Wise men say only fools rush in.

Tämä viikko oli vaihteeksi vähän ihmeellisempi, tai ainakin tuntui, että siihen mahtui jos jonkunlaista episodia. Niistä päällimmäisinä mieleen jäi se, kun poika joutui ensimmäistä kertaa vaikeuksiin koulussa yksinkertaisen väärinymmärryksen takia ja kun meidän sauvasekoitin hajosi lopullisesti. Harmitti aivan vietävästi, koska syynä oli luultavasti sen johto, jonka sulatin vahingossa viime vuoden puolella... Lisäksi heräilin liian aikaisin koko viikon, ja opiskelusta tuli väsyneenä entistäkin vastenmielisempää. Vaan mahtui joukkoon tuttuun tapaan kaikkea kivaakin, kuten suklaamuffinssien leipomista, etuaikainen synttäripaketti Suomesta ja lauantain päiväreissu Bathiin, jolta ajattelin nyt jakaa muutamat kuvat.

Kävin Bathissa ensimmäisen kerran viime elokuun alussa, mutta silloin jäi näkemättä Prior Park -maisemaputarha, jota lähdin nyt ensisijaisena kohteenani katsastamaan. Ja kyllä kannatti, vaikka aamupäivälle osuikin vähän masentavan pilvinen sää. 

Puiston perusti 1700-luvulla brittiläisen postijärjestelmän kehittäjä Ralph Allan, joka myös asusteli puiston ylle kohoavan kukkulan laelle rakennetussa kartanossa. Ihan kiva takapiha herralla, täytyy myöntää. Kyseisellä miekkosella oli talo myös Bathin keskustassa, josta avautuviin näkymiin hän ei ollut yhtä tyytyväinen. Niinpä Allan rakennutti kaupunkikotinsa ikkunoista näkyvän laakson harjanteelle pelkästä julkisivusta muodostuneen feikkilinnan, ja johan tuli näköalasta astetta koreampi #perksofbeingrich.

Nykyään Prior Park on siirtynyt National Trustin omistukseen, ja sen päänähtävyyksiin kuuluu Ralph Allanin kartanon lisäksi yllä näkyvä Palladian Bridge, joka on yksi maailman neljästä rakennustyylisuuntaansa edustavista silloista.

Prior Parkissa vierailun jälkeen lähdin suunnistamaan takaisin Bathin keskustaan. Olin ottanut kaupungista bussin puistoon, mutta Bathissa julkiset ei kulkeneet yhtä orjallisen täsmällisesti kuin olen Oxfordin tienoilla tottunut. Niinpä päätin käytellä omia jalkojani, ja alamäkeen käppäillessä matka taittuikin parissakymmenessä minuutissa. Auringon alkaessa pilkistellä pilvien takaa oli sen verran kiva jaloitella, että päätin vetäistä matkaan mutkan ja valloittaa vielä yhden kukkulan, jolta arvelin saavani pari maisemaräpsyä. Ja oikeassa olin, vau!

Loppupäivän pyörin keskustan tienoilla, ja onnistuin välttelemään kauppoja suhteellisen hyvin julmetun hyvistä shoppailumahdollisuuksista huolimatta. Näin jälkikäteen kyllä vähän harmittaa, kun en ostanut lisää Milla Maddernin käsisaippuaa ja -rasvaa, jota hostit toi mulle tuliaisiksi omalta Bathin reissultaan.

Tänään sain vihdoin nukuttua pois viikon aikana kertyneet univelat, katsoin aamupäivästä host-isän ja lasten kanssa pari jaksoa tän hetkistä koukutussarjaani, Hotel Inspectoria, vetäisin jalkaan korkkarit ja yritin käydä iltapäiväteellä. Teehuone, johon olin aikonut mennä, oli kuitenkin suljettu tänään, joten päädyin joen varteen lukemaan yhden luvun pääsykoekirjastani. Vähän tuli sellainen tunne, että hukkaan kallista aikaani täällä, kun en tehnyt mitään ihmeellistä, vaikka oli tosi nätti kevätsää. Mutta ehkä on hyvä pysähtyä näihin ei-niin-ihmeellisiinkin hetkiin täällä, sillä siinä vaiheessa, kun ne on takana päin, tiedän ajattelevani niidenkin olleen ihmeellisiä.

P.S. Musta tulee huomenna kaksikymppinen, jäiks.