Viime aikoina olen ottanut asiakseni kasvattaa Kuopio-tuntemustani laajentamalla lenkkireviiriä vähitellen yhä kauemmas kotikulmilta. Tässä vaiheessa olen jo kartoittanut lyhyimmän reitin lähikaupoille, omaksunut bussireittejä ja tykästynyt Puijon kuusimetsiin. Exploorausta lukuun ottamatta päivät on kuluneet vähän turhan saman kaavan mukaan eli elämä on ilmeisesti alkanut vakiintua tänne. Mielenkiintoisinta just nyt on varmaan reseptivalikoiman laajentaminen ja se, jos saan jotain muutakin postia kuin mainoksia. Tylsyyteen kuolemisen riski on siis vahvasti läsnä.
Sosiaalinen verkosto multa tosiaan puuttuu Kuopiosta vielä kokonaan eikä asiaa auta se, etten käy töissä ja opiskelen etänä. Introverttinä viihdyn pitkälti keskenäni, mutta aina silloin tällöin voisi olla ihan terveellistä poistua omasta kuplasta. Mun oli itse asiassa tänään tarkoitus käydä kahvittelemassa muutaman uuden tyypin kanssa, mutta jänistin loppumetreillä. Ei mulla au pairina ollut järjettömiä ongelmia uusien ihmisten tapaamisessa, mutta suomalaiset on näköjään vähän eri juttu...
Viime viikonloppuna sain kuitenkin seuraa pitkäaikaisesta ystävästäni ja pääsin esittelemään uusia hoodejani. Kuopion keskusta on mulle edelleen osittain mysteeri, kun muutaman kilometrin kävelymatka kotoa sinne ei kovin montaa kertaa viikossa ole jaksanut houkutella. Pääsin siis itsekin leikkimään turistia ja tutustumaan ekaa kertaa kauppahalliin ja sataman ympäristöön. Lisäksi aloitettiin Kuopion ruokapaikkojen testaaminen vakkarivalinnaksi muodostuneesta kiinalaisesta (Sunny's Noodle oli ihan jees, 3/5).
Parin geokätkön jälkeen palattiin juhlistamaan uutta kotikoloa afternoon tean merkeissä. Skonsseja, kuppikakkuja, finger sandwicheja ja rocky road -kakkua olisi riittänyt useammallekin syöjälle, mutta koska jouduttiin kaikkien muiden feidaamiksi, saatiin juoda pannu tyhjäksi kahteen pekkaan. Loppuilta miksailtiin cocktaileja, innostuttiin pelaamaan älypelejä, tutustuttiin Kuopion kuuluisaan baarikatuun ja rikottiin mun vuodesohva.
Seuraavana aamuna ehdittiin tuhota kiinalaisen tähteet ja onnistuttiin korjaamaan sohva ennen kuin kaverin piti palata omalle puolelleen Suomea. Viime päivät olenkin sitten kärsinyt tavallista enemmän tekemisen puutteesta ja yrittänyt päästä eroon kaikista ylijääneistä leivonnaisista. Syön kakkua varmaan vielä ensi kesänäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti