maanantai 25. elokuuta 2014

Boom clap the sound of my heart, the beat goes on and on and on and on.

Ajattelin näiden Kypros-postausten välissä kirjoitella viime aikojen kuulumisia. Viime viikko oli mulle varsin helppo, kun host-äiti oli vielä lomilla ja perheen isäkin meni töihin vasta keskiviikoksi.  Ei siis tarvinnut vahtia lapsia juuri ollenkaan eikä kokata (hallelujah) vaan selvisin pelkillä kotitöillä, jotka urakoin pois alta jo alkuviikosta.
Kun vapaa-aikaa kerran tuntui olevan ruhtinaallisesti uskaltauduin vihdoin laittelemaan viestiä tämän alueen ainoaan oikeasti aktiiviseen au pair -ryhmään. Ja melkein kaduin, kun niitä yhteydenottoja tuli sitten ihan tulvimalla. Kävin heti maanantai-iltana kahvilla italialaisen Carmenin kanssa, ja myöhemmin seuraamme liittyi myös saksalainen Louisa. Ei tehty mitään erikoista, kunhan kierreltiin alkuiltahiljaisen keskustan katuja. Molemmat tytöt oli ilahduttavan samanhenkisiä, ja oli kiva taas päästä juttelemaan enemmän englantia.
Tiistai-päivänkin vietin Oxfordissa. Jäin bussista puoli kilometriä ennen keskustaa (ja säästin huimat 70 penceä lipuissa) yhdelle hotellille, jonka edustalla olevalla laitumella käyskenteleviä tinkereitä olen aina halunnut käydä kuvailemassa. Valitettavasti tällä kertaa siellä ei tietenkään ollut kuin yksi heppa eikä sekään ollut perinteisen kirjava, höh. 
Olin sopinut tapaavani yhden espanjalaistytön lounaan merkeissä, mutta sitä ennen kävin käyskentelemässä Christ Church Meadowilla, josta löytyi muun muassa lehmiä, mikä oli aika hassua, kun ihan Oxfordin keskustassa kuitenkin oltiin. Yhden näistä lukuisista yliopistoista campuksella on myös Deer Park, jossa pitää kyllä käydä joku päivä peurabongailemassa. Ehdin myös jättää ranteeni erään rautaportin väliin, ja silloin tuli kyllä lueteltua kaikki suosikkikirosanat, joita en ole ihan vähään aikaan päässyt käyttämään.
Carmen sattui olemaan samaan aikaan kaupungissa toisen italialaistytön kanssa, joten päätettiin siteen järjestää meet-up, ja mentiin neljästään johonkin irkkupubiin. Uusien tuttavuuksien kanssa en tuntenut olevani niin samalla aaltopituudella kuin edeltävänä päivänä tapaamieni au pairien kanssa. Osittain siitä syystä ja osittain siksi, koska koko 'getting know to someone' -prosessi on mulle muutenkin aina vähän uuvuttava palasin kotiin aika pian lounaan jälkeen. 
Sitä ennen ehdittiin kuitenkin käydä yhdessä kielikoulussa. Mulla ei alunperin ollut aikomuksena varsinaisesti opiskella englantia täällä ollessani, vaan saada lisää itsevarmuutta kielenkäytössä nimenomaan käyttämällä sitä. Nyt kun tutustuin paremmin tuntitarjontaan alkoi kuitenkin vähän kiinnostaa osallistua itsekin tunneille. Toisaalta tuolla nimenomaisessa kielikoulussa tunteja oli joka arkipäivälle, ja itse en kyllä ole valmis uhraamaan niin paljon vapaa-ajastani opiskeluille. 
Keskiviikon ja torstain vietin kotosalla, ja etenkin jälkimmäisenä päivänä meinasi iskeä ihan tekemisenpuute. Keskiviikkoiltana sain sentään babysitata lapsia sillä aikaa, kun vanhemmat kävi kuntosalilla. Vaan eipä ollut sekään kummoinen homma, kun katsottiin koko aika Smurffeja. 
Perjantaina sen sijaan lähdettiin Milton Keynesin Ikeaan, ja siinä reissussa vierähtikin sitten koko päivä, kun liikenne moottoritiellä oli taas mitä oli... Oli kuitenkin oikein mukava reissu, lapset yllätti käyttäytymällä nätisti ja sain valita vähän uusia juttuja huoneeseeni, yay! 
Lauantaina käytiin heti aamutuimasta host-äidin kanssa juoksemassa Abingdon Parkrun, joka on paikallisten vapaaehtoisten järjestämä juoksutapahtuma. Siihen osallistutaan periaatteella 'sinä vs. kello' ja näyttämällä sellaisen viivakoodin saa tietää oman aikansa. Reitti oli yhteensä 5 kilometriä pitkä, ja kulki Thamesin vartta, niittyjä ja maanteitä pitkin. Vähän alkoi kyllä pohkeissa tuntua puolessa välissä matkaa, kun ei ole tullut kunnolla juostua sitten viime kesän, mutta enpähän ollut viimeisenä maalissa!
Päivä jatkui liikunnallisissa merkeissä, kun lähdettiin vielä koko perheellä pelaamaan tennistä. Olin vähän skeptinen, kun en todellakaan ole mikään urheilun suurin ystävä ja inhoan etenkin kaikkia pallopelejä kiitos liikuntatuntien, mutta siellä kentällä olikin sitten lopulta melkeinpä hauskaa. Voisin lähteä mukaan toistekin!
Lauantai-iltana tapasin vielä yhden italialaisen au pairin Giulion, jolle pääsin esittelemään Abingdonia. Sen jälkeen mun tämän viikon sosialisointikiintiö olikin ihan täynnä. Sunnuntaina oli taas vähän levoton fiilis, joten kävin puoliksi extempore Readingissä, mutta siitä rustailen erillisen postauksen. 
Tämäkin viikko alkoi varsin rennosti kansallisella vapaapäivällä Bank Holidaylla, jolloin tietysti satoi aamusta iltaan. Kulutin päivän katsomalla The Great British Bake Offia, jonka lisäksi maratoonasin Ylen Au pairit Lontoossa -sarjan, jonka katsoin ennakkon myös silloin viime keväänä. Hassua, miten eri silmin sitäkin seurasi nyt, kun on itse päässyt kokemaan, millaista touhua tämä oikeasti on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti