perjantai 27. maaliskuuta 2015

Oh darling, don't you ever grow up, it could stay this simple.

Friday greetings, tää viikko on ollut suorastaan hullunmylly eikä vielä olla edes sen lopussa! Maanantaina tuli 20 ikävuotta mittariin, ja illalla huuhdoin ikäkriisiini puoli pulloa Jägermeisteria. Täällä väkevien ostoikäraja on vaan 18, ja mykistyin taas, kun multa ei kysytty papereita, vaikka näytän korkeintaan 15-vuotiaalta kersalta. Keskiviikkona meni sitten se toinenkin puolikas pullosta, koska Zayn jätti 1D:n eikä mikään ollut enää ennallaan </3. Torstaina mun all time favourite youtuberit teki Beyoncét ja hyppäsi muiden tubettajien bandwagoniin julkaisemalla kirjan ja kiertueen ihan puskista. Nyt on varmaa ainakin se, että minä ja Lontoo kohdataan uudestaan ensi marraskuussa tuolla kiertueella huolimatta siitä, missä päin maailmaa silloin asustelen!
Töiden suhteen mulla on ollut varsin rentoa tällä viikolla, kun host-äiti oli alkuviikon kotosalla ja hoiteli lasten kouluun viennit ja haut sekä välipalat ja läksyt. Ylimääräinen aika tuli kyllä tarpeeseen, koska seuraavan kahden viikon aikana sitä ei juuri tule olemaan, kun kaitsen ensimmäisen viikon pääsiäislomalla olevia lapsia ja reissailen itse seuraavan. Ryhdistäydyin kunnolla opiskeluiden kanssa ja sain vihdoin kahlattua läpi yli 500-sivuisen raamattuni ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta.
Eilen ehdin päivällä käydä katsomassa molempien lasten project outcomit. Oli kyllä vähän turhan monimutkaiseksi tehty koululla vierailu päivän aikana ainakin mun mielestä. Ensin piti mennä kansliaan, kirjata saapumisaikansa johonkin taulukkoon ja vielä kuitata se ennen kuin pääsi porttien sisälle... Vaan oli lasten esitysten näkeminen kyllä sen arvoista! Tytön luokka oli tehnyt ihan sairaan hienon dokumentin kivikauden alkuperäiskansoista, ja pojan luokka esitti näytelmän kuningas Henry VIII:stä. Lopuksi koulun pihalle järjestettiin vielä the Great Fire of London, jossa poltettiin lasten pahvilaatikoista taiteilemat Tudor-tyyliset talot. Meidän onneksi palomiehet otti tilanteen haltuun liekkien vähän aikaa loimuttua, toisin kuin 1600-luvun Lontoon tulipaloissa.
Tänään lapsilta loppui koulu jo yhdeltä, ja molemmille tuli kaverit kylään. Käytin poikia puistossa sillä aikaa, kun tytöt jäi leikkimään kotista, ja melkein hävitin 7-vuotiaani... Muhun on ilmeisesti alkanut tarttua tää brittien yleinen paniikki lapsista ja pelko sieppauksista yms. kun aloin jo ihan tosissaan huolestua kymmenen minuutin turhien etsintöjen jälkeen. Jostain se sitten lopulta porhalsi esiin pyörällään, ja sai satikutia katoamisestaan. 

Puistoepisodin jälkeen mentiin vähäksi aikaa takaisin meille, ja siinä vaiheessa, kun pojat alkoi häiritä tyttöjen leikkejä katsoin parhaaksi käydä heittämässä toisen omaan kotiinsa. Takaisin päin huidellessa tuli sen verran lämmin, että hetin villakangastakin veks ja totesin pärjääväni vallan mainiosti lyhythihaisella. Puistosta raikasi jonkun railakas versio Uptown Funkista ja tuli niin hyvä fiilis, että oli mahdoton pitää naama peruslukemilla. Host-isä tuli kotiin vähän aiemmin ja pelasti mut nuudeliwokin teosta, jonka jälkeen oli taas yhden viikon au pair -hommat purkissa. 
Viikonlopulle mulla ei tällä kertaa ole mitään suuruudenhulluja suunnitelmia, mutta huomenaamulla ajattelin ryhdistäytyä ja käydä juoksemassa pitkästä aikaa park runin, jonka jälkeen lähdetään host-perheen kanssa päiväksi Readingiin. Sunnuntaina olisi sitten puolestaan mahdollisesti luvassa sosialisointia Oxfordissa lounaan merkeissä, sitä odotellessa!

1 kommentti: