torstai 5. helmikuuta 2015

Cornwall Day 2

Ensimmäisenä yönä Cornwallissa sain nukuttua ehkä nelisen tuntia, kun tuuli humisi nurkissa ja oon edelleen huono nukkumaan vieraissa paikoissa. Väsymys unohtui kuitenkin nopeasti, kun raotin ikkunaverhoja ja huomasin, että siellähän paistoi aurinko! Oltiin edellisenä iltana mietitty hostien kanssa, että lähdetään puolen päivän aikoihin ajelemaan kohti Land's Endiä, joten mulla olisi sitä ennen aikaa tutustua lähiympäristöön, kun muu perhe menisi golfaamaan.
Aamiaisen jälkeen lähdinkin heti liikkeelle suuntanani meren ranta. Meidän yöpymispaikka oli aika kaukana lähimmästä kylästä, ja palveluista muistutti lähinnä bussipysäkki sekä kahvilan tapainen, ja oli sekin suljettu. Paikallisten asumukset erosi selvästi niistä, joita oon sisämaassa tottunut näkemään. Valkoinen tiili oli suosittu rakennusmateriaali, ja taloissa tuntui olevan vähän vähemmän kerroksia. Pihoissa kasvoi palmupuita ja tienvarren pensaat oli meri-ilmastolle tyypilliseen tapaan nahkealehtisiä. Välistä epäilytti oonko enää edes Englannissa.
Sain kuljeskella vähän pidemmän aikaa kun olin suunnitellut, koska alunperin tsekkaamani reitti olikin suljettu jonkun työmaan takia. Puolisen tuntia hiljaisia maanteitä käppäiltyäni näin vihdoin kyltin, jossa luki Treyarnon Bay ja kuulin etäisen aaltojen humun. Kyseessä oli suhteellisen pieni lahti, jota ympäröi molemmin puolin kallioseinämät, joille kipusin myöhemmin räpsimään maisemakuvia. Ensin oli kuitenkin pakko päästä rantaviivalle. Siinä sitten seisoskelin, ja oisin voinut seisoskella varmaan koko loppupäivän. Mikä lie siitä merestä tekeekin niin mielettömän kiehtovan.
Pakko oli kuitenkin palata jonkun ajan päästä takaisin, hypätä jälleen kerran autoon ja ottaa kohteeksi se Land's End tai End of the World, niin kuin me hostien kanssa sitä vitsikkäästi kutsuttiin. Kyseessä on siis Englannin eteläisin piste, johon maa kirjaimellisesti päättyy.
Kahden tunnin päästä oltiinkin jo perillä. Käytiin ensin lounaalla paikallisen hotellin ravintolassa (söin taas  pitkästä aikaa fish and chipsit, ah), minkä jälkeen lähdettiin patikoimaan pitkin niemeä. Tuuli tuntui puhaltavan taas luihin ja ytimiin saakka, ja viiden minuutin jälkeen olinkin jo ihan jäässä pillifarkkuineni ja nahkahansikkaineni. Mutta tyylistä ei tingitä, ja oli se sen arvoista.
Auringon alkaessa painua mailleen palattiin autolle ja aloitettiin yllättävän nopeasti kulunut (hitto siinä autossa on hyvä akustiikka, ei ole ikinä kuulostanut Night Changes yhtä hyvältä!) paluumatka loma-asunnolle. Oli kyllä hieno päivä, huh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti