lauantai 14. syyskuuta 2013

It's the here and the now and the love for the sound of the moments that keep us moving.

Tää kuva kuvastaa mun tän hetkistä elämää. Tai ennemminkin elämättömyyttä. Mun pitäis päntätä kirjoituksiin ja ottaa ne tilaisuutena näyttää mitä osaan. Mutta musta tuntuu, etten voi luottaa omiin kykyihini. 

Mulla on aina ollut suhteellisen selkeät tulevaisuudensuunnitelmat, mutta nyt en oo enää varma mitä oikeasti haluan. Ois kiva vaan skipata tää vaihe ja kelata siihen kohtaan, missä mut on jo valittu siihen yliopistostoon, mihin nyt ikinä päätän haluta. Toisaalta saan tällä hetkellä todistaa asioita, joita en haluais missata mistään hinnasta, joten ehkä vaan sinnittelen niin kun aina ennenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti