En eilen kirjoitellut mitään tänne blogiin, kun ei sattunut oikeastaan mitään sen ihmeellisempää. Päivän askareet (kaupassa käynti ja vessojen pesu, jee) tehtyäni lueskelin lähinnä löytämiäni matkaoppaita. Toivon, että pääsisin tän au pair -vuoteni aikana näkemään mahdollisimman paljon Iso-Britanniaa, ja mulla onkin yksi lähemmäs kymmensivuinen word-asiakirja täynnä matkasuunnitelmia, joista toivottavasti edes osa toteutuu.
Lapsien kanssa olin eilen aika vähän, kun ajatukset oli lähinnä vastassa olevassa ruuanlaittokoettelemuksessa. Onneksi nuo tuntuu viihtyvän vähän turhankin hyvin iPadeillaan. Tein siis sitä makaronilaatikkoa ja kahteen eri vuokaan, kun perheen isällä on keliakia. Ainesosia jouduin laittamaan vähän summa mutikassa, kun ei ollut kunnon ohjetta enkä löytänyt edes desin mittaa. Onneksi ne tuntui osuneen aika lailla kohdilleen. Kaikki otti lisää ja itsekin söin, vaikka inhoan jauhelihaa. Eli ilman itkuja selvittiin tällä kertaa, hyvä minä!
Illalla mulla oli vielä sen verran virtaa, että lähdin ensi kertaa juoksulenkille täällä! Abingdonissa järjestetään joka lauantai sellainen vapaaehtoistapahtuma Park Run, jossa pääsee juoksemaan kilpaa kelloa vastaan. Kävin juoksemassa osan reitistä, ja saas nähdä josko joku lauantaiaamu uskaltautuisin mukaan varsinaiseen tapahtumaankin.
Tänä aamuna poika nousi ilmeisesti väärällä jalalla ja kimpaantui ensin siitä, kun ei saanut kaakaota ja heitti sen jälkeen kunnon tantrumit, koska olin ehtinyt laittaa sille leivän paahtimeen, vaikka nuori herra olisi halunnut tehdä sen tänään ihan itse. Hostisän piti sitten lopulta viedä se pyörällä kouluun, ettei myöhästyttäisi. Lepuutin hermojani menemällä kotiin vähän pitempää reittiä puiston läpi.
Mulle ei oltu annettu mitään tehtäviä tälle päivälle, joten suuntasin kohti Oxfordia. 8 mailin bussimatkan sinne pitäisi tavallisesti kestää parikymmentä minuuttia, mutta nyt siihen meni melkein tunti. Liikenne on täällä tosi vilkasta enkä ihmettele yhtään, miksi hostäitikin kulkee 15 kilometrin työmatkansa mieluummin pyörällä. Mutta mikäs siinä ensimmäistä kertaa double-deckerin yläkerrassa istuskellessa.
Oxfordissa silmiin sattui nopeasti Alice's Shop, jossa olinkin kovasti halunnut käydä. Minuutin ehdin rauhassa ihastella valikoimaa, kun japsituristit hyökkäsi kameroineen kauppaan, ja katsoin parhaaksi poistua vain kahdeksan puntaa köyhempänä ja yksi uusi avainkaulakoru mukanani.
Seuraavaksi käväisin Primarkissa, jonne olin kaipaillut viime Lontoon reissusta lähtien. Tarkoitus oli ostaa vaan juoksushortsit, mutta ison paperkassinhan kanssa sieltä taas poistuttiin...
Puoli kahdeltatoista olin sopinut tapaavani Oxfordissa au pairina olevan Francescan, jonka olin bongannut yhdestä facebook-ryhmästä. Tavattiinkin sitten yllä olevassa kuvassa näkyvän Carfax Towerin luona, ja Francesca lähti esittelemään mulle paikkoja. Jännitin etukäteen sitä, miten osaisin kommunikoida englanniksi, kun oon nyt täällä ollessani käyttänyt kieltä lähinnä kassoilla ja perhetuttuja tervehtiessä, mutta turhaanpa huolehdin taas. Francescalla oli varsin selkeä amerikan aksentti, kun se oli aiemmin ollut siellä vaihto-oppilaana, ja ymmärrettiin toisiamme vaikeuksitta.
Oltaisiin haluttu vierailla yhdessä collegessa, jota on käytetty Harry Potter -elokuvienkin kuvauksissa, mutta juuri se halli, mikä oltaisiin haluttu nähdä, oli sillä hetkellä suljettuna. Mentiinkin sitten vaan sinne lounaalle yhteen thai-ravintolaan. En ole ollenkaan tottunut käymään ravintoloissa, joten tää oli taas ihan uusi kokemus, mutta hyvä oli se kana-annos, jonka päädyin hartaan pohdinnan jälkeen valitsemaan.
Syötyämme meillä oli vielä melkein pari tuntia aikaa, joten lähdettiin Francescan kanssa shoppailukierrokselle. Oxfordissa olikin laaja tarjonta liikkeitä joka lähtöön. Lisäksi siellä oli paljon enemmän väkijoukkoa kuin oli kuvitellut. Tai sitten oon vaan tottunut huomattavasti rauhallisempaan Abingdoniin. Rakennuksia sun muita en kauheasti ehtinyt vielä nähdä, mutta lauantaina sovittiin Francescan kanssa, että käydään sightseeingaamassa se college. Olin kyllä yllättynyt, että löysin täältä kaverin näinkin nopeasti, kun en todellakaan ole mikään maailman sosiaalisin ihminen. Tällä italiattarella kuitenkin onneksi juttua riitti munkin edestä, ja ootan jo innolla ensi viikonloppua!
Kahden jälkeen mun piti linja-autoilla itseni hakemaan lapsia koulusta. Poikaa edelleen vähän kiukutti, mutta annoin sen nyt valmistaa välipalansa itse, josta se vähän leppyi. Koska oli taas kunnon hellepäivä tyttö halusi uimaan, ja sain houkuteltua pojankin mukaan suht kivuttomasti. Mentiin sellaisellle ulkouima-altaalle, ja pääsin itsekin uimaan, kun alle 8-vuotiaat lapset tarvitsi valvojan mukaan. Molemmilla lapsilla tuntui olevan ihan hauskaa, ja poikakin unohti harmistuksensa ja innostui kotimatkalla kyselemään yksityiskohtaisesti mun tomaattiallergiasta.
Kaiken kaikkiaan oli ehkä mukavin päivä täällä tähän mennessä eikä tarvinnut ruuanlaitostakaan stressata, kun lämmitettiin eilisiä laatikoita. Illallispöydässäkin oli tosi vapautunut tunnelma, ja jäin mielelläni vielä tiskaamaan astiat ennen omaan kerrokseeni siirtymistä.
Tässä kuvassa vielä suosikit jutuista, jotka ostin tänään. Oli kyllä sen verran holtitonta tuo rahan käyttö, että pitää varmaan alkaa pitää jonkin sortin tilikirjaa, jos mielin vielä sitä matkusteluakin täällä tehdä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti