.jpg)
Tänään oli viimeinen varsinainen päiväni lukiossa. Olen yrittänyt vältellä tän väistämättömyyden ajattelemista, mutta nyt on kai vähän pakko.
Tuntuu, että tajuan vasta nyt, miten paljon jään kaipaamaan ryhmänohjaajaa, jonka kanssa oli todella vaikeaa lopettaa aloitettua keskustelua. Opoa, joka kysyi onko minulla kaikki ok. Hissan opea, jonka S- ja G-kirjaimet näytti aina samalta. Äidinkielen opea, joka kutsui minua keksimällään lempinimellä. Toista äidinkielen opea, joka näytti eräässä paidassaan erehdyttävästi kyttyräselkäiseltä kamelilta. Englannin opea, jolla oli maailman tarkin kuulo. Biologian opea, jonka vakiohuudahduksiin kuului 'c'mon babies!'. Ruotsin opea, joka sai minut itkemään kovisteluillaan, kun en ollut tehnyt läksyjä, mutta pelasti vanhojenpäiväni aktivoimalla huikeat helmanlyhennystaitonsa. Liikunnan opea, jolla oli hauska kävelytyyli. Filosofian opea, jolle leppäkerttujen oikeudet olivat sydänasia. Uskonnon opea, joka tuntui olevan aina epäluonnollisen hyvällä tuulella. Fysiikan opea, joka ei osannut hymyillä, mutta yllätti kerran kaikki nauramalla. Kemian opea, joka lausui x:n aina exänä. Matematiikan opea, joka oli yksitoikkoisesta äänestään huolimatta aika hauska. Toista matematiikan opea, joka lisäsi aina 'eiks niin?' lauseittensa perään. Kolmatta matematiikan opea, joka hihitteli vastauksilleni, mutta osasi selittää paremmin kuin kukaan muu. Ja musiikin opea, jota pelkäsin aluksi, mutta josta paljastuikin lopulta yksi kunnioitettavimmista tyypeistä, jotka olen koskaan tavannut.
Tuntuu, että tajuan vasta nyt, miten paljon jään kaipaamaan ryhmänohjaajaa, jonka kanssa oli todella vaikeaa lopettaa aloitettua keskustelua. Opoa, joka kysyi onko minulla kaikki ok. Hissan opea, jonka S- ja G-kirjaimet näytti aina samalta. Äidinkielen opea, joka kutsui minua keksimällään lempinimellä. Toista äidinkielen opea, joka näytti eräässä paidassaan erehdyttävästi kyttyräselkäiseltä kamelilta. Englannin opea, jolla oli maailman tarkin kuulo. Biologian opea, jonka vakiohuudahduksiin kuului 'c'mon babies!'. Ruotsin opea, joka sai minut itkemään kovisteluillaan, kun en ollut tehnyt läksyjä, mutta pelasti vanhojenpäiväni aktivoimalla huikeat helmanlyhennystaitonsa. Liikunnan opea, jolla oli hauska kävelytyyli. Filosofian opea, jolle leppäkerttujen oikeudet olivat sydänasia. Uskonnon opea, joka tuntui olevan aina epäluonnollisen hyvällä tuulella. Fysiikan opea, joka ei osannut hymyillä, mutta yllätti kerran kaikki nauramalla. Kemian opea, joka lausui x:n aina exänä. Matematiikan opea, joka oli yksitoikkoisesta äänestään huolimatta aika hauska. Toista matematiikan opea, joka lisäsi aina 'eiks niin?' lauseittensa perään. Kolmatta matematiikan opea, joka hihitteli vastauksilleni, mutta osasi selittää paremmin kuin kukaan muu. Ja musiikin opea, jota pelkäsin aluksi, mutta josta paljastuikin lopulta yksi kunnioitettavimmista tyypeistä, jotka olen koskaan tavannut.
Olin iloinen, kun minulla oli tänäänkin tilaisuus istuutua vakkaripaikalleni koulun kirjastoon, lämmittää käsiä patteria vasten ja silmäillä hyllyjä, joitten teosten järjestys on näiden parin vuoden aikana tullut melkein yhtä tutuksi, kuin oman kirjahyllyni. Siinä hetkessä tajusin vaan yhtäkkiä miten oikealta tuntui olla just siinä just silloin. Muutos on aina pelottanut mua, nyt enemmän kuin koskaan.
Onko mun pakko olla menemättä kouluun huomenna?
Onko mun pakko olla menemättä kouluun huomenna?
Oii mikä teksti! Niin se on, että koulu on osa elämää ja siitä tulee turvallisen tuttava paikka, ja se on haikea jättää taakse :)
VastaaPoistaOikeassa olet! :'>
Poista