. Toisaalta mulla oli niin paljon lautasella muutenkin, että ehkä parempi näin itseni ja etenkin opiskeluiden kannalta...

Jossain välissä ehdin myös viettää yhden viikonlopun mökkilaiffia hyvässä seurassa. Poimittiin geokätköjä vaellusreitin varrelta, intoiltiin kanttarelleistä ja otettiin Instagram-kelpoisia kuvia evästelyistä. Marraskuun puolella vietin toisen viikonlopun samassa seurassa Savonlinnassa, jonka sympaattisessa elokuvateatterissa käytiin katsomassa Tuntematon. Lisäksi hurjasteltiin mummokonkeleilla, käväistiin joulumarkkinoilla, koettiin ravintolapettymys ja katsastettiin pari mulle uutta paikkaa Savonlinnan yllättävän vilkkaasta yöstä.

Marras-joulukuun vaihteessa junailin itseni aika extemporeesti Helsinkiin yhdistetyille pikkujoulutupareille. Ajankohta osui kivasti black friday -viikonlopulle, josta otin tosin aika hillitysti ilon irti. Mieluummin kulutin rahat Kiasman pääsylippuun ja kahvitteluun kavereiden kanssa, joita en ollut nähnyt miesmuistiin. Oli kiva huomata, että peruskoulusta ja lukiosta jäi aakkosten ja derivaattojen lisäksi takataskuun muutama sellainen tyyppi, jonka kanssa voi viettää pari päivää luontevasti, vaikka viime näkemisestä olisi vuosi tai puoli. 

Näissä merkeissä on siis viimeiset kuukaudet vietettu, ja nyt ollaankin sitten ansaitulla kolmen viikon lomalla. Ensimmäisen viikon vietän itsekseni Kuopiossa viimeisiä jouluvalmisteluja suorittaen, jonka jälkeen routa ajanee tämänkin porsaan porukoiden joulupöytään Joensuuhun. 

Kesälukemiset part 2

The Kind Worth Killing, Peter Swanson ★★★★★

Huhuhu, mitähän tästä nyt uskaltaisi sanoa. Ihmettelen erittäin suuresti, miten tätä ei oo hypetetty tän enempää, koska tää on ehdottomasti yksi parhaimpia trillereitä, jonka oon koskaan lukenut! Ted Severson tapaa lentokentällä salaperäisen Lily Kintnerin, jolle heittää liian monen martinin jälkeen haluavansa tappaa pettäjäksi paljastuneen vaimonsa. Tedin yllätykseksi Lily vastaakin saman tien tyynesti auttavansa häntä tavoitteessaan. Muutapa tästä kirjasta ei kannatakaan etukäteen tietää, kuin että upeita killer twistejä on luvassa ja lopulta sun sympatiat on psykopaatin puolella.

The Curious Incident of a Dog in the Night-Time, Mark Haddon 

★★★★★

Tää on yks mun suosikeista, ja oon jo jonkun aikaa halunnut lukea sen uudestaan. Ja yhtä hyvähän se oli tälläkin kertaa! Kertojana on 15-vuotias Christopher Boone, jolla on Aspergerin syndrooma, ja mun mielestä Mark Haddon on onnistunut pääsemään päähenkilönsä pään sisään ihailtavan hyvin. Kirja alkaa siitä, kun Christopher löytää naapurinsa koiran keihästettynä talikolla, ja päättää selvittää kuka on teon takana. Salapoliisityön edetessä Christopher tulee törmänneeksi toiseenkin mysteeriin, joka horjuttaa tämän täsmällistä arkea, ja pakottaa hänet ylittämään itsensä. Kaiken kaikkiaan tosi älykäs ja omaperäinen kirja, jonka kertojan uniikki ääni jää kaikumaan päähän pidemmäksi aikaa. Loppuun vielä fun fact: kirjoitin aikoinaan tästä kirjasta mun englannin yo-kokeen esseeosiossa ja sain 95/99 pistettä.

The Couple Next Door, Shari Lapena ★★★✩✩
Tää oli tällainen ihan jees täytetrilleri. Pariskunnan on tarkoitus lähteä naapuriin istumaan iltaa, mutta lastenvahti peruukin viime hetkellä. Koska naapurit asuvat ihan seinän takana päättää pari uskaltaa jättää vauvansa yksin kotiin, ja käydä katsomassa tätä puolen tunnin välein. Kun otetaan vielä itkuhälytin mukaan niin mitäänhän ei voi sattua, eihän? Pariskunnan palatessa myöhään illalla kotiin siellä odottaa kuitenkin joka vanhemman pahin painajainen - vauvaa, joka vielä puoli tuntia sitten nukkui kaikessa rauhassa kehdossaan, ei näy missään. Kerronta tässä on aika yksinkertaista eikä erityisesti keskity kenenkään näkökulmaan, mutta se oli oikeastaan ihan virkistävää vaihtelua. Etenemistahti on mukaansatempaava, ja tää on nopeasti luettu. Loppu tuntui vähän turhalta dramatisoinnilta, mutta kokonaisuudessaan ihan viihdyttävä. 

We Were Liars, E. Lockhart ★★★★✩
Luin tän kirjan ekan kerran ilmestymisaikoihin, mutta silloin sitä oli ehkä hypetetty vähän liikaa, kun päädyin antamaan vaan kolme tähteä. Mielipiteet voi kuitenkin näköjään muuttua, sillä nyt kun luin tän uudelleen tykkäsinkin tästä niin paljon, että nostin arvosteluani. Juonesta en uskalla paljastaa oikein mitään, ettei mene kenenkään lukunautinto pilalle. Mutta sen voin sanoa, että tän lukijoiden käymät keskustelut ja teoriat on vähintään yhtä mielenkiintoista luettavaa kuin itse kirja.

Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa, Jen Campbell ★★★★✩
Pitihän sitä saada vähän huumoriakin murhamysteerien joukkoon. Tää oli kyllä hauska ja suorastaan liian nopeasti luettu. Nimi kertookin tästä jo aika lailla kaiken tarvittavan - kirjakaupoissa kuultuja outoja keskusteluja siis. Kirjan kirjoittaja ja siinä esiintyvät keskustelut koonnut Jen Campbell löytyy muuten myös booktuben puolelta, jonka kautta tähän teokseen oikeastaan törmäsin.

Hautanummi, Belinda Bauer ★★★★★
12-vuotias Steven Lamb viettää viikonloppunsa Exmoorin nummilla kuoppia kaivaen. Hän toivoo löytävänsä saman ikäisenä kadonneen setänsä, jonka uskotaan joutuneen pahamaineisen lapsimurhaaja Arnold Averyn uhriksi. Ruumiin löytämällä Steven toivoo pystyvänsä tuomaan rauhan isoäidilleen, joka odottaa edelleen lapsensa kotiinpaluuta. Steven alkaa kirjoittaa kirjeitä vankilassa viruvalle Arnold Averylle saadakseen selville setänsä hautapaikan. Ja niin alkaa kissa ja hiiri -leikki epätoivoisen pojan ja tylsistyneen sarjamurhaajan välillä. Tykkäsin ihan hirveästi jo pelkästä asetelmasta, johon on ammennettu inspiraatiota tositapahtumista. Bauerin kuvaus on vangitsevaa, ja tuntui melkein, että oisin itsekin seisonut tarinan näyttämönä toimineella sumuisella nummella. Myös kertojaäänet, nuori poika ja murhaaja, oli hyvin uskottavat. Kaiken lisäksi tää onnistui olemaan myös kasvutarina, ja jopa vähän koskettava sellainen. Tulen kyllä ehdottomasti tsekkaamaan muutkin kirjailijan teokset!

Huone, Emma Donoghue ★★★★✩
Mun oli tarkoitus lukea tää leffan ilmestymisaikoihin, mutta koska en ole vielä tänäkään päivänä nähnyt elokuvaa, niin ei haitannut lukea kirja vasta nyt. Oikeastaan oli varmaan parempi lukea tää vasta nyt, kun kaikki hypetys on aika lailla hiipunut, jolloin mulla ei ollut niin suuria odotuksia. Tää on tosiaan tarina seitsemän vuotta sitten kaapatusta naisesta ja tämän vankeudessa synnyttämästä pojasta, lapsen silmin kerrottuna. Tosi harvat kirjat saa mut lukiessani itkemään, ja tää oli yksi niistä. Voi olla, että olisin antanut viisi tähteä, jos oisin lukenut alkuperäiskielellä, sillä tää suomennos tökki mulla välillä aika pahasti.

Illallinen, Herman Koch ★★✩✩✩
Kaksi veljestä, jotka vihaavat toisiaan, ja heidän vaimonsa asettuvat kaikki illastamaan saman pöydän ääreen amsterdamilaisessa huippuravintolassa. Pakotettujen hymyjen ja näennäisten kohteliaisuuksien taakse verhoutuu molempien perheiden onnea uhkaava salaisuus. Kuinka pitkälle nämä henkilöt ovat valmiita venyttämään moraalinsa rajoja suojellakseen läheisiään? Tää oli kyllä nopealukuinen, muttei mitenkään erityisen mysteerinen vaan enemmän kuvaus siitä, miten vanhemmat mahdollisesti reagoivat, kun suhde lapsiin joutuu koetukselle. Jotenkin koko asetelma tässä oli liian epäuskottava mulle, minkä vuoksi kaksi tähteä.

Never Let Me Go, Kazuo Ishiguro ★★★✩✩
Tästä on jotenkin tosi vaikea kirjoittaa. Vaikka tää on tunnettu teos en tiennyt juuri mitään etukäteen, mikä oli oikeastaan vaan hyvä juttu. Siitä syystä en taida sanoa mitään itse juonesta, vaan totean vain, että henkilökohtaisesti tykkäsin keskustelumaisesta kirjoitustyylistä ja tää oli ajatuksia herättävä.

Kun suljen silmäni, S. J. Watson ★★★★✩
Christine herää joka aamu tuntemattoman miehen vierestä, joka esittäytyy hänen aviomiehekseen. Mies kertoo Christinen joutuneen kaksikymmentä vuotta sitten auto-onnettomuuteen, joka vaurioitti tämän muistia niin, että Christine unohtaa aina nukkuessaan kaiken sinä päivänä kokemansa eikä pysty palauttamaan mieleensä kuin lapsuutensa ja osan nuoruudestaan. Toiveenaan löytää kadonneet muistonsa Christine alkaa kirjoittaa päiväkirjaa, ja menneisyyden vähitellen hahmottuessa hän alkaa epäillä, ettei hänen aviomiehensä ole kertonut kaikkea. Mielenkiintoinen ja joukosta erottuva asetelma trillerille, toimii!

The Book of You, Claire Kendal ★★✩✩✩
Tää on yksi näistä lukuisista stalkkeritarinoista, joita on julkaistu aika paljon viime vuosina. Jotenkin mulla ei ole kauheasti sanottavaa tästä. Juoni ja kerronta toi mieleen lähinnä vahingossa julkaistun fanficin, ja joidenkin hahmojen tarkoitus ja motiivit oli vähän epäselviä. Aihe ja sanoma oli kirjailijalle selvästi tärkeä, mutta mua häiritsi nää muut seikat niin paljon, ettei se valitettavasti välittynyt niin kuin oli tarkoitus.

Cantervillen kummitus, toim. Kerttu Manninen ★★✩✩✩
Luin tän novellikokoelman ekan kerran joskus yläasteella enkä tiedä mistä yksi tarina tässä nyt yhtäkkiä hyppäsi mun mieleen, mutta sen takia oli ihan pakko metsästää kirja antikvariaatista. Aika oli ehkä vähän kullannut muistoja tän kohdalla, kun tykkäsin nyt about 1/3 tarinoista, ja loput oli vähän luokkaa mitä mä just luin.

The One, John Marrs ★★★★★

Mitä jos olisi olemassa geeni, jonka vain kaksi ihmistä maailmassa jakaisi, ja olisi täten toistensa täydelliset biologiset matchit? Tinder vapise ja tee tilaa Match.comille, jossa osuma perustuu pelkästään DNA-näytteeseen! Kirja seuraa viiden geneettisen matchinsä löytäneen parin tarinaa, joista jokaiseen jää ensimmäisistä luvuista lähtien niin pahasti koukkuun, että on suorastaan pakko lukea koko 400 sivuinen kirja yhdeltä seisomalta. Tätä on markkinoitu psykologisena trillerinä, mutta musta tää ei varsinaisesti ole sellainen, vaikka twistejä kyllä riittää vaikka muille jakaa.

My Heart And Other Black Holes, Jasmine Warga ★★★✩✩
Tää oli pakko lukea, koska mulla oli itselläni nuorempana sama idea kirjalle. Kaikessa lyhykäisyydessään tää kertoo kahdesta masentuneesta nuoresta, jotka päättää auttaa toisiaan kuolemaan. Oisin kovasti halunnut tykätä tästä, ja alku vaikuttikin lupaavalta, mutta sitten meininki meni mulle vähän turhan YA:ksi, eikä tää lopulta tuntunut kovin realistiselta kuvaukselta mielenterveysongelmien luonteesta.

One of Us Is Lying, Karen McManus ★★★✩✩
Viisi nuorta saapuu jälki-istuntoon, neljä poistuu elossa. Bronwyn on huippuyliopistoon pyrkivä älykkö, Addy sievä tyttö, Cooper atleetti ja Nate jo aiemmin huumeiden diilauksesta kiinni jäänyt rikollinen. Simon on hylkiö, ja lukion pahamaineisen juoruilusovelluksen kehittelijä. Hän ei koskaan selviydy ulos luokkahuoneesta, eikä hänen kuolemansa poliisien mukaan ole onnettomuus. Kuolemaansa seuranneena päivänä Simonin oli määrä julkaista meheviä juoruja hänen kanssaan jälki-istuntoon päätyneistä nuorista, joista kaikista tulee nyt epäiltyjä. Tilanne pakottaa aiemmin toisilleen tuntemattomat, hyvin erilaiset nuoret toimimaan yhdessä oikean syyllisen löytämiseksi. Onko murhaaja yhä vapaalla jalalla vai onko se joku heistä? Hyvin tyypillinen YA-tarina niin kliseisillä hahmoilla, että se jopa toimii.

Nyt on siis esitelty kaikki tämän kesän aikana kahlaamani kirjat. Täytyy myöntää, että tää oli sen verran kivaa, että saatanpa kokeilla joskus toistekin.

Kesälukemiset 2017 part 1

Edellisessä postauksessa kävinkin jo läpi tän kesän bucket listani, jonka yhtenä kohtana oli lukea ainakin kymmenen kirjaa. Suhtauduin tavoitteeseen aika varauksellisesti, koska lukeminen on ollut viime vuodet melko jäissä, vaikka nuorempana olikin aina joku kirja kesken ja kirjastokuitit lähenteli parhaimmillaan puolta metriä. Mä uskon, että kuka vaan voi tykätä lukemisesta, jos vaan löytää itselleen sopivan kirjan. Ne sopivimmat kirjat voi vaihtua ja varmasti vaihtuukin lukemattomia kertoja elämän eri vaiheissa. Mun lukemattomuuteen on opiskelukiireiden lisäksi vaikuttanut varmasti se, etten oo osannut valita kirjoja, joista nykyään tykkäisin.

Sen vähän, mitä oon viime vuosina lukenut, oon seilannut genrestä toiseen. Romantiikka ei oo ikinä ollut mua varten, fantasian suhteen oon hyvin nirso, perus kaunokirjallisuus tuppaa valitettavan usein tylsistyttämään ja sci-fi on useimmiten ihan no no. YA-kirjoista oon jo kasvanut ulos, mutta osa aikuisille suunnatuista romaaneista on mulle edelleen liian kypsiä. Yritäpä sieltä sitten löytää jotain sopivaa. Näyttää kuitenkin siltä, että tää kartoitus alkaa viimeinkin tuottaa tulosta, ja nyt osaan sanoa, että mulle mieluisinta luettavaa tällä hetkellä on ehdottomasti trillerit ja mysteerit, joitten pimeissä metsissä, syvissä vesissä ja goottilaisissa kartanoissa oonkin nyt koko kesän piileskellyt. Pitkälti sen ansiosta voinkin näin loman lopussa todeta, että hyllystä löytyy kymmenen sijaan 27 luettua kirjaa. 

Tän saavutuksen, ja ennen kaikkea sen kunniaksi, että tykkään taas lukemisesta, ajattelin kokeilla jotain uutta täällä blogin puolella ja kirjoittaa muutaman sanasen kaikista kesällä lukemistani kirjoista. Josko joku saisi niistä inspiraatiota omaan to-read -listaansa. Nyt siis nimiä ylös, varsinkin jos jännityskirjat kiinnostaa, vaikka mahtuu tähän joukkoon jonkun verran muutakin vaihtelun vuoksi. Kieli on tosiaan suurimmassa osassa englanti, koska luen kirjat nykyään mieluiten alkuperäiskielellä. Suomennoksia luen lähinnä, jos sellainen kirjastosta löytyy ja haluan säästää kukkaroparkaani. Koska kirjoja kertyi näin paljon jaan postauksen kahteen osaan, ettette mene ihan lukuähkyyn. Pitemmittä puheitta - niihin kirjoihin!

Sharp Objects, Gillian Flynn ★★★★✩

Tää kirja valikoitui mun seuralaiseksi Skotlannin reissulle, ja välillä sai tosissaan käydä sisäistä taistoa, etten viettäisi koko lomaa nenä kiinni kirjassa. Onnistuin lopulta hillitsemään itseäni sen verran, että kaivoin tän repusta lähinnä lentokoneessa ja kahviloissa. Kaikille tutuksi tulleeseen Gone Girliin verrattuna Sharp Objects on vielä astetta enemmän fucked up. Kaikilla hahmoilla tuntuu olevan omat ongelmansa ja kauhutarinamainen historia. Journalistina työskentelevä päähenkilö Camille Preaker joutuu kohtaamaan omansa palatessaan lapsuuden kotikaupunkiinsa, jossa tapahtuneista kahden nuoren tytön murhasta hänen on määrä kirjoittaa. Uppoutuessaan uhrien kohtaloihin Camille ajautuu vastakkain oman vaikean lapsuutensa kanssa. Ei missään muotoa kaunista luettavaa, mutta varsin hyvä ja nopealukuinen psykologinen trilleri.

Dark Places, Gillian Flynn ★★★★★

Tästä tuli mun ehdoton suosikki Gillian Flynniltä, ja koko paksu pokkari meni aika lailla yhdellä istumalla. Libby Day oli seitsenvuotias, kun hän selviytyi äitinsä ja siskojensa kohtaloksi koituneesta raa'asta joukkomurhasta. 25 vuotta myöhemmin Kill Club -niminen seura ottaa yhteyttä Libbyyn toiveenaan löytää todisteita, jotka vapauttaisivat Libbyn veljen Benin vankilasta, jonne tämä joutui Libbyn todistettua hänet syylliseksi perheensä murhaan. Taloudelliseen ahdinkoon joutunut Libby suostuu vielä kerran palaamaan yöllisen verilöylyn pariin, ja alkaa kerhon jäseniltä saamaansa palkkiota vastaan etsiä käsiinsä henkilöitä, joilla on mahdollisesti ollut osuutta tapahtumien kulkuun. Henkilöhahmot ei tässäkään kirjassa ole mitään ruusuisia, ja verta sekä suolenpätkiä lentää. Epäilykset suuntautuu matkan varrella itse kuhunkin, mutta loppuratkaisu onnistuu kaikesta huolimatta yllättämään. Täydellinen trilleri.

All the Missing Girls, Megan Miranda ★★★★✩

Tää kertoo kahden eri vuosikymmenillä kadonneen nuoren naisen kohtalosta, mutta tää on kerrottu takaperin! Nicolette Farrell jätti kotikaupunkinsa taakseen kymmenen vuotta sitten, kun hänen paras ystävänsä Corinne katosi jälkiä jättämättä. Nyt Nic palaa paikkaan huolehtiakseen sairaasta isästään, mutta tempautuu pian osaksi tapahtumaketjua, joka saa kauan sitten tikatut haavat aukeamaan. En oo ennen tullut törmänneeksi tällaiseen konseptiin, jossa tarina alkaisi lopusta ja päättyisi alkuun, mutta ihailtavan hyvin tää on onnistunut. Muutamia sitomattomia lankoja valitettavasti jäi, mitkä estää mua antamasta viittä tähteä, mutta pelkästään tästä poikkeavasta kerrontatyylistä voin kevyesti heittää nuo neljä.

The Woman in Cabin 10, Ruth Ware ★✩✩✩✩
Tää ei ollut mua varten. Kiinnostuin, kun tätä oli verrattu Agatha Christien tuotantoon, mikä näkyi lähinnä lukuisina henkilöhahmoina. Yksikään ei valitettavasti ollut mun mieleen, ja vaikka mulle ei ole mitenkään välttämätöntä tykätä kirjan päähenkilöstä, niin tässä oli kyllä jotenkin niin ärsyttävä protagonisti, että lukeminen oli välillä aika pakkopullaa. Kliseinen suljettu miljöö, ennalta-arvattava juoni ja epälooginen loppuratkaisu varmistivat sitten tuon yhden tähden. Journalisti Lo Blacklockia onnistaa, kun hän pääsee viettämään viikon pienellä luksusristeilijällä voidakseen kirjoittaa siitä jutun matkailulehteen. Elegantisti alkanut laivamatka saa kuitenkin pian hyytävän käänteen, kun Lo herää ensimmäisenä yönä isoon loiskahdukseen, ja vannoo nähneensä mustiin vesiin uppoavan ihmiskäden. Kukaan laivan henkilöstöstä ei kuitenkaan tunnu ottavan häntä vakavasti. Onko laivalla murhaaja, ja ennättääkö Lo tämän jäljille ennen kuin on liian myöhäistä? Ruth Waren teokset on saaneet aika ristiriitaisia arvosteluja, joten joku voi tästä tykätä paljonkin tai päättää sanoa tämän kirjailijan kirjoille heipat niin kuin minä.

I Let You Go, Clare Mackintosh ★★★★✩

Tää on tällainen emotionaalinen trilleri astetta moniulotteisemmilla hahmoilla, josta voisi olla helpompi aloittaa tähän genreen tutustuminen, jos ei halua heti sukeltaa sinne pimeimpiin ja sairaimpiin tarinoihin. Yksi epäonninen marraskuun ilta muuttaa Jenna Greyn elämän suuntaa kertaheitolla, ja hänen ainoaksi toivokseen selvitä surun ja pelon värittämistä muistoista, on aloittaa kokonaan alusta. Hitaasti hän alkaa nähdä pilkahduksia paremmasta tulevaisuudesta, mutta menneisyys seuraa vain askelen hänen jäljessään. Koukuttava tarina killer twistillä. Mackintosh on muuten työskennellyt poliisivoimissa kymmenen vuotta ennen kirjailijan uraansa, mikä tuo mukavasti asiantuntemusta ja uskottavuutta viranomaisten osuuteen tarinassa.

I See You, Clare Mackintosh ★★★✩✩

Edellinen kirja innostutti tutustumaan myös Mackintoshin uusimpaan teokseen, joka oli myös varsin koukuttava, muttei yhtä mieleenpainuva kuin edeltämänsä debyytti. Zoe Walker näkee työmatkallaan kuvan itsestään sanomalehden mainososiossa, ja haluaa palavasti tietää, miksi salaa otettu kuva on päätynyt lehteen. Lehti ei tarjoa minkäänlaista selitystä, vain epätarkan kuvan, toimimattoman puhelinnumeron ja salasanalla varustetun nettisivun osoitteen. Mukavaa kesäluettavaa, mutta vaatii sen, ettei lukija kyseenalaista liikaa asetelman loogisuutta, missä mä en oikein onnistunut.

Behind Closed Doors, P.A. Paris ★★★★✩

Kaikki tietää yhden täydellisen parin niin kuin Jack ja Grace. Molemmat on kauniita ihmisiä, joiden järjestämillä illallisilla viini ja keskustelut virtaa. Pari vaihtaa rakastavia katseita ja tuntuu olevan elementissään viihdyttäjän roolissa. Mutta miksi Garce ei koskaan vastaa puhelimeen, ja miten hän voi tarjoilla uskomattomia jälkiruokia lihomatta kiloakaan? Ja miksi yhden makuuhuoneen ikkunassa on kalterit? Tää ei oo mitenkään erityisen mysteerinen, vaan alkuasetelma on aika selvä - täydellinen avioliitto onkin kaikkea muuta kuin täydellinen. Tapahtumien kulku itsessään on kuitenkin niin mukaansatempaava, että viimeinen sivu tulee vastaan alta aikayksikön.

Breakdown, P.A. Paris ★★★★✩

Tää oli vähintään yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. Tarina alkaa siitä, kun Cass päättää iltamyöhällä kotiin ajaessaan oikaista valaisemattoman maantien kautta. Tien sivussa hän näkee yksinäisen ajoneuvon, jossa istuu nainen. Sateen vihmoessa tuulilasiin Cass epäröi hetken pitäisikö hänen tarjoutua auttamaan, mutta päättää lopulta jatkaa matkaansa. Seuraavan aamun uutisissa kerrotaan samaisen naisen löytyneen murhattuna autostaan. Syyllisyys painaa Cassia, ja hän alkaa saada hiljaisia puheluita tuntemattomasta numerosta. Tuntuu siltä kuin joku tarkkailisi hänen taloaan. Lisäksi Cass vastaanottaa postista tavaroita, joita ei muista ostaneensa, unohtaa sovitut tapaamiset eikä osaa enää käyttää kodinkoneitaan. Onko Cass sairastumassa ennenaikaiseen Alzheimeriin niin kuin äitinsä? Hahmoja tässä on aika vähän, jolloin ennalta-arvattavuuden riski lisääntyy, mutta mä olin poikkeuksellisen naiivi enkä keksinyt loppuratkaisua liian ajoissa, jolloin tää säilytti mielenkiintonsa.

Into the Water, Paula Hawkins ★★★✩✩

Viime vuonna lukemani Girl in the Train oli sen verran jees, että päätinpä lukaista tämänkin. Tää ei vanginnut samalla tavalla, mutta säilytti koko kirjan ajan sopivan aavemaisen tunnelman. Peilityynen pinnan alla kuplii, kun yksinhuoltajaäiti löydetään kuolleena nimensä veroisesta Drowning Poolista, joka on vaatinut useamman naisen hengen. Aiemmat kuolemat on kuitattu itsemurhina, vaan mikä on  koko totuus? Napostelukokoisiin lukuihin jaettu kirja, joka on enemmän kuvaelma pienestä kaupungista ja sen asukkaiden salaisuuksista kuin nopeatempoinen jännitysnäytelmä. Tää on kerrottu kymmenen eri henkilön näkökulmasta, mikä jättää hahmot pintaraapaisuiksi, mutta mun mielestä tää oli ihan virkistävä ratkaisu, ja lisäsi mysteerisyyttä.

The House at Midnight, Lucie Whitehill ★✩✩✩✩

Luin tän siinä toivossa, että tää muistuttaisi vähän Donna Tarttin The Secret Historya, johon tätä on verrattu, mutta kai se vaan pitää uskoa, ettei sen veroista kirjaa ole eikä tule. Okei, tääkin kertoo yliopistossa yhteen hitsautuneesta kaveriporukasta, mutta siihen ne yhtäläisyydet aika lailla loppuu. Lucas Heathfield perii sedältään upean goottilaisen kartanon, jossa ystävykset alkavat kokoontua viikonloppuisin. Kartanossa tuntuu kuitenkin vallitsevan jotain pahaenteistä, ja päähenkilö Joannasta alkaa tuntua, että talo itsessään ohjailee heidän tekemiään päätöksiä. Puitteet hyytävälle tarinalle siis löytyy, mutta se lässähtää pitkäveteiseltä tuntuvaan, liian yksityiskohtaiseen kuvailuun, epäloogisiin hahmoihin ja ennalta-arvattavuuteen. Skipatkaa tää vaan suosiolla.

Dangerous Girls, Abigail Haas ★★★★✩

Pitihän se vähän YA:takin pitkästä aikaa kokeilla, ja tää oli mukavan kypsä sellainen, vaikka kertoikin Spring Breakillä olleista nuorista. Viimeistä vuottaan high schoolissa viettävän kaveriporukan Aruballe suuntautuvasta lomasta tulee ikimuistoinen vähän eri tavalla kuin he odottivat, kun yksi tytöistä löydetään huoneestaan kuoliaaksi puukotettuna. Pääepäillyksi nousee uhrin paras ystävä Anna, joka joutuu taistelemaan halpamaisia syytöksiä vastaan. Odottaessaan tuomarin päätöstä Anna saa nähdä, kuinka epäilykset häntä kohtaan nousevat kaikkein läheisimpienkin ihmisten mielissä, ja leimaavat hänet ei pelkästään syylliseksi, vaan myös vaaralliseksi. Loppu pisti suorastaan suututtamaan kieroudellaan, voi Abigail Haas minkä teit.

The Ocean at the End of the Lane, Neil Gaiman ★★★★✩

Piiitkästä aikaa Neil Gaimania. Coraline oli lapsena ihan mun ykköslemppareita, ja se oli useamman kerran mulla kirjastosta lainassa. Tän akuisille suunnatun, pari vuotta sitten ilmestyneen romaanin oon halunnut lukea jo jonkun aikaa. Ja olihan se taas taattua Gaimania! Outoa, sadunomaista realismia, josta jokainen voi muodostaa oman tulkintansa. Kirjassa keksi-iän saavuttanut mies palaa kotiseuduilleen ja päätyy vierailemaan vanhan kotitiensä päässä sijaitsevalla maatilalla. Istuskellessaan pienen lammen ääressä muistot lapsuudesta alkavat virrata hänen mieleensä. Ja nämä muistot ovat liian outoja, liian pelottavia ja liian vaarallisia muistettaviksi. Joku kuvaili tätä kirjaa sanalla 'lapsuus', ja mun mielestä se oli aika hyvin sanottu.

Siinäpä ensimmäiset luetut kirjat uunista ulos, loput seuraavassa postauksessa!

Summer bucket list 2017

Mun kesäloma loppuu kolmen päivän päästä ja oon siitä oikeastaan vaan helpottunut. Viimeiset reilut kaksi kuukautta on menneet ihan vaan lomaillessa, koska en tänäkään vuonna jaksanut panostaa kesätöiden hakuun ja etukäteen suunnitellut kesäopinnotkin jäi suorittamatta. Aluksi tää tuntui ihan hyvältä ratkaisulta, koska kevät oli ollut aika rankka, ei niinkään opiskelujen suhteen vaan kaiken muun. Ensimmäiset viikot kuluikin mukavasti matkustellessa ja ihan vaan ollessa, mutta aika pian sitä alkoi taas kaivata sitä ihanaa kamalaa arkea.

Oon viime vuosien aikana saanut todeta olevani sellainen ihminen, joka vaatii elämäänsä ulkopuolelta säädellyt rutiinit säilyttääkseen mielenterveytensä. Ei sillä, etteikö mulla olisi koko kesän ollut suurin piirtein samat uni- ja ruokailurytmit kuin arkenakin, mutta kyllä mä näköjään tarvitsen aina jotain velvollisuuksia, että pystyn oikeasti nauttimaan jouten olosta. Vaan mitäpä mä tässä valitan, kun oisin kerrankin voinut yrittää saada kesätöitä tai tehdä sen yhden kesäkurssin, joka mun piti alun perin tehdä, mutta 10 sivun essee osoittautui lopulta liian luotaantyöntäväksi... No, joka tapauksessa ootan nyt innolla pääseväni taas kiinni opiskelijan arkeen eli on tää loma kaiketi tehnyt tehtävänsä.

Koska kesän aikana ei tullut juuri kirjoiteltua, ajattelin tiivistää sen näin jälkikäteen käymällä läpi alkukesällä perinteisesti laatimani bucket listin. 

1. Tee kesäreissu. ✓

Tää toteutuikin jo heti alkukesästä, kun pääsin käymään Skotlannissa. Muuten tuli kesän aikana ravattua muutaman kerran lähinnä Kuopion ja Joensuun väliä.

2. Kokeile viittä uutta jäätelömakua. ✓
Tää toteutui myös suunnilleen kesäkuun ekan viikon aikana, mutta jatkoin kokeilujani tarpeettomasti koko loppukesän... Suosikiksi näistä mulle aiemmin tuntemattomista jäätelöistä valikoitui kaverin suosittelema Aino Vadelmasuklaa.

3. Käy Osuuskaupparockissa. ✓
Tähän joensuulaiseen kesätapahtumaan kaveriporukalla osallistumisesta on vissiin pikku hiljaa muodostumassa perinne, joka on tosin mulla jäänyt kahtena viime vuonna väliin. Tuntuu, että tää on vuosi vuodelta kasvanut, ja tänä vuonna joukossa olikin oikeasti näkemisenarvoisia esiintyjiä, joista päällimmäisenä jäi mieleen kukas muukaan kuin Ana Tude. 

4. Hankkiudu vanhoista vaatteista eroon kirpputorilla. ✓
Tää onkin sitten jo varsinainen kesäperinne, joka toteutettiin nytkin äidin kanssa mun Joensuussa vieraillessa, koska siellä oleva Valintakirppis nyt vaan on paras. Tienasin omilla lumpuillani kivat 130 euroa, jotka olikin tän kesän ainoat tienestit.

5. Mökkeile. ✓
Pakkohan se on edes kerran kesässä. Tän kesän mökkireissulla mulla olikin oikein luksusoltavat, kun porukat oli saaneet valmiiksi aittatyylisen pikku mökin meidän varsinaisen kesämökin kaveriksi. Mä pääsin nyt valtaamaan sen, ja oli aika tunnelmallista katsella tulen rätinää takassa illan hämärtyessä. Toinen iltojen ilo oli tontille aina kahdeksan jälkeen eksynyt siili, joka nimettiin Sipeksi.

6. Etsi 900 geokätköä. ✓
Ei näy vieläkään loppua tälle hulluudelle... Kesän alussa mulla oli plakkarissa reilut seitsemänsataa löytöä, joten jonkun verran sai puskissa rymytä ennen kuin päästiin tavoitteeseen, mutta päästiinpä kuitenkin! Eikä tarttunut edes yhden yhtä punkkia matkaan reissuilta.

7. Kasvata kynnet. ✓
Mun pahin tapa on ehdottomasti kynsien repiminen, jota oon harrastanut niin kauan kuin muistan. Mulla on ehkä kaksi kertaa elämässäni ollut normaalin pituiset kynnet, jotka oon kuitenkin aina tuhonnut jonkun ajan päästä stressaavan jakson takia tai muuten vaan. Mutta nyt mulla on taas kynnet! Oon kuitenkin ollut sen verran armelias itselleni, että saan hallitusti repiä toisen peukalon kynttä. Josko nuo loput sitten tällä kertaa säästyisi.

8. Vietä yksi someton päivä. ✗

En tiedä miksi edes listasin tän, kun tiesin jo sitä kirjoittaessani, etten lähtisi edes yrittämään...

9. Suorita yksi kurssi avoimessa. ✗
No tänhän mä tosiaan kuoppasin. Ei vaan jotenkin ollut yhtään motivaatiota varsinkaan sen jälkeen, kun  pääsykokeitten tulokset tuli ja sain tietää jääneeni taas varasijalle proviisoriksi. Mut ehkä tää oli lopulta ihan hyvä juttu, koska nyt musta tuntuu et oon ehtinyt toipua pettymyksestäni, ja valmis käymään syksyn kurssien kimppuun.

10. Lue 10 kirjaa. ✓
Siinä missä feilasin kaksi edellista kohtaa, niin tän osalta saan kyllä nostaa itselleni hattua. Kesän aikana luettujen kirjojen saldo oli nimittäin lopulta huikeat 27. Mulla on usean vuoden ajan ollut kipinä lukemiseen kadoksissa, mutta tänä kesänä se roihahti ihan kunnolla. Toivottavasti pysyisi edes jatkuvalla hiilloksella jatkossakin.

8/10, ihan okei suoritus.

isle of skye - maisemakuvaajan taivas

Loppuosa mun Skotlannin reissusta kului ylämaiden karua mutta henkeäsalpaavan kaunista luontoa ihastellen, ja eri toten Isle of Skye -saarta explooraten. Tää kuului näihin käteviin minibussikiertoajeluihin, jotka tuli tutuksi jo au pair -aikoina, ja pakettiin sisältyi myös parin yön majoitukset. 

Nyt jouduin kuitenkin ekaa kertaa pettymään valitsemaani firmaan. Kuskilta sai mun makuun ihan liian vähän infoa kiertelemiemme paikkojen historiasta, ja ne vähätkin tiedonmurut tuli niin vahvalla Glasgowin aksentilla, että about 3/4 jutuista meni täysin ohi. Omalle kuullunymmärtämättömyydelleni en tietenkään mitään mahda, mutta sitten kun perinteiseksi B&B:ksi markkinoitu yöpymispaikka, jonka single roomista olin maksanut extraa, paljastuikin jonkun kodiksi, jossa tunsin itseni lähinnä sohvasurffaajaksi ei kyllä paljon naurattanut. Ei siinä, ihan mukava paikkahan sekin oli, mutta kun koko muu reissu tuli yövyttyä hostellissa olin aika pettynyt, kun en päässytkään nyt yöpymään niin luksuksesti kuin odotin. Kiitos vaan Timberbrush Tours, ei nähdä uudestaan.  

Ensimmäinen päivä kului pitkälti Isle os Skyeta kohti matkatessa, ja mikäs siinä sateella autossa istuskella, kun kajareista raikasi säkkipillin säestämät skottibiisit eikä maisemissakaan ollut valittamista. Pari pidempää pysähdystä tehtiin Skotlannin suurimman järven Loch Lomondin rannalla ja Eilean Donan -linnalla. Kyseinen sympaattinen, myöhemmin uudelleenrakennettu pikkulinna on yksi Skotlannin tunnetuimpia, ja komeilee muun muassa lukuisten turistikaupoista löytyvien teepurnukoiden kannessa. Ja kyllä, nyt sellainen nököttää myös mun teekaapissa...

Illaksi saavuttiin Portreehen, joka on Isle of Skyen suurin asutuskeskus ja toimi meidänkin tukikohtana parin päivän ajan. Sieltä käsin lähdettiin sitten seuraavana aamuna tutustumaan Skotlannin sisä-Hebridit -saariryhmän suurimpaan saareen. Isle of Skye tarjoilee joitakin Skotlannin ikonisimpia näkymiä, ja onkin oikea maisemakuvaajan taivas, mikä tuli kyllä päivän aikana todistetuksi!

Suosittu kävelykohde Old Man of Storr.

Innokkaat aasialaisturistit ja vesiputous.

Lampailla hulppeat puitteet laiduntaa. 

Nähtävyyksien lomassa päästiin maistamaan myös paikallisen panimon oluita. 

Oluen panemisen ja turismin lisäksi Isle of Skyen rajoittuneisiin elinkeinovalintoihin kuuluu lampaat tai tarkemmin niiden villa. Me saatiin tosi mielenkiintoinen insight lampaiden kasvatukseen ja villan jalostukseen, kun päästiin henkilökohtaisesti tapaamaan sille elämänsä omistanutta perhettä. Kyseisen perheen ostaessa tilansa se oli ollut pelkkä tyhjä läntti maata keskellä ei mitään, ja kodin virkaa toimitti asuntoauto. Voi vaan kuvitella miten paljon siellä on saanut talvella hytistä... Nyt tontin reunalle oli kuitenkin noussut jo varsinaisen talon runko, jonka suojissa tulevat talvet ei toivottavasti ole yhtä karuja. Hatunnosto näille ihmisille, ei tää ole enää mikään pelkkä ammatti vaan elämäntapa.

Sligachan-nimisen pienen asutuskeskuksen lähettyvillä, joka sijaitsee ihan Cuillan-vuorien naapurissa, ja on niinikään kävelijöiden suosiossa.

Pitihän se itsekin vähän poluilla kiipeillä ja haaveilla, jospa jonakin päivänä pääsisi oikeasti vaeltamaan tuonne.

Tuttuja kavereita löytyi joen penkan lammikoista.

Pitkän päivän päätteeksi palattiin Portreehin, jossa kävin heti ensitöikseni vetämässä ne pakolliset fish & chipsit. Nyt pärjää taas vuoden ilman.

Lähdin sulattelemaan illallistani tutustumalla Portreen lähiympäristöön. Olin aiemmin päivällä kuullut matkatovereideni puhuneen pienestä vesiputouksesta kylän laitamilla. Itsekin onnistuin sen löytämään, vaikka paikka olikin kätkeytynyt hyvin metsän suojiin eikä opasteita ollut. Ehkä juuri siksi se näytti paljon ihmeellisemmältä, kuin aiemmin päivällä näkemäni reilusti isompi vesiputous, jonka äärellä ei ollut toivoakaan saada muita turisteja rajattua kuvista.

Ihan vesiputouksen lähettyviltä lähti kivan oloinen, muutaman kilometrin rengasreitti Scorrybreac Circuit. Tää parin tunnin kävelymatka mykistävän upeissa rannikkomaisemissa oli mun tän reissun kohokohta. Upea sää, ilmassa vieno suolan tuoksu ja seurana pelkät merilinnut eikä kiire mihinkään. Täydellistä.

Kattokaa nyt tota lehtikujaa!

Vielä löytyi vähän nahistuneita sinikellojakin tai mitä lie ovatkaan suomeksi.

Oli melkeinpä sääli palata luonnon helmasta iltaa kohden vilkastuneeseen kylään. Ennen yöpaikkaani suunnistamista otin vielä viimeiset kuvat Portreen satamaa reunustamista värikkäistä taloista. Muistan, kuinka ihastelin niitä Googlen kuvahaussa tätä matkaa suunnitellessani, ja päätin, että tuonne on päästävä. Onneksi päätin ja pääsin. 

Seuraava päivä olikin kiertoajelun kolmas ja viimeinen. Heti aamupalan jälkeen alkoi pitkä paluumatka läpi ylämaiden mutkittelevien pikku teiden. Saarelta mantereelle palatessa ohitettiin taas Eilean Donan Castle, josta sain nyt räpsittyä ei-niin-sateiset ja synkät kuvat.

Lounastettiin Fort Augustuksen kylässä, jossa halukkaat sai käydä risteilemässä Loch Nessillä. Mä olin ehtinyt jo tikata sen to do -listaltani, joten tyydyin vain haahuilemaan kanaalin vartta ja syömään kulhollisen linssikeittoa, kun sade yllätti.

Takaisin Edinburghiin palattiin alkuillasta, ja vähän vähemmän tasokkaassa hostellissa vietetyn yön jälkeen olikin jo aika metsästää viime hetken tuliaiset. Mun piti lähteä lentokentälle yhden maissa, mutta ehdin vielä sitä ennen vierailla myös Surgeon's Hall -museossa, joka paikkasi erinomaisesti aiemman museovierailun tuottaman pettymyksen. Edinburghilla on pitkät juuret kirurgian opetuksessa, ja tää museo sisälsi maailman suurimman kokoelman säilöttyjä luita ja kudoksia. Erityisen kiinnostavia oli entisaikojen kirurgien välineitä ja toimenpiteitä esittelevät näyttelyt. Kuvaaminen oli valitettavasti kielletty, joten nyt joudutte vain kuvittelemaan millaiselta paikka näytti loputtomiin ulottuvine näyttelyhyllyineen tai käymään itse paikan päällä, mitä kyllä lämpimästi suosittelen, jos ihmisen anatomia ja lääketieteen kehitys kiinnostaa.

Sittenpä olikin jo aika kiiruhtaa lentokentälle, jossa saikin istuskella pari tuntia ekstraa, kun koneessa oli jotain häikkää. Eipä siinä, sain luettua loppuun matkalukemiseni ja pääsin harrastamaan pitkästä aikaa vanhaa kunnon lentokenttäjuoksua Kööpenhaminan sokkeloisella lentokentällä, joka toi mukavasti uutta haastetta hommaan. Hyvin ehdin kuitenkin jatkolennolleni, ja pitkä päivä päättyi onnellisesti Burger Kingiin. Vuorokauden vaihduttua hyppäsin vielä yöbussiin, jolla ajelin aamuksi koti-Kuopioon. Voin kertoa, että oma sänky tuntui viikon eron jälkeen parhaalta paikalta maailmassa.

Sellainen reissu se. Milloin mennään taas?

Edinburghin piilotetut jalokivet, Primark ja iltapäivätee

Kesälomareissuni toiseen päivään heräsin parin tunnin aikaeron ansiosta ihmisten aikaan, ja päätin hostelliaamiaisen sijaan haukata jotain ulkosalla. Koska Edinburghin päänähtävyydet oli jo ennestään tuttuja, mulle tarjoutui nyt hyvä tilaisuus tutustua kaupungin vähemmän tunnettuihin helmiin. 

Niinpä istahdin nauttimaan kolmioleipäni ja hedelmäsalaatin Leith-joen tuntumaan, jonka vartta seuraileva polku houkutteli mut pian löytöretkeilemään.

Pian silmien eteen kohosikin tämä astetta jyhkeämpi kaivo St Bernard's Well. Se kätki infotaulun mukaan sisäänsä 1760-luvulla löydetyn lähteen, jolla uskottiin olevan parantavia voimia. Pilarien takana keskellä voi ehkä juuri ja juuri erottaa kreikan terveyden jumalarta Hygeiaa esittävän patsaan.  

Pääsin näkemään myös vähän wildlifea, kun veden äärellä tepasteli mulle kärsivällisesti poseeraava harmaahaikara. Toivottavasti se on nyt tyytyväinen, kun sai kuvansa esille.

Sitten polku johdatti mut ihan joen varren tuntumassa sijaitsevalle asuinalueelle nimeltä Dean Village, joka oli nimensä mukaan kuin miniatyyrikylä kätkettynä keskelle Edinburghia. Kontrasti keskustan hulinaan oli huomattava - tää oli etenkin aamuvarhaisella oikea tyyneyden keidas.  

Aikoinaan Dean Villagessä oli ilmeisesti vähän enemmän vilinää ja vilskettä, koska paikka tunnettiin jyvien jauhannan keskuksena. Parhaimmillaan kylässä toimi yksitoista aktiivista myllyä. Jostain mutkittelevien mukulakivikatujen sokkelosta ois kuulemma voinut tänäkin päivänä löytää palan historiaa myllynkivi-kokoelman muodossa.

Valokuvaussession jälkeen aamukävely huipentui Skotlannin modernin taiteen museolle, jonne sisäänpääsyä päädyin odottelemaan innokkaana jo vähän etuajassa. Yksi niistä monista asioista, joita kaipailen Briteistä, on ehdottamasti ilmaiset museot. Niinpä olin nyt kovasti odottanut tätä vierailua, mutta jouduin valitettavasti pettymään aika karvaasti, kun kaikki ylempien kerrosten näyttelyt oli suljettuina uusien näyttelyiden kasaamisen takia. Just mun tuuria.

Lohdutukseksi poikkesin takaisin keskustaan suunnatessani vielä kuvankauniilla Circus Lanella, jolle mun ottamat kuvat ei kyllä valitettavasti tee oikeutta. 

Tästä täydellinen näyttämö Romeolle ja Julialle.

Semi-decentin selfienkin sain, kun kehtasin tarpeeksi monta kymmentä räpsiä.

Kun päivän turisteilu-mittari oli saatu täyteen olikin aika päästää itsensä irti ja rynnistää kaupoille. Itsekuri oli koetuksella nelikerroksisessa Primarkissa eikä New Lookista päästy ulos yhtään sen helpommalla.

Myöhään iltapäivällä olin saanut haalittua kasaan sisäistä materialistiani kovasti miellyttäneen (ja kukkaroani kauhistuttaneen) pinon maallista omaisuutta, minkä jälkeen ahkera shoppailija olikin iltapäiväteensä ansainnut. Päädyin hostellini kulmilla olleeseen kahvilaan nimeltä eteaket Tea Room, joka saa multa approved-leiman. Hinta- ja laatusuhde kohdillaan ja kattava lista eri teelaatuja. Parin korttelin päästä löytyy myös eteaketin liike, josta voi sitten halutessaan kotiuttaa nauttimaansa teetä, jos ja kun se miellyttää. 

Loppupäivä kuluikin kirjan kanssa puistossa chillatessa. Mulla on usein matkustaessani paha tapa ravata pää kolmantena jalkana kohteesta toiseen, jolloin oon lomamatkalta palatessani huomattavasti väsyneempi kuin sinne lähtiessäni. Nyt yritinkin harjoittaa vähän rennompaa reissausta pitämällä aikataulut niin löyhinä kuin mahdollista. Ei tää nyt mikään täydellinen eikä ehkä hyväkään suoritus ollut, mutta parempaan päin! Ehkä mä vielä joku päivä pystyn vaan makaamaan viikon rantatuolissa suunnittelematta joka sekuntia.