keskiviikko 17. helmikuuta 2016

And if you see my reflection in the snow-covered hills, will the landslide bring you down?

Jaa-a, pitäisköhän sitä taas pikku hiljaa herätellä blogia talvihorroksesta? Viime aikoina oon ottanut asiakseni kasvattaa Kuopio-tuntemustani laajentamalla lenkkireviiriäni vähitellen yhä kauemmas kotikulmilta. Tässä vaiheessa oon jo kartoittanut lyhyimmän reitin lähikaupoille, omaksunut suurimman osan bussireiteistä ja tykästynyt Puijon kuusimetsiin. Exploorausta lukuun ottamatta päivät on kuluneet vähän turhan saman kaavan mukaan eli elämä on ilmeisesti alkanut vakiintua tänne. Mielenkiintoisinta just nyt on varmaan reseptivalikoiman laajentaminen ja se, jos saan jotain muutakin postia kuin mainoksia. Eli tällä menolla oon luultavasti kuollut tylsyyteen ensi kuun loppuun mennessä.

Sosiaalinen verkostohan multa puuttuu Kuopiosta tosiaan kokonaan eikä asiaa auta se, etten käy töissä ja opiskelen etänä. Introverttinä viihdyn kyllä pitkälti keskenäni, mutta aina silloin tällöin voisi olla ihan terveellistä poistua täältä omasta kuplasta. Mun oli itse asiassa tänään tarkoitus käydä kahvittelemassa muutaman uuden tyypin kanssa, mutta jänistin loppumetreillä. Ei mulla au pairina ollut järjettömiä ongelmia uusien ihmisten tapaamisessa, mutta noh, suomalaiset on vähän eri juttu...
Viime viikonloppuna sain kuitenkin pitkästä aikaa seuraa pitkäaikaisesta ystävästä, ja ekat tunnit kuluikin tehokkaasti kuulumisia vaihtaessa. Seuraavaksi pääsin kokkaamaan muillekin kuin itselleni ja esittelemään uusia hoodejani. Varsinaiset kaupunkikierrokset säästettiin seuraavalle päivälle. Kuopion keskusta on mulle edelleen osittain mysteeri, kun muutaman kilometrin kävelymatka kotoa sinne ei kovin montaa kertaa viikossa ole jaksanut houkutella. Pääsin siis nyt itsekin leikkimään turistia ja tutustumaan ekan kerran muun muassa kauppahalliin ja sataman ympäristöön. Lisäksi aloitettiin Kuopion ruokapaikkojen läpikäyminen vakkarivalinnaksi muodostuneesta kiinalaisesta, ja Sunny's Noodle paljastuikin positiiviseksi yllätykseksi.
Parin geokätkön pikaisen loggauksen jälkeen palattiin juhlistamaan mun uutta kotikoloa afternoon tean merkeissä. Skonsseja, kuppikakkuja, finger sandwicheja ja rocky road -kakkua ois riittänyt useammallekin syöjälle, mutta koska jouduttiin kaikkien muiden feidaamiksi saatiin juoda pannu tyhjäksi kahteen pekkaan. Loppuilta miksailtiin cocktaileja, innostuttiin pelaamaan älypelejä, tutustuttiin Kuopion kuuluisaan baarikatuun ja rikottiin mun vuodesohva. 
Seuraavana aamuna ehdittiin tuhota kiinalaisen tähteet ja onnistuttiin korjaamaan mun sohva ennen kuin kaverin piti palata omalle puolelleen Suomea. Viime päivät oonkin sitten kärsinyt tavallista enemmän tekemisen puutteesta ja yrittänyt päästä eroon kaikista ylijääneistä leivonnaisista. Syön kakkua varmaan vielä ens kesänäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti