Minster Lovellista jatkettiin Burfordiin, joka vastaa asukasluvultaan aika lailla ensin mainittua, mutta kantaa kuitenkin kylän sijaan titteliä kaupunki siellä viikottain pidettävien markkinoiden ansiosta. Burfordin läpi kulkee Lontoosta alkava vilkasliikenteinen A40-tie, minkä vuoksi kaupunki ei tuntunut kovinkaan rauhaisalta, vaikka tyypillinen Cotswoldsin maalaiskaupunki onkin.
Saimme kierrellä Burfordissa vapaasti tunnin, ja siinä ajassa ehdin tutustua lähinnä paikalliseen kirkkoon, joka oli jossain välissä toiminut hetken myös vankilana. Siltä ajalta on vissiin edelleen olemassa kaiverruksia ja graffiteja, jotka ei omaan silmään sattuneet. Korkealta kirkon seinästä löysin kuitenkin erikoisen kaiverretun kiven, Epona Stonen. Kiven alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta rohkeimpien arvioiden mukaan se saattaisi olla jopa 160-luvulta ja esittää roomalais-kelttiläistä hevosten suojelijajumalatarta.
Kirkkomaalle on haudattu muuan Sir Lawrence Tanfield aka Burfordin vihatuin mies. Menestyksekäs ura lain saralla ja suhteet korkea-arvoisiin henkilöihin saivat Tanfieldin ilmeisesti nostamaan itsensä vähän turhan korkealle jalustalle ja suhtautumaan muihin kyläläisiin julmasti. Myös hänen vaimonsa oli kuuleman mukaan varsin epäoikeudenmukainen, ja otti vastaan lahjuksia, joita vastaan vaikutti miehensä päätöksiin.
Huhujen mukaan pariskunnan kuoltua näiden henget jäivät lentelemään kaupungin ylle ja langettivat kirousta, minkä vuoksi ne manattiin lasipulloon, joka viskattiin Burfordin laitamilla virtaavaan Windrush-jokeen. Ilmeisesti tarpeeksi taikauskoiset kaupunkilaiset heittävät edelleen kuivan kauden aikana ämpäreittäin vettä jokeen, ettei se kuivuessaan vapauttaisi Tanfieldien haamuja.
Että sellainen paikka se, myöhemmin luvassa lisää legendoja liittyen monumenttiin nimeltä Rollright Stones!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti