maanantai 17. heinäkuuta 2017

Edinburghin piilotetut jalokivet, Primark ja iltapäivätee

Kesälomareissuni toiseen päivään heräsin parin tunnin aikaeron ansiosta ihmisten aikaan, ja päätin hostelliaamiaisen sijaan haukata jotain ulkosalla. Koska Edinburghin päänähtävyydet oli jo ennestään tuttuja, mulle tarjoutui nyt hyvä tilaisuus tutustua kaupungin vähemmän tunnettuihin helmiin. 
Niinpä istahdin nauttimaan kolmioleipäni ja hedelmäsalaatin Leith-joen tuntumaan, jonka vartta seuraileva polku houkutteli mut pian löytöretkeilemään.
Pian silmien eteen kohosikin tämä astetta jyhkeämpi kaivo St Bernard's Well. Se kätki infotaulun mukaan sisäänsä 1760-luvulla löydetyn lähteen, jolla uskottiin olevan parantavia voimia. Pilarien takana keskellä voi ehkä juuri ja juuri erottaa kreikan terveyden jumalarta Hygeiaa esittävän patsaan.  
Pääsin näkemään myös vähän wildlifea, kun veden äärellä tepasteli mulle kärsivällisesti poseeraava harmaahaikara. Toivottavasti se on nyt tyytyväinen, kun sai kuvansa esille.
Sitten polku johdatti mut ihan joen varren tuntumassa sijaitsevalle asuinalueelle nimeltä Dean Village, joka oli nimensä mukaan kuin miniatyyrikylä kätkettynä keskelle Edinburghia. Kontrasti keskustan hulinaan oli huomattava - tää oli etenkin aamuvarhaisella oikea tyyneyden keidas.  
Aikoinaan Dean Villagessä oli ilmeisesti vähän enemmän vilinää ja vilskettä, koska paikka tunnettiin jyvien jauhannan keskuksena. Parhaimmillaan kylässä toimi yksitoista aktiivista myllyä. Jostain mutkittelevien mukulakivikatujen sokkelosta ois kuulemma voinut tänäkin päivänä löytää palan historiaa myllynkivi-kokoelman muodossa.

Valokuvaussession jälkeen aamukävely huipentui Skotlannin modernin taiteen museolle, jonne sisäänpääsyä päädyin odottelemaan innokkaana jo vähän etuajassa. Yksi niistä monista asioista, joita kaipailen Briteistä, on ehdottamasti ilmaiset museot. Niinpä olin nyt kovasti odottanut tätä vierailua, mutta jouduin valitettavasti pettymään aika karvaasti, kun kaikki ylempien kerrosten näyttelyt oli suljettuina uusien näyttelyiden kasaamisen takia. Just mun tuuria.
Lohdutukseksi poikkesin takaisin keskustaan suunnatessani vielä kuvankauniilla Circus Lanella, jolle mun ottamat kuvat ei kyllä valitettavasti tee oikeutta. 
Tästä täydellinen näyttämö Romeolle ja Julialle.
Semi-decentin selfienkin sain, kun kehtasin tarpeeksi monta kymmentä räpsiä.
Kun päivän turisteilu-mittari oli saatu täyteen olikin aika päästää itsensä irti ja rynnistää kaupoille. Itsekuri oli koetuksella nelikerroksisessa Primarkissa eikä New Lookista päästy ulos yhtään sen helpommalla.
Myöhään iltapäivällä olin saanut haalittua kasaan sisäistä materialistiani kovasti miellyttäneen (ja kukkaroani kauhistuttaneen) pinon maallista omaisuutta, minkä jälkeen ahkera shoppailija olikin iltapäiväteensä ansainnut. Päädyin hostellini kulmilla olleeseen kahvilaan nimeltä eteaket Tea Room, joka saa multa approved-leiman. Hinta- ja laatusuhde kohdillaan ja kattava lista eri teelaatuja. Parin korttelin päästä löytyy myös eteaketin liike, josta voi sitten halutessaan kotiuttaa nauttimaansa teetä, jos ja kun se miellyttää. 
Loppupäivä kuluikin kirjan kanssa puistossa chillatessa. Mulla on usein matkustaessani paha tapa ravata pää kolmantena jalkana kohteesta toiseen, jolloin oon lomamatkalta palatessani huomattavasti väsyneempi kuin sinne lähtiessäni. Nyt yritinkin harjoittaa vähän rennompaa reissausta pitämällä aikataulut niin löyhinä kuin mahdollista. Ei tää nyt mikään täydellinen eikä ehkä hyväkään suoritus ollut, mutta parempaan päin! Ehkä mä vielä joku päivä pystyn vaan makaamaan viikon rantatuolissa suunnittelematta joka sekuntia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti