Neljäntenä päivänä paikallinen ystävämme vei meidät kotikaupunkiinsa Nikosiaan vuorten toiselle puolelle. Käytiin ensin katsomassa vanhaa kaupunginosaa, joka oli ihan pohjois-ja etelä-Kyproksen rajan tuntumassa.
Sieltä jatkettiin keskustaan, jossa kierreltiin taas kauppoja ja syötiin lounas tuttumme sukulaisten kanssa. Kaikki tapaamamme ihmiset oli välimerelliseen tapaan tosi ulospäinsuuntautuneita ja puheliaita. Hyvästellessä mummot ja tädit pussaili poskille saaden mun suomalaisen kiusaantuneisuuden paistamaan kilometrien päähän.
Lopuksi mentiin vielä kokeilemaan savenvalamista alan artistin johdolla, joka oli kuulemma ihan tunnettu nimi kotimaassaan! Tämä meidän ystävä käy säännöllisesti hänen tunneillaan ja sattuu olemaan varsin charmikas, minkä ansiosta saatiin ilmainen oppitunti, pääosin turkiksi tosin. Itse inhosin muotoilua kuvistunneilla, mutta kun tuota savimöykkyä vähän aikaa käsissään pyöritteli, sitä olikin aika hauska alkaa työstämään. Tein kipposen, josta piti ensin tulla shakaali ja sitten leijona, mutta lopulta siitä tulikin jonkin sortin saukkokärppä. Ei voitu vielä ottaa tekeleitämme mukaan, kun ne piti polttaa uunissa yön yli, mutta ystävämme lupasi tuoda ne meille maalattuina seuraavan kerran Oxfordiin tullessaan. Saas nähdä millaisena mun kippo tulee takaisin ja tuleeko yhtenä kappaleena...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti