Cyprus day 1

Back in England! Parin viikon blogihiljaisuus johtui tällä kertaa ihan oikeasta syystä, joka oli meidän kymmenen päivän loma Kyproksella. Hostperhe suunnitteli reissun jo viime keväänä, jolloin myös multa kysyttiin haluaisinko lähteä mukaan. Kohdetta etukäteen tietämättä suostuin oikopäätä, koska uudet paikat kiinnostaa aina ja matkustelu on elämäni suurimpia rakkauksia. 

Myöhemmin mietin kyllä pariinkin otteeseen onko mun nyt ihan viisasta lähteä kuokkimaan perhelomalle, mutta se oli ennen kuin varsinaisesti saavuin tänne. Täällä mut otettiin kuitenkin heti alusta alkaen vastaan uutena perheenjäsenenä, joten loman lähestyessä ne epäröinnit oli jo jääneet pois. 

Sen sijaan tilalle oli tullut uudet epäröinnit, jotka koski itse kohdetta. Kyprokselle oli luvattu koko kesän kuuminta viikkoa, ja itse en oikein tule toimeen helteiden kanssa. Inhoan hikoilua siinä määrin, että olen joka kerta kieltäytynyt lähtemästä yhdellekään oman perheeni tekemälle aurinkomatkalle. Tosin on perhematkoilta kieltäytymiseen ollut muitakin syitä, kuten se, että mun porukat on aika hermoheikkoja ja alkaa panikoida pienimpienkin vastoinkäymisten edessä. Se taas ei oikein sovi siihen lomafiilikseen, mitä itse haen.

Koska tämä Kyproksen reissu oli sen verran pitkä, en ala tiivistämään sitä yhteen postaukseen, vaan kertoilen joka päivästä erikseen ja yhdistelen pari vähemmän tapahtumarikasta päivää (joita kyllä oli vaan harva se, kun host-äiti tykkää aktiivilomista). Pitemmittä esipuheitta aloitetaan siis ensimmäisestä päivästä!

Busseilin itseni Gatwickin kentälle toissa maanantaina, jossa tapasin pari päivää Lontoossa majailleet hostit. Yövyttiin yksi yö lentokenttähotellissa, kun check-in piti olla tehtynä viiden aikoihin seuraavana aamuna. Sitä ennen käytiin syömässä buffet-illallinen, jolla aloitettiin loman fiilistely korkkaamalla valkoviinipullo. Itse olen vähän huono nukkumaan hotelleissa ja nukkumaan nyt yleensäkin, joten seuraava yö meni valvoessa. Hereillä piti muun muassa se, kun pohdin onko mun matkalaukku sittenkin liian iso matkustamoon otettavaksi. Ja myöhemmin selvisi, että olihan se. Mua harmitti, kun aiheutin ylimääräistä vaivaa jo ennen kuin päästiin matkaan. Host-vanhemmat kuitenkin vakuutteli, että se oli ihan ok, ja maksoi mun laukun ruumaan. Lupasin, että meidän takaisin tullessa ne sais mahduttaa kaikki mahdolliset tuliaiset sinne.

Lennettiin Oslon kautta, jossa olin yllättävän häkeltynyt, kun kukaan ei pyydellyt anteeksi tuuppiessaan ja ihmiset ohitteli jonoissa. Tuli nopeasti ikävä kohteliaita brittejä. Meillä oli kuutisen tuntia väliaikaa ennen jatkolentoa Kyprokselle, joka saatiin kulumaan turvatarkastuksissa, ruokapaikoissa ja lentokentän wi-fin kanssa tuskastuessa. Lapsille kentältä löytyi onneksi iso leikkilentokone, jossa ne viihtyi hyvän tovin.  

Iltapäivällä noustiin taas pilvien yläpuolelle. Kone oli vähän tyhjempi, joten sain asettua kahdelle penkille. Yritys nukkua univelat pois oli hyvä, mutta kaatui Norwegianin super epämukaviin penkkeihin. Laskeuduttiin Larnacan kentälle kahdeksalta illalla paikallista aikaa (Kypros on samalla aikavyöhykkeellä kuin Suomi eli jet lag ei ollut mitenkään huima), ja päästiin heti kohtaamaan ongelmia. Lentokenttä oli Etelä-Kyproksella, mutta me oltiin matkalla saaren pohjoispuolelle. Ei kuitenkaan löydetty meidän etukäteen tilaamaa taksikuskia mistään. 

Host-vanhemmat lähti ihailtavan rauhallisesti selvittämään tilannetta sillä aikaa, kun itse vahdin lapsia ja laukkuja. Asioita vaikeutti se, että virkalijoista ainoastaan kourallinen puhui englantia, info-tiski oli kuin kätkemällä kätketty ja netin toimimisesta ei toivoakaan. Jotenkin saatiin lopulta muodostettua yhteys perheen paikalliseen ystävään, jonka avulla löydettiin kuin löydettiinkin taksikuski (joka osasi sen verran englantia, että tiesi, mitä yes, no ja okay tarkoittaa) ja päästiin rajan yli Pohjois-Kyprokselle, josta meillä oli villa vuokrattuna (alla kuva mun huoneesta).

Seuraavana aamuna nukuin poikkeuksellisesti pisimpään. Herätessäni muut perheenjäsenet oli jo viimeistelemässä aamiaista uima-altaan reunalla. Yhden aurinkotuolin alta löysin itselleni pitkästä aikaa kissan paijattavaksi. Eikä ollut ainut kissa, jota pääsin reissun aikana rapsuttelemaan, kun kulkukissoja Kyproksella riitti (alla kuvakollaasi murto-osasta). Hostit ei ole niin eläinten ystäviä ja isä on allerginen kissoille, mistä johtuen niiden oli varmaan vähän hankala ymmärtää mun käytöstä aina kun näin sellaisen, vaikka yritinkin hillitä itseni.

Vähän ajan päästä host-äidin työkaveri, joka työskentelee aina yhden viikon kuukaudesta Oxfordissa, mutta asuu siis vakituisesti Kyproksella, lähti esittelemään meille Kyreniaa (aluetta, jolla meidän villa sijaitsi). Se oli odottanut todella kovasti meidän vierailua ja suunnitellut vaikka mitä meidän pään menoksi! Tänään ohjelmassa oli kuitenkin lähiympäristöön tutustumisen lisäksi ihan vaan päivällinen merenrantaravintolassa ja vierailu ruokakauppaan.

Päivä meni siitä huolimatta tosi nopeasti. Ja kuumuus oli kyllä ennusteita vastaavasti läkähdyttävä, eikä mun mieltymyksestä pukeutua tummiin vaatteisiin ollut mitenkään merkittävästi apua tähän ahdinkoon... Onneksi pääsin villalla testaamaan uima-allasta, jonka lapset oli jo aamulla korkanneet. Se viilensikin kivasti samoin kuin tehokas ilmastointi sisällä. Seuraavalle päivälle oli luvassa lisää vesielementtiä, koska suunniteltiin viettävämme rantapäivä, mutta siitä lisää myöhemmin.