tiistai 1. syyskuuta 2015

Throwback: Portsmouth & Isle of Wight

Luonnoksista löytyy vielä jonkin verran au pair -aikojen reissupostauksia, jotka ajattelin vihdoin yrittää saada pois kuleksimasta. Tällä viikolla blogissa vietetään siis throwback-viikkoa, ja ensimmäisenä hypätään hetkeksi viime toukokuun alkuun. Tuolloin kävin bank holiday -maanantaina Portsmouthissa ja Isle of Wightilla. Molemmat oli jo ennestään tuttuja, mutta sen verran mieleen, että lähdin oitis toista kertaa, kun törmäsin kivankuuloiseen päiväreissuun budjettihintaan. 
Päivä lähti käyntiin Portsmouthissa, jossa saatiin lyhyt esittelykierros historiallisesta telakasta. Siellä tulikin kierreltyä parit museot ja laivat jo viime elokuun lopussa host-perheen kanssa, joten vietin parin tunnin vapaa-ajan lähinnä muissa paikoissa, joihin olin viime kerralla tykästynyt. Oli aika hauska verestää muistoja, ja huomata muistavansa jonkun epämääräisen oikotien laiturille. 
Portsmouthista jatkettiin lautalla Isle of Wightille, joka sattui muuten aikoinaan olemaan mun ihka ensimmäinen päiväreissukohde au pairina! Viime kerralla pysyteltiin enemmän rannikon tuntumassa, mutta nyt pääsin tutustumaan paremmin myös viehättävän saaren sisäosiin. 
Pysähdyttiin Godshill-nimisessä pikkukylässä, joka oli hyvin tyypillinen englantilainen pikkukylä. Olkikattoiset mökit, teehuoneet ja kukkulalla kohoava kirkko tekivät paikasta kuvankauniin, ja oikeastaan mistä suunnasta tahansa ois voinut räpsäistä kuvan postikorttiin. Godshillistä löytyi myös uskomattoman hieno pienoismallikylä, joka ansaitsee oman postauksensa.
Godshillistä ajeltiin Isle of Wight Pearliin, joka oli siis helmiin erikoistunut liike/työpaja/informaatiokeskus. Ei välttämättä omimpia kiinnostuksenkohteita, mutta oli kyllä ihan mielenkiintoista seurata, miten ne helminauhat oikein syntyy. Opin myös erottamaan aidot helmet feikeistä, ihan vaan tällainen pikku nice to know mun tulevalle puolisolle.
Ehdittiin myös pysähtymään Isle of Wightin ikonisella maamerkillä The Needles. Mulla ois ollut mahdollisuus ihastella kyseisiä kiviä jo ensimmäisellä kerralla saarella, mutta silloin Tennyson Down -kukkulan merenpuoleisen reunan kalkkikivimuodostelmat oli jo ihan tarpeeksi vaikuttavia. Aurinkoisesta aamusta huolimatta sää oli tässä vaiheessa muuttunut sadetta enteileväksi, mutta tumma taivas toi kuviin sopivasti dramatiikkaa.
Tässä kuvassa tiivistyy mun selfie-taidot, kun blokkaan päälläni koko nähtävyyden.
Siellä ne on!

Illan viimeinen pysäkki oli Yarmouthissa, joka on vanhimpia Isle of Wightille keskittyneitä asutuksia. Historiallinen satamakaupunki on myös Iso-Britannian pienimpiä kaupunkeja alle 800 asukkaallaan. Illalla paikka olikin varsin unelias, ja keskustan ehdin puolessa tunnissa kiertää läpi useamman kerran.
Yarmouthista palattiin lautalla mantereelle, ja takaisin Oxfordiin matkattiin New Forestin  kansallispuiston läpi. Ajankuluksi sain bongailla pusikoista villiponeja eli ei ollenkaan hullumpi lopetus päivälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti