tiistai 10. maaliskuuta 2015

You are my sweetest downfall.

Pikainen kuulumispäivitys tähän väliin! Viikot on taas alkaneet kulua nopeammin loputtoman pitkän tammikuun jälkeen. Syytän pänttäämiseen uppoavaa vapaa-aikaa, mutta todellisuudessa oon kevään myötä virkistynyt sen verran, että jaksan arkenakin taas poistua talosta ruokakauppaa kauemmas. Näiden lisääntyneiden menojen ansiosta aika tuntuu taas rientävän siinä missä minäkin, vaan en valita!
Viime viikkoon mahtui muun muassa shoppailupäivät Oxfordissa ja Abingdonissa (kiikutin uusien rättien lisäksi kotiin kaksi keittokirjaa, mitä mulle on tapahtunut!?), mustikkamuffinssien tehtailua Suomi-kouluun, kirjeiden rustailua, ensikosketus munakoison käyttöön ruuanlaitossa, leikkipuistossa riekkumista sekä syvällisiä keskusteluja hostien kanssa pukeutumistyyleistä aina perheiden esikoisten ja kuopusten rooleihin. Viikonloppureissu suuntautui tällä kertaa Cotswoldsiin, jossa kuvia tuli räpsittyä sen verran, että niistä riittää useampaankin postaukseen.
Tämä viikko lähti käyntiin varsin leppoisasti, kun hostäiti oli maanantain vapaalla ja sain itsekin ottaa lunkisti. Ylimääräisen vapaapäivän voimin jaksankin sitten varmaan lauantaina taas pitkästä aikaa babysittailla, kun vanhemmat lähtee yhdeksi yöksi Bathiin juhlistamaan hostäidin synttäreitä. Aika hassu sattuma, kun oon itsekin menossa uudemman kerran kyseiseen kaupunkiin sitä seuraavana viikonloppuna! 
Tänään oli kuitenkin taas kiva palailla arjen aherrukseen, ja energiaa riitti siinä määrin, että tein lähes koko viikon kotityöt pois alta. Sen lisäksi ehdin aamuteetä hörppiessäni katsella jakson Escape to the Countrya, joka on mun tän hetken guilty pleasure, ja testailla, miten paljon tavaraa kolme matkalaukkuani pystyy vetämään repeämättä liitoksistaan. Oon seuraavan kerran menossa Suomeen pääsykoereissulle toukokuun lopussa, ja yritys saada kaikki talvitakit, -kengät ja neuleet heivattua samalla sinne on kova. Laskeskelin tuossa, että oon ostanut täältä yhteensä kahdeksat kengät ja viisi takkia kaikesta muusta roinasta nyt puhumattakaan... Saa nähdä, miten monta pakettia pitää lähettää Suomeen kesän lopussa.
Koulusta hain kahden sijaan kolme lasta, kun sovittiin taas vaihteeksi leikkitreffit pojan kaverin  kanssa. Näistä kumppanuksista on tullut nyt suorastaan erottamattomia, ja ne vierailee suunnilleen joka päivä vuorotellen toistensa luona. Napattiin picnic-huopa ja eväät matkaan ja lähdettiin Abbey Meadowille viettämään vuoden tähän mennessä lämpimintä päivää. Briteille +12 astetta tarkoitti ilmeisesti jo T-paita ja shortsikelejä, mutta mun mielestä pitkähihainen neule oli vielä kuitenkin ihan paikallaan. 

Vaan oi että, kun olikin ihana lasten leikkiessä lueskella kirjaa auringon lämmittäessä selkää! Aina välillä katse kyllä harhaili sivuilta niityn toisella laidalla virtaavassa Thamesissä uiviin jokilaivoihin ja Kanadan hanhiin. Ei luoja, miten mie rakastankaan tätä paikkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti