torstai 3. syyskuuta 2015

Throwback: Mid-Wales

Tällä kertaa hypätään ajassa taaksepäin toukokuun toiseen viikonloppuun, jonka vietin Walesissa. Kyseinen kerta oli jo kolmanteni lohikäärmelipun maassa, mikä varmaan kertoo jotain paikan viehätysvoimasta. Viime reissut suuntautuivat Walesin pohjoisosiin ja pääkaupunki Cardiffiin, ja tällä kertaa lähdettiin tekemään tuttavuutta maan keskiosien kanssa. 
Matka alkoi pienellä ryhmällä Lontoosta, josta Walesin puolelle päästiin parissa tunnissa. Ensimmäinen pysähdys ja lounastauko pidettiin kaupungissa nimeltä Chepstow, josta päällimmäisinä mieleen jäivät katuja reunustavat pastellinsävyiset rivitalot, maan vanhin kivilinna ja linnnan muureilta avautuvat näkymät Wye-joelle.
Chepstowista jatkettiin jokea seuraillen Wye-laaksoon, jonne pääsin ensimmäisen kerran viime helmikuussa. Silloin ehdin nähdä alueen suosituimman nähtävyyden, huikaisevat Tintern Abbeyn rauniot, joista voitte lukea enemmän tästä postauksesta (clickety click). Tällä kertaa käytin ajan sinikellojen värittämissä metsissä haahuiluun ja cream tean hörppimiseen yhdessä lähistön söpöistä pikkukahviloista.
Päivän kääntyessä iltaan pysähdyttiin vielä Hay-on-Wyessa, jota myös kirjojen kaupungiksi kutsutaan. Paikassa pidetään vuosittain merkittävä kirjallisuusfestivaali, ja sen kapeat kadut pursuilevat toinen toistaan houkuttelevampia second hand -kirjakauppoja. Vaati tahdonvoimaa poistua paikalta vain yhtä opusta rikkaampana (tai köyhempänä, miten sen nyt ottaa). 
Lauantain ja sunnuntain välinen ilta ja yö vietettiin Baskervillen kartanossa ihan Brecon Beacons -kansallispuiston reunamilla. Sherlock Holmes -tarinoiden ystäville nimi varmaan soitteleekin kelloja, ja kirjailija Arthur Conan Doyle oli tosiaan kartanon omistaneen Baskervillen suvun perhetuttu! Hän yöpyi usein tässä samaisessa paikassa, ja sai kuuleman mukaan myös innoituksen tarinaansa Baskervillen koira paikallisesta legendasta. Kirjan tapahtumat Doyle sijoitti kuitenkin Walesin sijasta Devoniin, koska hänen ystävänsä eivät halunneet turistien rikkovan maaseutunsa rauhaa. 
Huoneiden sisustus oli pidetty alkuperäiskalustolle uskollisena, ja jos unohdettiin televisio, vedenkeitin sekä hiustenkuivaaja, saattoi kuvitella menneensä ajassa pari sataa vuotta taaksepäin.
Ikkunasta avautuvissa maisemissakaan ei ollut valittamista. Seuraavassa postauksessa karautetaankin hevosilla noille kaukaisuudessa siintäville vuorille!

2 kommenttia:

  1. Waaaau! Miksen mie käy tällasilla reissuilla, siis mihin ihmeeseen miun viikonloput katoaa?!

    VastaaPoista
  2. Aah, Wales on niin ihana. En ikinä kyllästy siihen <3

    VastaaPoista