Viime viikko tuntui menevän taas yhdessä hujauksessa, ja lauantaina saatiinkin kohottaa malja jo mun kymmenennelle viikolle au pairina! Voisin oikeasti pikku hiljaa käydä käsiksi ensimmäisestä viikosta lähtien luonnoksissa lojuneeseen esittelypostaukseen host-perheestäni... Monesta muustakin asiasta tekisi mieli availla sanaista arkkua, mutta jotenkin tuntuu etten osaa enää kirjoittaa, kun viime äidinkielen tunnista alkaa olla vähän turhan pitkä aika. Voisin kuitenkin tällä viikolla viedä koneeni joku päivä pariksi tunniksi kahville, niin josko ne ajatukset saisi eri miljöössä nakuteltua sanalliseen muotoon.
Yksi postaus, jonka haluan kovasti tehdä, on tarkempi kuvaus Abingdonista. Mulla olisi jo kuvituskin valmiina, kun tuli viime viikolla käytettyä suuri osa vapaista tunneista kotinurkkien koluamiseen. Oon ollut niin paljon muualla, ettei mulla vieläkään ole ollut aikaa ulottaa tutkimusmatkoja kaupungin joka kolkkaan vaikkei se mitenkään erityisen suuri olekaan. Yllä oleva kuva on yhdeltä iltapäiväkävelyltäni, jolla pysähdyin lounastamaan ankkojen kanssa.
Arvatkaa muuten mistä on nykyään tullut mun least favourite part of the day illallisen laiton sijaan? Lasten läksyvalvojana toimimisesta! Mun tehtäviin kuuluu siis saada kullannuput tekemään puolisen tuntia koulujuttuja joka arkipäivä, eikä se suoraan sanottuna ole aina ihan lasten leikkiä. Etenkin maanantait ja tiistait on autuaiden viikonloppujen jälkeen hankalia. Toisaalta ymmärrän kyllä, miten paljon mukavampaa oliskin vaan tuijotella iPadia pitkän koulupäivän jälkeen, mutta oon nyt siitä huolimatta joutunut olemaan iso paha au pair. Viime perjantaina pääsin kuitenkin ihailemaan nipottamiseni hedelmiä, kun poika luki mulle melkeinpä innoissaan huimat 16 sivua pitkän kirjan! Ja se on kuitenkin vasta 7-vuotias ja opettelee yhtä aikaa lukemaan englanniksi ja suomeksi.
Viikonloppu sai siis hyvän alun, ja hyvä putki jatkui lauantaiaamuna, kun juoksin parkrunissa uuden ennätyksen! Viisi kilometriä ajassa 33:32 ei oikeasti ole hullummin amatöörijuoksijalta, joka ei ole saanut raahattua itseään lenkille ihan liian pitkään aikaan. Loppupäiväksi suuntasin Oxfordiin katsastamaan pari museota. Ensin oli vuorossa Ashmolean Museum, jossa jaksoin kierrellä parisen tuntia ennen yliannostusta muinaisista savikipposista. Ihan huikea paikka kyllä, pitää palata joku toinen kerta ihastelemaan maalauksia vielä tarkemmin. Rakennuksen suunnittelussa olisi kyllä voinut käyttää jotain yksinkertaisempaa kaavaa, nyt ei oikein tiennyt mihin suuntaan uskaltaisi lähteä, ettei vahingossakaan missaa jotain.
Yksi mun suosikkiteoksista oli tuo valtava gobeliini, jonka vaikuttavuudelle livenä kuva ei kyllä tee oikeutta.
Aluksi suunnitelmissa oli ollut jatkaa University Museum of Natural Historyyn, mutta jalat alkoi olla niin poikki, että kävin vain pikaisella visiitilla huomattavasti pienemmässä modernin taiteen museossa. Paikka oli kyllä aika erikoinen, ja muistutti lähinnä keskeneräistä rakennustyömaata. Mutta sainpahan kokea saman päivän aikana kaksi ihan erilaista kulttuurielämystä! Sunnuntaina käväisin taas vähän kauempana yhdessä lähikylässä, mutta siitä lisää huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti