Wise men say only fools rush in.

Tämä viikko oli vaihteeksi vähän ihmeellisempi, tai ainakin tuntui, että siihen mahtui jos jonkunlaista episodia. Niistä päällimmäisinä mieleen jäi se, kun poika joutui ensimmäistä kertaa vaikeuksiin koulussa yksinkertaisen väärinymmärryksen takia ja kun meidän sauvasekoitin hajosi lopullisesti. Harmitti aivan vietävästi, koska syynä oli luultavasti sen johto, jonka sulatin vahingossa viime vuoden puolella... Lisäksi heräilin liian aikaisin koko viikon, ja opiskelusta tuli väsyneenä entistäkin vastenmielisempää. Vaan mahtui joukkoon tuttuun tapaan kaikkea kivaakin, kuten suklaamuffinssien leipomista, etuaikainen synttäripaketti Suomesta ja lauantain päiväreissu Bathiin, jolta ajattelin nyt jakaa muutamat kuvat.

Kävin Bathissa ensimmäisen kerran viime elokuun alussa, mutta silloin jäi näkemättä Prior Park -maisemaputarha, jota lähdin nyt ensisijaisena kohteenani katsastamaan. Ja kyllä kannatti, vaikka aamupäivälle osuikin vähän masentavan pilvinen sää. 

Puiston perusti 1700-luvulla brittiläisen postijärjestelmän kehittäjä Ralph Allan, joka myös asusteli puiston ylle kohoavan kukkulan laelle rakennetussa kartanossa. Ihan kiva takapiha herralla, täytyy myöntää. Kyseisellä miekkosella oli talo myös Bathin keskustassa, josta avautuviin näkymiin hän ei ollut yhtä tyytyväinen. Niinpä Allan rakennutti kaupunkikotinsa ikkunoista näkyvän laakson harjanteelle pelkästä julkisivusta muodostuneen feikkilinnan, ja johan tuli näköalasta astetta koreampi #perksofbeingrich.

Nykyään Prior Park on siirtynyt National Trustin omistukseen, ja sen päänähtävyyksiin kuuluu Ralph Allanin kartanon lisäksi yllä näkyvä Palladian Bridge, joka on yksi maailman neljästä rakennustyylisuuntaansa edustavista silloista.

Prior Parkissa vierailun jälkeen lähdin suunnistamaan takaisin Bathin keskustaan. Olin ottanut kaupungista bussin puistoon, mutta Bathissa julkiset ei kulkeneet yhtä orjallisen täsmällisesti kuin olen Oxfordin tienoilla tottunut. Niinpä päätin käytellä omia jalkojani, ja alamäkeen käppäillessä matka taittuikin parissakymmenessä minuutissa. Auringon alkaessa pilkistellä pilvien takaa oli sen verran kiva jaloitella, että päätin vetäistä matkaan mutkan ja valloittaa vielä yhden kukkulan, jolta arvelin saavani pari maisemaräpsyä. Ja oikeassa olin, vau!

Loppupäivän pyörin keskustan tienoilla, ja onnistuin välttelemään kauppoja suhteellisen hyvin julmetun hyvistä shoppailumahdollisuuksista huolimatta. Näin jälkikäteen kyllä vähän harmittaa, kun en ostanut lisää Milla Maddernin käsisaippuaa ja -rasvaa, jota hostit toi mulle tuliaisiksi omalta Bathin reissultaan.

Tänään sain vihdoin nukuttua pois viikon aikana kertyneet univelat, katsoin aamupäivästä host-isän ja lasten kanssa pari jaksoa tän hetkistä koukutussarjaani, Hotel Inspectoria, vetäisin jalkaan korkkarit ja yritin käydä iltapäiväteellä. Teehuone, johon olin aikonut mennä, oli kuitenkin suljettu tänään, joten päädyin joen varteen lukemaan yhden luvun pääsykoekirjastani. Vähän tuli sellainen tunne, että hukkaan kallista aikaani täällä, kun en tehnyt mitään ihmeellistä, vaikka oli tosi nätti kevätsää. Mutta ehkä on hyvä pysähtyä näihin ei-niin-ihmeellisiinkin hetkiin täällä, sillä siinä vaiheessa, kun ne on takana päin, tiedän ajattelevani niidenkin olleen ihmeellisiä.

P.S. Musta tulee huomenna kaksikymppinen, jäiks.

And the walls kept tumbling down in the city that we love.

Kun host-perhe lähti eilen tuttaviensa kanssa Lontooseen, minä otin puolestani suunnaksi Bathin! Kyseessä oli jälleen day tour saman oppaan johdolla, joka veti viime viikon Isle of Wight-turneen. Tällä kertaa lähtö oli vasta yhdeksältä, mutta silti menomatka kului aika lailla nuokkuessa, mikä vähän harmitti, kun ikkunalasin toisella puolella olisi ollut tarjolla hurmaavia maalaismaisemia. 

Perille päästyämme opas esitteli meille Bath Abbeyn, roomalaiset kylpylät ja ostoskadut, jonka jälkeen saatiin pari tuntia vapaasti tutustua paikkaan. Bath on yksi Britannian muinaisten roomalaisten asuttamista kaupungeista, minkä voi kyllä edelleen nähdä selvästi katukuvasta, vaikka aika lailla kaikki alkuperäiset rakennelmat onkin tuhoutuneet.

Yksi paikka, missä niitä muinaisia puitteita voi edelleen nähdä, on Roman Baths Museum, jonne suuntasin ensimmäisenä. Siellä oli esillä kattava valikoima kaikkea Rooman valta-ajoilta. Mielenkiintoisimpia olivat varmaan metallin paloille kaiverretut kiroukset, joita tuohon aikaan eläneet ihmiset oli heitelleet jumalattarelleen Minerva Sulikselle omistettuun pyhään lähteeseen. Vaikka en varsinaisesti mikään historiafriikki olekaan, niin kyllä tuolla kylmät väreet juoksi pitkin selkää maanalaisissa osissa, kun tunsi selvästi tulleensa johonkin hyvin muinaiseen kolkkaan.

Kylpylöissä vierailtuani pyörin ahkerasti kaupoissa. Bath on kuuluisa historiallisuutensa lisäksi myös erinomaisista shoppailumahdollisuuksistaan. Pääsin pitkästä aikaa muun muassa Urban Outfittersiin ja löysin yhden kirjakaupan, joka myi opuksia ihan naurettavan halvalla. Bussiin kiikutinkin sitten kaikkien muiden tavaroiden lisäksi kolme tiiliskiveä, jotka maksoivat yhteensä saman verran kuin olisin muualla joutunut pulittamaan yhdestä.

Vapaa-ajan jälkeen kiertue jatkui ja bussi vei meidät vähän kauemmas keskustasta. Kiivettiin Bathwick Hill -kukkulalle, josta avautui varsin huikeat näkymät kaupunkiin. Sää oli ollut koko päivän vähän epävakaa, ja pilvet päätti tietysti just silloin peittää auringon, mutta sai sieltä silti ihan hyviä kuvia.

Tämän jälkeen palattiin taas keskustaan, jossa opas esitteli meille Bathin kuuluisimmat kadut Circuksen ja Royal Crescentin. Tuli vähän mieleen se katu, jolla hotellini sijaitsi kesäkuisella Lontoon reissullani.

Lopuksi jäi vielä jonkin verran aikaa itsenäiseen tutkiskeluun, jonka käytin vaeltelemalla ympäriinsä.  

Ehdin kiertää pikaisesti myös Holburne Museumin. Oli vähän eri luokkaa kuin Joensuun taidemuseo.

Kaiken kaikkiaan oli taas hieno päiväretki. Hassua miten voinkin olla niin kauhean kiinnostunut Englannin historiasta, vaikka Suomen historian kurssin lykkäsin lukiossa abivuodelle eikä silloinkaan kiinnostuskiikarit löytyneet oikein missään vaiheessa. Kaikki muukin maahan liittyvä kiehtoo ihan käsittämättömän paljon, kuulisin varmaan mielelläni lisää näitten yhteiskunnallisista vaikuttajistakin, vaikka politiikkakin on hyvin kaukana omista intohimoista.

Oxfordiin palattiin seitsemän maissa illalla. Matkalla kohti Abingdoniin lähtevien bussien pysäkkiä mun Primarkin paperikassi päätti pettää ja revetä keskellä kävelykatua. En ehtinyt sanoa kuin oh no, kun joku ystävällinen nainen oli jo tarjoamassa omaa kauppakassiaan tilalle. Voi että, kun tulee aina niin hyvä mieli ihmisten kohteliaisuudesta täällä.

Kotona valmistelin itselleni vaahtokylvyn, josta oon haaveillut siitä päivästä lähtien, kun näin host-perheen leijonantassuisen kylpyammeen. Juuri kun olin valitsemassa jotain kivaa musiikkia taustalle, kuului sellainen jännä naksahdus ja koko talosta meni sähköt. Se siitä rentouttavasta kylvystä sitten.

Soittelin host-isälle, joka neuvoi mua sulakekaapin sörkkimisessä, mutta kun siellä ei näyttänyt olevan mitään vikaa pääteltiin, että kyseessä on varmaankin sähkökatko. Jouduin sitten sytyttelemään tuikkuja ja keksimään itselleni ei-teknologiaa vaativaa tekemistä. Luojan kiitos sähköt tuli muutaman tunnin päästä takaisin enkä ehtinyt tulla hulluksi ilman nettiä.

Tänään oon viettänyt laiskaa sunnuntaita muokkailemalla kuvia, katsomalla kaikki katsomatta jääneet youtube-videot ja syömällä purkin Ben & Jerry'siä (kokeilin itselleni uutta makua Clever Cookiesia, ja täytyy myöntää, että olin kyllä vähän pettynyt). Vaan on tänään jotain rakentavaakin saatu aikaan, kun oon pessyt pyykkiä ja pakkaillut matkalaukkua Kyprosta varten. Ylihuomenna istutaan neljättä kertaa tänä vuonna lentokoneessa, mähän alan muistuttaa jo maailmanmatkaajaa.