tiistai 28. tammikuuta 2014

The hardest part is when you know all of these years when we were here are ending, but I'll always remember.


Tänään oli viimeinen varsinainen päiväni lukiossa. Olen yrittänyt vältellä tän väistämättömyyden ajattelemista, mutta nyt on kai vähän pakko.

Tuntuu, että tajuan vasta nyt, miten paljon jään kaipaamaan ryhmänohjaajaa, jonka kanssa oli todella vaikeaa lopettaa aloitettua keskustelua. Opoa, joka kysyi onko minulla kaikki ok. Hissan opea, jonka S- ja G-kirjaimet näytti aina samalta. Äidinkielen opea, joka kutsui minua keksimällään lempinimellä. Toista äidinkielen opea, joka näytti eräässä paidassaan erehdyttävästi kyttyräselkäiseltä kamelilta. Englannin opea, jolla oli maailman tarkin kuulo. Biologian opea, jonka vakiohuudahduksiin kuului 'c'mon babies!'. Ruotsin opea, joka sai minut itkemään kovisteluillaan, kun en ollut tehnyt läksyjä, mutta pelasti vanhojenpäiväni aktivoimalla huikeat helmanlyhennystaitonsa. Liikunnan opea, jolla oli hauska kävelytyyli. Filosofian opea, jolle leppäkerttujen oikeudet olivat sydänasia. Uskonnon opea, joka tuntui olevan aina epäluonnollisen hyvällä tuulella. Fysiikan opea, joka ei osannut hymyillä, mutta yllätti kerran kaikki nauramalla. Kemian opea, joka lausui x:n aina exänä. Matematiikan opea, joka oli yksitoikkoisesta äänestään huolimatta aika hauska. Toista matematiikan opea, joka lisäsi aina 'eiks niin?' lauseittensa perään. Kolmatta matematiikan opea, joka hihitteli vastauksilleni, mutta osasi selittää paremmin kuin kukaan muu. Ja musiikin opea, jota pelkäsin aluksi, mutta josta paljastuikin lopulta yksi kunnioitettavimmista tyypeistä, jotka olen koskaan tavannut. 

Olin iloinen, kun minulla oli tänäänkin tilaisuus istuutua vakkaripaikalleni koulun kirjastoon, lämmittää käsiä patteria vasten ja silmäillä hyllyjä, joitten teosten järjestys on näiden parin vuoden aikana tullut melkein yhtä tutuksi, kuin oman kirjahyllyni. Siinä hetkessä tajusin vaan yhtäkkiä miten oikealta tuntui olla just siinä just silloin. Muutos on aina pelottanut mua, nyt enemmän kuin koskaan.

Onko mun pakko olla menemättä kouluun huomenna?

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Please don't take my sunshine away.


Tällä viikolla olen syönyt 11 appelsiinia, tehnyt popcorneja kemian labrassa, matkustanut ihan liian monta kertaa samaa väliä bussilla, syönyt vuoden ensimmäisen antibioottikuurin, kärsinyt tavanomaisen kuumeen lisäksi matkakuumeesta, pelannut ensimmäistä kertaa shakkia kellon kanssa (joka sai verenpaineen kohoamaan vähän turhankin korkealle), löytänyt penaalistani sinne mysteerisesti joutuneen tuntemattoman kynän, laulanut viimeistä kertaa koulun kuorossa (mikä oli varmaan ihan hyvä vaan, sillä tajusin etten osaa enää laulaa), selittänyt luonnettani typerien kuvakorttien avulla sekä nähnyt aika outoja unia, joissa olen muun muassa joutunut serkkuni murhaamaksi ja tappanut kissanpennun. 

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

It's a brand new day, the sun is shining it's a brand new day, for the first time in such a long long time I know I'll be ok.

Tällä viikolla olen käynyt otattamassa uudet passikuvat (joissa näytän tosi vihaiselta, kun en saanut pitää otsatukkaa niin kuin halusin), tuskastunut kemian työraporttini kanssa, piirtänyt kauneimman koskaan piirtämäni eläinsolun, syönyt puoli litraa jäätelöä putkeen (enkä ollut edes erityisen surullinen), ollut ehkä vähän turhankin huvittunut tyhjästä Jaffa-keksipaketista, tarkastanut (= uudelleenkirjoittanut) pikkusiskoni englannin esseen, ja todistanut omin silmin, että aurinko on vielä tuolla jossain.  

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Feel the city breakin' and everybody shakin', And we're stayin' alive, stayin' alive.

Tällä viikolla olen voittanut Trivial Pursuitissa kolme kertaa peräkkäin, palannut vastentahtoisesti kouluun, opetellut taas kommunikoimaan ihmisten kanssa erakoiduttuani joululomaksi, katsonut uusimman jakson Sherlockia, istunut pari tuntia Raxissa (jossa jouduin pallomeripallon uhriksi, pikkulapset...), keplotellut itseni baariin krokotiilinkyyneleitä vuodattamalla (oon kyllä iloinen siitä, etten näytä enää samalta kuin lähes kymmenen vuotta vanhassa passikuvassa, mutta välillä se on ongelma) ja tilannut Hesburgerista jäätelöä kello kolmelta aamulla. Mielenkiintoinen vuoden eka viikko.