tiistai 27. tammikuuta 2015

Lost in the light.

Jaa-a, oiskohan se taas kuulumisten paikka? Viime viikko oli pitkästä aikaa sellainen normiviikko eli molemmat lapset pysyi terveinä ja mun työtunnit piti. Leivoin kolme päivää putkeen, unohdin lahjakkaasti tytön nimipäivät (tosin niin se unohti itsekin), sain patistettua itseni kunnolla pääsykoekirjojen pariin ja kuutioin 45 minuuttia omenoita yhteen kastikkeeseen. En kyllä ole varma oliko lopputulos sen arvoinen, mutta ainakin poika, joka vihaa vihanneksia ja hedelmiä, yllätti syömällä lautasen tyhjäksi.
Lauantaina pakotin itseni silmät ristissä aamuvarhaisella läheiselle niitylle tarkoituksenani käydä taas vetäisemässä parkrun. Nyt oli viivakoodikin visusti vetoketjutaskussa viime kerrasta viisastuttuani. Vaan paikan päällä järjestäjät sitten ilmoittikin innokkaille juoksijoille ikävät uutiset, joiden mukaan päivän juoksu oli peruttu reitin paikoittain peittäneen mustan jään takia. Just my luck.
No, ei siinä sitten oikein muu auttanut kuin palata kotiin aamiaiselle ja harmittelemaan sitä, kun voisi vieläkin olla unten mailla. Vähän virkistyttyäni lähdin katsastamaan pätkän Abingdoniakin sivuavaa Green Belt Way Trailia. Polku oli paikoitellen pikkuisen turhan harvaan merkitty, mikä aiheutti toisinaan hiusten haromista, mutta intuitio osui aina lopulta oikeaan. Lisäksi maa oli tähän vuodenaikaan aikamoista mutavelliä etenkin metsiköissä. Vaan kiva oli viettää kauniin keväistä päivää idyllisissä maalaismaisemissa! Käveltyäni reilut kymmenen kilometriä saavuin parin sadan asukkaan pikkukylään nimeltä Nuneham Courtenay, josta lähti sopivasti bussi takaisin Abingdoniin eikä tarvinnut enää toista kertaa rämpiä nilkkoja myöten mudassa. 
Sunnuntaina maltoin ensimmäistä kertaa sitten joululoman nukkua niin pitkään kuin nukutti eli kymmeneen. Loppupäiväkin kului aika rennosti kuvia läpikäyden, tän hetkistä koukutussarjaa maratoonaten ja skypetellen. Illallispöydässä rohkaistuin kyselemään hostien lomista, ja selvisi, että oon ainakin pääsiäisen alla ja toukokuun lopussa vapaa. Innostuin sitten heti samana iltana varailemaan muutamat junaliput ja yöpymispaikat. Oon nyt tammikuun ollut pienellä säästökuurilla, minkä takia reissailutkin on tehty oman kunnan sisällä. Matkakuume on kuitenkin kova, ja wordin sivut senkun täyttyy suunnitelmista.
Säästökuuri kyllä vähän kärsi viime viikon vaatekriiseilyä seuranneesta nettishoppailusta... Pehmeiden pakkausten lisäksi postimies ojensi mulle yhtenä päivänä graze-boxin. Graze on siis täällä briteissä toimiva makeita ja suolaisia välipaloja toimittava firma, joka räätälöi snack boxinsa asiakkaan mieltymysten mukaan. Koskaan ei kuitenkaan ole täysin varmaa, mitä paketista milläkin kerralla löytyy. Sain tämän ensimmäisen boxin ilmaiseksi tarjouslipukkeella, ja omalle kohdalle osui ainakin ihan hyviä naposteltavia. Jatkossakin boxit maksaa vajaat neljä puntaa.
Eilen tuli Suomestakin pakettia. Äiti sai lähetellä mulle muutaman pääsykoekirjan lisää ja hyvänkokoisen nipun muistiinpanojani, kun en itse viimeksi Suomessa käydessäni osannut ajatella niin pitkälle, että olisin osannut ne mukaan pakata... Nyt oon kuitenkin onnistunut ottamaan vähän motivoituneemman asenteen noihin opiskeluihinkin, ja lukenut viimeisen parin viikon ajan vähintään tunnin joka päivä. Ei välttämättä kuulosta paljolta, mutta biologian 1- ja 2-kurssit alkaisi olla jo aika lailla pulkassa ja kemiakin hyvällä mallilla. Yllätyksekseni muistan jotkut luvut edelleen melkeinpä sanatarkkaan eli ei tarvitse kuin kertailla! Pelkäsin, että kevät täällä menisi ihan pilalle, kun en ehtisi tehdä mitään muuta kuin valmistautua pääsykokeisiin, mutta nyt näyttää siltä, että mulla jää sittenkin aikaa elämiseen!
Tänään käytiin muuten perheen kanssa yhdessä asuntonäytössä. Näitten tämänhetkinen vuokrasopimus umpeutuu maaliskuussa eikä jatkosta ole täyttä varmuutta, minkä takia myynti-ilmoitukset on olleet viime aikoina tarkassa syynissä. Itse oon hirmu kiintynyt tähän kotiin enkä siis kauhean innoissani mahdollisesta muutosta ole. Talo, jota käytiin katsomassa, oli tosi pieni verrattuna tähän nykyiseen ja sijaitsi sellaisella tylsällä asuinalueella, jossa kaikki rakennukset näyttää toistensa klooneilta. Mutta en koe, että mulla olisi juurikaan sananvaltaa tässä asiassa, vaikka mielipidettä kovasti kyseltiinkin. Tulevaisuus näyttää miten käy, ja se on sitten sen ajan murhe. 500 metriä kauemmas ei kuitenkaan olla nykyisestä kodista muuttamassa lasten koulun takia, mistä oon tosi tyytyväinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti