Here we go, here we go, it’s better now, feel better now.

Viime viikonloppuna päädyin pitkästä aikaa babysitteriksi, kun host-vanhemmat lähti lauantaina yhdeksi yöksi keskenään Bathiin. Lasten on välillä ollut vaikea sanoa heipat vanhemmille, mutta tällä kertaa ne tuntui olevan paljon innokkaampia jäämään mun hoteisiin kuin minä olin luopumaan viikonloppuvapaastani. Loppujen lopuksi meillä oli kuitenkin aikas mielettömän kivaa kolmistaan!

Puolen päivän jälkeen lauantaina hostit heitti meidät Oxfordiin, jossa käytiin katsomossa DreamWorksin uusin animaatio Home. Täytän tasan viikon päästä kauhistuttavat 20 vuotta, ja yksi juttu, mistä tajuaa vanhenneensa, on se, ettei enää lasten leffoissa itke pelottavien hahmojen takia, vaan siksi, että tajuaa syvemmät tarkoitukset tarinoiden takana. Jonkun verran ollaan elokuvia lasten kanssa tuijoteltu, ja voin valehtelematta sanoa, että melkein joka kerta olen päätynyt jossain vaiheessa pyyhkimään vaivihkaa silmänurkkiani, niin nytkin.

Elokuvista hypättiin bussiin ja jäätiin pari pysäkkiä totuttua aiemmin kauppareissulle. Täällä äitienpäivää juhlittiin viime sunnuntaina, joten ostettiin kimppu kukkia ja tarvikkeet täytekakkuun. Kotona maalailtiin vielä pari kuvaa host-äidille, ja lapset innostui sotkemaan vähän naamojaankin... Sen jälkeen me tytöt ryhdyttiin leivontapuuhiin, toinen täydellä tarmolla ja minä ainoana ajatuksenani mitähän tästäkin oikein tulee. Eläissäni en siis ollut täytekakkua leiponut, saati gluteenittomista jauhoista, mutta yrityksen ja erehdyksen taktiikalla saatiin aikaan yllättävän hyviä tuloksia. Ensimmäinen taikina kohosi huimat kaksi senttiä ja toinen juuri ja juuri sen verran, että saatiin loput kerrokset kasaan, mutta yöksi mehustumaan jätetty lopputulos olisi voinut näyttää paljon pahemmaltakin.

Illalliseksi tilattiin Domino'silta pizzat, ja katseltiin niitä mutustaessa Smurffeja, kun TV:stä sattui tulemaan. Iltapalojen jälkeen sain toimia enimmäkseen sivustaseuraajana, kun lapset vaihtoi pyjamat ja pesi hampaat ennen kiltisti pehkuihin asettumista. Ei tarvinnut edes laulaa Tuu tuu tupakkarullaa, vaan riitti, että istuskelin vartiopaikallani portaikossa sen aikaa, kun viereisestä huoneesta alkoi kuulua tasaista hengitystä. Kovin helposti ne menee nukkumaan sillon, kun tietävät, ettei vanhemmat ole tulossa nukuttamaan, vaan pitää tyytyä meikäläiseen.

Sunnuntaina heräiltiin ja syötiin aamupalat kaikessa rauhassa. Lisäksi kuorrutettiin kakku suklaakermavaahdolla ja -hipuilla. Yhden aikoihin host-vanhemmat palasikin jo kotiin, ja yllätyksekseni muakin oli muistettu tuliaisilla. Mukava päätös viikonlopulle siis!

Tänäänkin on sateesta huolimatta ollut kiva päivä, koska 

a) keksin vihdoin tytölle synttärilahjan

b) löysin puhelimeni kuorien välistä 50 euron setelin
c) hosteilla oli tänään keskustelutuokiot lasten opettajien kanssa, ja etenkin poika, jonka läksyvahtina toimin pääosin minä, on kuulemma edistynyt aivan hurjasti, mistä saatan kehdata ottaa vähän krediittiä itsellenikin.