torstai 11. syyskuuta 2014

Wales day 1

Varasin pari viikkoa sitten viikonloppureissut Walesiin ja Skotlantiin, joista ensimmäisenä mainitulle pääsin jo viime viikolla. Järjestäjänä toimi tällä kertaa International Friends, jonka retket on vähän hintavampia au pairin kukkarolle, mutta ainakin ensimmäisen kokemuksen perusteella koko rahan arvoisia. Parin päivän Walesin reissu kustansi mulle 199 puntaa ja siihen sisältyi vierailu Chesterissä, höyryjuna-ajelu, majoitus sekä aamiainen. Liikuttiin minibussilla, jossa oli paikat enintään 16 hengelle ja opas koko ajan käytettävissä. Kaiken kaikkiaan oli hyvin järjestetty ja "turistiystävällinen" reissu, kun pysähdeltiin useaan otteeseen ottamaan kuvia ja lounastamaan, että matkustajat pysyi hyväntuulisina.  
Pääsin hyppäämään kyytiin kätevästi Oxfordista, joskin jouduin luottamaan Google Mapsin linja-autoaikatauluihin, että sain sumplittua itseni kaupungin laitamille asti. Kaikki sujui kuitenkin ongelmitta, ja opaskin löysi mut helposti vaaleiden hiusten ja sinisten silmien perusteella (matkaa varatessa oli pitänyt ilmoittaa oma kansallisuus).
Meidän ensimmäinen pysäkki oli Chester, joka on siis vielä Englannin puolella ja kuuluu Yorkin, Bathin ja Lontoon ohella Brittien saaren muinaisiin roomalaiskaupunkeihin. Meille jäi parisen tuntia vapaata aikaa kierrellä ja etsiä evästä. Aika monet (minä mukaanlukien) nappasi jotain oppaan suosittelemasta Poundbakerystä, josta sai siis kaikenlaisia leivonnaisia enintään punnalla.  
Chesterin keskustan meno muistutti vähän Oxfordia. Kaduilla oli samaan tapaan paljon muusikoita, jotka esitteli vähän erikoisempiakin kykyjä muun muassa viulukonserton ja ämpäreistä tehtyjen rumpujen soiton muodossa. Tämän kuvan tytöt oli puolestaan oikeasti aika lahjakkaita tanssijoita.
Tässä Eastgate Clock, jonka sanotaan olevan Britannian toiseksi kuvatuin kello heti Big Benin jälkeen. Ja olihan se pakko itsekin muutamaan otokseen ikuistaa.
Chesteria ympäröi edelleen vanha muuri roomalaisajoilta, josta ehdin kiertää suurimman osan. Sillä tavalla pääsi aika kivasti näkemään kaupunkia, ja tykkäsin kyllä jälleen kerran näkemästäni. Keskustan ihmispaljous yllätti, mutta pääkaduilta poistuttua ei juuri tarvinnut vastaantulijoita väistellä ja uskalsi rauhassa pysähdellä räpsimään kuvia.
Pooloakin pääsin seuraamaan muurilta, josta avautui hyvät näkymät nurmelle. Kauempaa erehdyin luulemaan niitä laukkakisoiksi, ja ehdin jo innostua, kun olen aina halunnut mennä katsomaan sellaisia. Vaan kyllä tätä peliäkin jumituin katsomaan niin, että sain pikakävellä ehtiäkseni ajoissa takaisin bussille. 
Matkalla ohitin vielä Chester Castlen, joka oli suoraan sanottuna vähän lame.
Chesteristä matka jatkui kohti Walesia ja pian kyltteihin ilmestyikin englantilaisten nimien lisäksi walesinkieliset vastineet. Muuten maisemat ei eronneet huimasti Englannin rannikosta. Pellot tosin näytti vähän vehreämmiltä, mutta en tiedä oliko kuvitelmaa vai oliko ruoho todella vihreämpää aidan toisella puolella, heh. Pysähdyttiin Conwyssa, josta löytyi parikin linnaa. Toisen niistä muurit päästin kiertämään, ja torneista kelpasi tähystellä alapuolella avautuvaa pikkukaupunkia, merta sekä paikkaa ympäröiviä kukkuloita.
Lopuksi opas esitteli meille vielä Britannian pienimmän talon, jonka kokoluokka oli sellaiset 3 x 2 metriä. Vaikea uskoa, mutta siellä oli aikoinaan asunut kuulemma joku lähemmäs kaksimetrinen kalastaja, jonka jälkeläisille pikku talo nykyään kuuluu.
Ei herran jumala lokit on muuten isoja täällä päin! Ja kauhean yrmeän näköisiä.
Conwyssakin saatiin lähes kaksi tuntia vapaasti tutkiskella. Itse ehdin sen lisäksi haalia täytettä shottilasikokoelmaani ja ostella muitakin tuliaisia kotiin raahattavaksi. 
Ilta-auringon paisteessa saavuttiin Llandudnoon, jossa asetuttiin yöpymispaikkaamme Warwick Houseen, joka yllätti positiivisesti! Mulle tulee hotelleissa usein vähän sellainen olo, että en ole tarpeeksi tärkeä henkilö majoittumaan niin hienosti, joten tällainen "kodinomaisempi" majatalo tuntui soveliaammalta. Majoitukselle oli myönnetty kolme tähteä, mutta itse olisin antanut neljä viihtyvyydestä, siisteydestä, hyvästä wi-fistä, ilmaisesta vesipullosta, lähialueen kartoista ja shampooputiloista.
Ainoaksi miinuspuoleksi jäi se, että jouduin jakamaan double roomin tuntemattoman kanssa, kun en ollut varausta tehdessäni ollut tarpeeksi innostunut maksamaan ylimääräistä single roomista. Mun roommate oli kuitenkin ihan ok, sellainen yhtä hiljainen nuori aasialaisnainen, joka ei uuvuttanut mua small talkilla ja viihtyi ulkosalla suurimman osan illasta. Kylpyhuonettakaan se ei varannut itselleen, vaikka vähän pynttäytyjältä vaikuttikin eli don't judge a book by its cover. 
Itsekin kävin iltakävelyllä lähiympäristössä, joka jäi kyllä vähän lyhykäiseksi, kun laskeutuva pimeä houkutteli humalaiset keskustan lukuisiin yökerhoihin eikä niiden läheisyydessä ole mitenkään erityisen kiva olla silloin, kun on itse vesiselvä. Törmäsin ruokakaupassakin yhteen seurueeseen, joka kulki ahtaita hyllyjen välejä kuin maailmanomistajat konsanaan. Ei hitto meinasin tulistua, kun törkkimisten jälkeen sieltä ei kuulunut ei niin minkäänlaista sorrya. Onneksi sain päivitellä asiaa yhden paikallisen kanssa, niin lepyin vähän.
Llandudno itsessään oli kyllä hirmu nätti paikka. Meri ja vuoret ihan lähellä, mitä muuta sitä osaisi enää yöpymispaikaltaan toivoa?
Melkein majataloa vastapäätä oli tuollainen vähän hylätyn oloinen kirkko, jonka pihassa oli jotenkin ahdistava tunnelma. Johtui varmaan suurimmaksi osaksi puoliksi syödystä oravasta, jonka päälle olin vähällä astella... Sen jälkeen katsoinkin parhaaksi palata huoneeseeni ja katsoa X Factoryn lopun. Pian huonetoverinikin palasi omilta teiltään ja asetuttiin nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti