perjantai 27. maaliskuuta 2015

Oh darling, don't you ever grow up, it could stay this simple.

Friday greetings, tää viikkohan on ollut suorastaan hullunmylly eikä vielä oo edes viikonloppu! Maanantaina tuli 20 vuotta mittariin, ja huuhdoin illalla ikäkriisiini puoli pulloa Jägermeisteria (täällä väkevien alkomahoolien ikäraja on vaan 18, ja mykistyin taas, kun multa ei kysytty papereita, vaikka näytän korkeintaan 15-vuotiaalta kersalta). Keskiviikkona meni sitten se toinenkin puolikas, koska Zayn </3. Torstaina mun all time favourite youtuberit teki Beyoncét ja hyppäsi muiden tubettajien bandwagoniin julkaisemalla kirjan ja kiertueen ihan puskista. No, nyt on ainakin varmaa, että minä ja Lontoo kohdataan uudestaan ensi marraskuussa huolimatta siitä, missä päin maailmaa silloin asustelen.
Töitten suhteen mulla on ollut taas varsin rentoa tällä viikolla, kun hostäiti oli alkuviikon kotosalla ja hoiteli lasten kouluun viennit ja haut sekä välipalat ja läksyt. Ylimääräinen aika tuli kyllä tarpeeseen, koska seuraavan kahden viikon aikana sitä ei juuri tule olemaan, kun kaitsen ensimmäisen viikon pääsiäislomalla olevia lapsia ja reissailen itse seuraavan. Ryhdistäydyin kunnolla opiskeluitten kanssa ja sain vihdoin kahlattua läpi yli 500-sivuisen raamattuni ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta, yay!
Eilen ehdin päivällä käydä katsomassa molempien lasten project outcomit. Oli kyllä vähän turhan monimutkaiseksi tehty koululla vierailu päivän aikana ainakin mun mielestä. Ensin piti mennä kansliaan, kirjata saapumisaikansa johonkin taulukkoon ja vielä kuitata se ennen kuin pääsi porttien sisälle... Vaan oli se lasten esitysten näkeminen sen arvoista! Tytön luokka oli tehnyt ihan sairaan hienon dokumentin kivikauden alkuperäiskansoista ja pojan luokka esitti näytelmän kuningas Henry VIII:stä. Lopuksi ne järjesti koulun pihalle vielä Great Fire of Londonin, jossa poltettiin lasten pahvilaatikoista kyhäilemät Tudor-tyyliset talot. Meidän onneksi palomiehet otti tilanteen haltuun liekkien vähän aikaa loimuttua toisin kuin 1600-luvun Lontoossa.
Tänään lapsilta loppui koulu jo yhdeltä, ja molemmille tuli kaverit kylään. Käytin poikia puistossa sillä aikaa, kun tytöt jäi leikkimään kotista, ja melkein hävitin 7-vuotiaani... Muhun on ilmeisesti alkanut tarttua tää brittien yleinen paniikki lapsista ja pelko sieppauksista yms. kun aloin jo ihan tosissaan huolestua kymmenen minuutin turhien etsintöjen jälkeen. Jostain se sitten lopulta porhalsi esiin pyörällään, ja sai satikutia katoamisestaan. Puistoepisodin jälkeen mentiin vähäksi aikaa takaisin meille, ja siinä vaiheessa, kun pojat alkoi häiritä tyttöjen leikkejä kävin heittämässä toisen omaan kotiinsa. Takaisin päin huidellessa tuli sen verran lämmin, että hetin villakangastakin veks ja totesin pärjääväni vallan mainiosti lyhythihaisella. Puistosta raikasi jonkun railakas versio Uptown Funkista ja tuli niin hyvä fiilis, että oli mahdoton pitää naama peruslukemilla. Hostisä tuli kotiin vähän aiemmin ja pelasti mut nuudeliwokin teosta, jonka jälkeen oli taas yhden viikon hommat purkissa. 
Viikonlopulle mulla ei tällä kertaa ole mitään suuruudenhulluja suunnitelmia, mutta huomenaamulla ajattelin ryhdistäytyä ja käydä juoksemassa pitkästä aikaa park runin, jonka jälkeen lähdetään hostperheen kanssa päiväksi Readingiin. Sunnuntaina olisi sitten puolestaan mahdollisesti luvassa sosialisointia Oxfordissa lounaan merkeissä, sitä odotellessa!

1 kommentti: