torstai 3. syyskuuta 2015

Throwback: Mid-Wales

Tällä kertaa hypätään toukokuun toiselle viikonlopulle, jonka vietin Walesissä. Kyseinen kerta oli jo kolmas tässä lohikäärmelipun maassa, mikä varmaan kertoo jotain paikan viehätysvoimasta. Viime reissut suuntautui Walesin pohjoisosaan ja pääkaupunki Cardiffiin, joten tällä kertaa tutustuttiin maan keskiosiin. 
Matka alkoi pienellä ryhmällä Lontoosta, josta Walesin puolelle päästiin parissa tunnissa. Ensimmäinen pysähdys ja lounastauko tehtiin Chepstowissa, josta päällimmäisinä mieleen jäivät katuja reunustavat pastellinsävyiset rivitalot, maan vanhin kivilinna ja sieltä avautuvat näkymät Wye-joelle.
Chepstowista jatkettiin jokea seuraillen Wye-laaksoon, jonka pääsinkin näkemään jo helmikuussa. Silloin ehdin nähdä alueen suosituimman nähtävyyden, huikaisevat Tintern Abbeyn rauniot, joista voi lukea enemmän tässä postauksessa. Tällä kertaa käytin ajan sinikellojen värittämissä metsissä haahuiluun ja cream tean hörppimiseen yhdessä lähistön söpöistä pikkukahviloista.
Päivän kääntyessä iltaan pysähdyttiin vielä Hay-on-Wyessä, jota myös kirjojen kaupungiksi kutsutaan. Paikassa pidetään vuosittain merkittävä kirjallisuusfestivaali, ja kapeat kadut pursuilee toinen toistaan houkuttelevampia second hand kirjakauppoja. Vaati tahdonvoimaa poistua paikalta vain yhtä opusta rikkaampana. 
Lauantain ja sunnuntain väli vietettiin Baskervillen kartanossa ihan Brecon Beacons kansallispuiston reunamilla. Sherlock Holmes -tarinoiden ystäville nimi varmaan soitteleekin kelloja, ja kirjailija Arthur Conan Doyle oli tosiaan kartanon omistaneen Baskervillen suvun perhetuttu. Hän yöpyi usein tässä samaisessa paikassa, ja sai kuuleman mukaan myös innoituksen tarinaansa Baskervillen koira paikallisesta legendasta. Kirjan tapahtumat Doyle sijoitti kuitenkin Walesin sijasta Devoniin, koska hänen ystävänsä eivät halunneet turistien rikkovan maaseutunsa rauhaa. 
Huoneitten sisustus oli pidetty alkuperäiskalustolle uskollisena, ja jos unohdettiin televisio, vedenkeitin ja hiustenkuivaaja saattoi kuvitella menneensä ajassa pari sataa vuotta taaksepäin.
Ikkunasta avautuvissa maisemissakaan ei ollut valittamista. Seuraavassa postauksessa karautetaankin hevosella noille kaukaisuudessa siintäville vuorille!

2 kommenttia:

  1. Waaaau! Miksen mie käy tällasilla reissuilla, siis mihin ihmeeseen miun viikonloput katoaa?!

    VastaaPoista
  2. Aah, Wales on niin ihana. En ikinä kyllästy siihen <3

    VastaaPoista