torstai 12. maaliskuuta 2015

Burford

Minster Lovellista jatkettiin Burfordiin, joka vastasi asukasluvultaan aika lailla ensin mainittua, mutta kantoi kuitenkin kylän sijaan titteliä kaupunki siellä viikottain pidettävien markkinoiden takia. Burfordin läpi kulki varsin vilkas liikenne, minkä vuoksi se ei tuntunut kovinkaan rauhaisalta, vaikka tyypillinen Cotswoldsin market town olikin.
Saatiin kierrellä vapaasti tunti, ja siinä ajassa ehdin tutustua lähinnä paikalliseen kirkkoon, joka oli jossain välissä toiminut myös vankilana. Siltä ajalta oli vissiin edelleen olemassa kaiverruksia ja graffiteja, jotka ei tosin omaan silmään sattuneet. Lisäksi korkealta kirkon seinästä saattoi bongata patsaan nimeltä Eponine stone, jota olisi ollut lähes mahdoton huomata ilman valaistusta. Kiven alkuperästä ei ollut tarkkaa tietoa, mutta se saattoi kuulua aikoinaan muinaisten roomalaisten rakennelmaan tai esittää jotain epäjumalaa.
Kirkkoon oli haudattu myös Sir Lawrence Tanfield aka Burfordin vihatuin mies. Menestyksekäs ura lain saralla ja suhteet korkea-arvoisiin henkilöihin saivat miekkosen ilmeisesti nostamaan itsensä vähän turhan korkealle jalustalle ja suhtautumaan muihin kyläläisiin julmasti. Myös hänen vaimonsa oli varsin epäoikeudenmukainen, ja muun muassa otti vastaan lahjuksia, joita vastaan vaikutti miehensä päätöksiin. Huhujen mukaan pariskunnan henget ovat näitten kuoltua lennelleet kaupungin yllä ja langettaneet kirousta, jonka vuoksi ne on manattu lasipulloon, joka on sitten viskattu Burfordin laitamilla virtaavaan Windrush-jokeen. Ilmeisesti tarpeeksi taikauskoiset kaupunkilaiset heittävät edelleen kuivan kauden aikana ämpäreittäin vettä jokeen, ettei se kuivuessaan vapauttaisi Tanfieldien haamuja.
Että sellainen paikka se, myöhemmin luvassa lisää legendoja liittyen monumenttiin nimeltä Rollright Stones!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti