tiistai 2. syyskuuta 2014

Get lost and then get found and you'll come back to me, not swallowed in the sea.

Viime viikko kului pitkälti neljän seinän sisällä, kun otettiin lasten kanssa vaihteeksi vähän rauhallisemmin tähän asti varsin vauhdikkaasti edenneen lomailun sijaan. Ehdittiin me silti laskeskella yhtenä pävänä pojan kanssa neljä tuntia matikkaa yhteen putkeen ja käydä shoppaamassa tytölle uudet farkut Oxfordista. 
Perjantaina lähdettiin kuitenkin heti illallisen jälkeen ajelemaan kohti Portsmouthia, missä oli tarkoitus viettää koko viikonloppu. Perille saavuttiin vasta yhdeksän aikoihin, kun liikenne moottoriteillä oli taas mitä oli ja hotelliakin saatiin etsiskellä jonkun aikaa, kun 3G lakkasi toimimasta. Mutta hyvinhän tuo aika kului takapenkillä lasten kanssa Jalia ja suklaatehdasta tuijotellessa.
Lauantaina päästiin sitten aamiaisen jälkeen tutustumaan kaupunkiin päiväsaikaan. Portsmouth sijaitsee aivan Englannin etelärannikolla, ja on aikoinaan ollut merkittäväkin laivastotukikohta, jonka takia monet nähtävyydet keskittyy merihistoriaan. Arkkitehtuuriltaan paikka oli aika tyypillinen vähän isompi brittikaupunki eli mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa. Ylemmässä kuvassa moderni Spinnaker Tower, joka sijaitsi meidän hotellin kupeessa.
Ihan hotellin lähistöltä löytyi myös Gunwharf Quays (älkää kysykö miten lausutaan), joka oli siis paikallinen astetta hintavampi ostoskeskus.
Vietettiin aamupäivä historiallisissa merkeissä kiertelemällä telakkamuseo St Mary Rose, josta jatkettiin laivamuseo HMS Victoryyn. En ole itse mitenkään erityisen kiinnostunut merenkäyntiin liittyvästä historiasta, mutta täällä Briteissä museot on suunniteltu siten, että mielenkiinto säilyy, kun infoa tulee monella eri formaatilla ja se on jaoteltu selkeästi eri aihealueisiin.
HMS Victoryn katto oli sen verran matalalla, että mullakin meinasi välilä nuppi kopsahtaa parruihin, vaikka pituutta onkin vaan se reilut 160 senttiä. Onneksi tuolla ei ollut järjettömästi porukkaa, muuten olisi voinut iskeä klaustrofobia.
Reissun opettavaisen osuuden jälkeen karkasin omille teilleni ja lähdin epämääräisesti harhailemaan pois satama-alueelta. Mulle iski ihan valinnanvaikeus suunnan valitsemisessa, kun vähän joka paikassa näkyi joku kiinnostava rakennus tai tornin huippu.
Vähän ajan päästä päädyin Clarence Pierille, jonka ohi ajettiinkin jo viime iltana. Ei vitsit, kun rakastankin rannikkokaupunkeja! Niissä on aina ihan oma uniikki ilmapiirinsä, jota luo muun muassa mereltä puhaltava tuuli ja suolaiselle vedelle ominainen tuoksu. Aaltojen tasainen kuohu on aina ollut mulle sellainen rauhoittava ääni, ja laituria pitkin käveleskellessä koko viikon jumissa olleet hartiatkin rentoutui kuin taikaiskusta. 
Vietettyäni hyvän tovin meren rannalla lähdin suunnistamaan kohti Cascadesin ostoskeskusta. Päädyin pari kertaa kiertämään vähän ketunlenkkiä, mutta ei se juuri haitannut, kun yhdellä sellaisella vastaan tuli tällainen pikku kaveri, jolle pääsin lässyttämään.
Lopulta pääsin sinne ostoskeskukseenkin asti, ja ehdin hätäisesti kiertää muutaman kaupan, ennen kuin piti kiiruhtaa takaisin hotellille, kun oltiin sovittu hostien kanssa, että tavataan illallisella. Mentiin sitten Jamie's Italianiin enkä ole varmaan eläissäni syönyt yhtä hyvää pastaa. 
Syönnin päälle host-äiti suoritti ALS Ice Bucket haasteensa tuossa Spinnaker Towerin edustalla. Illan pimetessä suuntasin vielä laiturille kuvailemaan, kun se oli niin nätisti valaistu.
Sunnuntaina meillä jäi vielä muutama tunti aikaa ennen kotiin paluuta, jonka itse vietin kävellen pitkälti samoja reittejä kuin eilen ja ottaen lisää kuvia, kun sää oli kuvailun kannalta parempi. Myös Cascadesissa ehdin käydä tuhlaamassa suurimman osan viikkorahoistani. Oli kyllä kaiken kaikkiaan hirmu kiva viikonloppu, jonka aikana tuli käveltyä varmaan lähemmäs 20 kilometriä, mutta rakot paljastaa, että matkakohde on oikeasti tullut tutuksi.

1 kommentti: