Throwback: Portsmouth & Isle of Wight

Luonnoksista löytyy vielä jonkin verran au pair -aikojen reissupostauksia, jotka ajattelin vihdoin yrittää saada pois kuleksimasta. Tällä viikolla blogissa vietetään siis throwback-viikkoa, ja ensimmäisenä palataan hetkeksi viime toukokuun alkuun. Tuolloin kävin bank holiday -maanantaina Portsmouthissa ja Isle of Wightilla. Molemmat oli mulle jo ennestään tuttuja, mutta sen verran mieleen, että lähdin oitis toista kertaa, kun törmäsin kivan kuuloiseen päiväreissuun budjettihintaan. 

Päivä käynnistyi eteläisessä satamakaupungissa, Portsmouthissa, jossa saatiin lyhyt esittelykierros historiallisesta telakasta. Siellä olinkin ehtinyt kierrellä jo parit museot ja laivat edeltävänä kesänä host-perheen kanssa. Niinpä keskityin pariksi tunniksi muihin paikkoihin, joihin olin viime kerralla tykästynyt. Oli hauskaa verestää muistoja, ja huomata muistavansa, mistä löytyi laiturille vievä oikotie.

Portsmouthista jatkettiin lautalla Isle of Wightille, joka sattui muuten olemaan mun ihka ensimmäinen päiväreissukohde au pairina! Viime kerralla pysyteltiin enemmän rannikon tuntumassa, mutta nyt pääsin tutustumaan paremmin myös viehättävän saaren sisäosiin. 

Pysähdyttiin Godshill-nimisessä pikkukylässä, joka oli hyvin tyypillinen englantilainen pikkukylä. Olkikattoiset mökit, teehuoneet ja kukkulalla kohoava kirkko tekivät paikasta kuvankauniin, ja oikeastaan mistä suunnasta tahansa olisi voinut räpsäistä kuvan postikorttiin. Godshillista löytyi myös uskomattoman hieno pienoismallikylä, joka ansaitsee oman postauksensa.

Godshillista ajeltiin Isle of Wight Pearliin, joka oli helmiin erikoistunut liike/työpaja/informaatiokeskus. Ei välttämättä omimpia kiinnostuksenkohteitani, mutta siitä huolimatta seurasin mielenkiinnolla, miten helminauhat oikein syntyvät. Opin myös erottamaan aidot helmet feikeistä, ihan vain tällainen pikku nice to know mun tulevalle puolisolle.

Ehdittiin pysähtymään myös Isle of Wightin ikonisella maamerkillä, The Needles. Mulla olisi ollut mahdollisuus ihastella kyseisiä kiviä jo ensimmäisellä kerrallani saarella, mutta silloin Tennyson Down -kukkulan merenpuoleisen reunan kalkkikivimuodostelmat tuntui jo ihan tarpeeksi vaikuttavilta. Aurinkoisesta aamusta huolimatta sää oli tässä vaiheessa muuttunut sadetta enteileväksi, mutta tumma taivas toi kuviin sopivasti dramatiikkaa.

Tässä kuvassa tiivistyy mun selfie-taidot, kun blokkaan päälläni koko nähtävyyden.

Siellä ne on pikkuruisina neulankärkinä horisontissa!

Illan viimeinen pysäkki oli Yarmouthissa, joka on vanhimpia Isle of Wightille keskittyneitä asutuksia. Historiallinen satamakaupunki on myös Iso-Britannian pienimpiä kaupunkeja alle 800 asukkaallaan. Illalla paikka olikin varsin unelias, ja keskustan ehdin puolessa tunnissa kiertää läpi useamman kerran.

Yarmouthista palattiin lautalla mantereelle, ja takaisin Oxfordiin matkattiin New Forestin  kansallispuiston läpi. Ajankuluksi sain bongailla pusikoista villiponeja, eli ei ollenkaan hullumpi lopetus päivälle.

Get lost and then get found and you'll come back to me, not swallowed in the sea.

Viime viikko kului pitkälti neljän seinän sisällä, kun otettiin lasten kanssa vähän rauhallisemmin tähän asti varsin vauhdikkaasti edenneen lomailun jälkeen. Ehdittiin me silti laskeskella yhtenä pävänä pojan kanssa neljä tuntia matikkaa yhteen putkeen ja käydä shoppaamassa tytölle uudet farkut Oxfordista. 

Perjantaina lähdettiin koko perhe heti illallisen jälkeen ajelemaan kohti Portsmouthia, missä oli tarkoitus viettää tuleva viikonloppu. Perille saavuttiin vasta yhdeksän aikoihin, kun liikenne moottoriteillä oli taas mitä oli ja hotelliakin saatiin etsiskellä jonkun aikaa, kun 3G lakkasi toimimasta. Mutta hyvinhän tuo aika kului takapenkillä lasten kanssa Jalia ja suklaatehdasta tuijotellen.

Lauantaina päästiin aamiaisen jälkeen tutustumaan kaupunkiin päiväsaikaan. Portsmouth sijaitsee aivan Englannin etelärannikolla, ja on aikoinaan ollut merkittävä laivastotukikohta, minkä takia monet nähtävyydetkin keskittyy merihistoriaan. Arkkitehtuuriltaan paikka oli aika tyypillinen vähän isompi brittikaupunki eli mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa. Ylemmässä kuvassa moderni Spinnaker Tower, joka sijaitsi meidän hotellin kupeessa.

Ihan hotellin lähistöltä löytyi myös Gunwharf Quays (älkää kysykö miten lausutaan), joka oli siis paikallinen, astetta hintavampi ostoskeskus.

Vietettiin aamupäivä historiallisissa merkeissä kiertelemällä telakkamuseo St Mary Rose, josta jatkettiin laivamuseo HMS Victoryyn. En ole itse mitenkään erityisen kiinnostunut merenkäyntiin liittyvästä historiasta, mutta nää museot oli suunniteltu kivasti siten, että mielenkiinto heräsi ja säilyi. Infoa tuli monella eri formaatilla ja se oli jaoteltu selkeästi eri aihealueisiin.

HMS Victoryn katto oli sen verran matalalla, että mullakin meinasi välillä nuppi kopsahtaa parruihin, vaikka pituutta onkin vaan reilut 160 senttiä. Onneksi tuolla ei ollut järjettömästi porukkaa, muuten olisi voinut iskeä klaustrofobia.

Reissun opettavaisen osuuden jälkeen karkasin omille teilleni ja lähdin epämääräisesti harhailemaan pois satama-alueelta. Mulle iski ihan valinnanvaikeus suunnan valitsemisessa, kun vähän joka paikassa näkyi joku kiinnostava rakennus tai tornin huippu.

Vähän ajan päästä päädyin Clarence Pierille, jonka ohi ajettiin jo edeltävänä iltana. Ei vitsit, kun rakastankin rannikkokaupunkeja! Niissä on aina ihan oma uniikki ilmapiirinsä, jota luo muun muassa mereltä puhaltava tuuli ja suolaiselle vedelle ominainen tuoksu. Aaltojen tasainen kuohu on aina ollut mulle hyvin rauhoittava ääni, ja laituria pitkin käveleskellessä koko viikon jumissa olleet hartiatkin rentoutui kuin taikaiskusta. 

Vietettyäni hyvän tovin meren rannalla lähdin suunnistamaan kohti Cascades-ostoskeskusta. Päädyin pari kertaa kiertämään vähän ketunlenkkiä, mutta ei tuo juuri haitannut, varsinkaan kun yhdellä sellaisella vastaan tuli tällainen pikku kaveri.

Lopulta pääsin ostoskeskukselle asti. Ehdin hätäisesti kiertää muutaman kaupan ennen kuin piti kiiruhtaa takaisin hotellille ja jälleennähdä hostit sovitusti illallisella. Mentiin Jamie's Italian -ravintolaketjun raflaan enkä ole varmaan eläissäni syönyt yhtä hyvää pastaa!

Syönnin päälle host-äiti suoritti ALS Ice Bucket -haasteen tuossa Spinnaker Towerin edustalla.

Illan pimetessä suuntasin vielä itsekseni laiturille kuvailemaan, kun se oli niin nätisti valaistu.

Sunnuntaina meillä jäi vielä muutama tunti aikaa ennen kotiin paluuta, jotka vietin kulkien pitkälti samoja reittejä kuin edellisenä päivänä, koska oli parempi valokuvaussää. Myös Cascadesissa ehdin käydä paremmalla ajalla tuhlaamassa suurimman osan viikkorahoistani.

Oli kyllä kaiken kaikkiaan hirmu kiva viikonloppu, jonka aikana tuli käveltyä varmaan lähemmäs 20 kilometriä. Mutta rakot paljastaa, että matkakohde on oikeasti tullut tutuksi.