tiistai 3. helmikuuta 2015

Cornwall day 1

Syy hetkelliseen vaikenemiseeni blogin puolella on tällä kertaa se, että oltiin lauantaista maanantaihin host-perheen kanssa minilomalla Cornwallissa! Vielä viime perjantaina tosin pohdittiin, oliko ihan järjetön idea lähteä koko reissulle, kun kohteeseen luvattiin viikonlopuksi niin vesi- kuin lumisadettakin. Lauantaiaamuna kuitenkin sullouduttiin kaikki autoon ja lähdettiin uhmaamaan karmeita säätiedotuksia. 
Olen halunnut nähdä Cornwallin aina siitä lähtien, kun luin ala-asteikäisenä joitakin sinne sijoittuneita nuortenkirjoja (joista en tänä päivänä kyllä kuollaksenikaan muista juuri muuta, kuin ne Cornwallin kuvailut). Niinpä on varmaan sanomattakin selvää, että olin ihan järjettömän innoissani, kun mulle tarjoutui tilaisuus päästä näkemään paikka omin silmin! 4,5 tunnin ajomatkakin meni suhteellisen kivuttomasti, vaikka istuin lasten välissä takapenkillä ja vailla kunnon jalkatilaa. Tuli siinä samalla sivistettyä itseään, kun katseltiin pari ensimmäistä tuntia Forrest Gumpia, jota en itse ollut vielä näin parinkymppisenäkään nähnyt.

Road trippimme ensimmäinen pysähdys oli lounastauko Bristolin tienoilla, ja toinen Tintagel-linnan rauniot Cornwallin puolella, joilta  kaikki tän postauksen kuvat on peräisin. Linna oli aikoinaan pystytetty merestä kohoavalle niemennokalle, ja asetelma oli kieltämättä varsin vaikuttava varsinkin myrskysäällä, joka vierailullemme sattui. Aallot tyrskysi komeasti kallioita vasten ja tuuli puhalsi välistä niin navakasti, että askel horjui.
Raunioitten tutkiskelun jälkeen juotiin kahvit ja teet läheisessä pubissa, minkä jälkeen ajeltiin illan pimetessä rannikkokaupunki Padstowin tuntumaan, josta meillä oli vuokrattuna loma-asunto. Oli kyllä aika luksusmökki, mullakin oma double room, jossa TV ja kylpyhuone. Ja siellä oli lämmin! Tuntui ihan luonnottomalta hillua sisätiloissa ilman hupparia tai villapaitaa, ei ole nimittäin hetkeen tullut kuuloon kotioloissa (vanhemmat brittitalot voi olla vähän vilpoisia talvella...). Tehtiin myöhäiseksi illalliseksi fajitaksia, jonka jälkeen asetuttiin lepäämään, jotta jaksettaisiin taas huomenna istua autossa ja matkata aivan Englannin eteläisimpään kolkkaan.

2 kommenttia:

  1. Voi että, mieki haluisin matkustella mutta ei oo enää isäntäperhettä ni pitäis ihan ite kaikkialle lähtee... Ihanan näköistä tuolla raunioilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeasti vaan kokeilemaan solo travellingia, itsekin reissaillut pääasiassa itsekseni, kun tykkään sen tarjoamista vapauksista, vaikka rahaahan siihen kyllä saa halutessaan palamaan... :')

      Poista