Tekemisen täyteinen päivä taas takana vähintäänkin. Oltiin suunniteltu lasten kanssa, että lähdettäisiin tänään läheiselle Millets Farmille. Molemmat oli kerrankin valmiita yli tunnin etuajassa, ja itsekin olin kyllä ihan innoissani, kun sain vähän vaihtelua uima-allasvahtina toimimiseen.
Valitettavasti myöhästyttiin sitten hilkulla aikaisimmasta bussista (oli pääosin ihan oma moka, kun sekoilin pysäkkien kanssa), ja jouduttiin odottelemaan lähes pari tuntia seuraavaa. Bussit Abingdonista Oxfordiin kulkee kyllä näppärästi aina kymmenen minuutin välein, mutta tää farmi on sen verran syrjemmässä, että sinne ei niin usein vuoroja kulje.
Ulkoiltiin sitten aamupäivä tässä lähistöllä. Löydettiin tuollainen kaadetusta puusta tehty kiipeilypaikka, kerättiin hoitokanille voikukukan lehtiä ja syötiin jäätelöt.
Vaille yhden otettiin uusi yritys ja tällä kertaa oltiin oikealla pysäkillä oikeaan aikaan. Kaikki omalle kohdalle osuneet bussikuskit on kyllä olleet hirmu ystävällisiä (Joensuussa on vaan kaksi ei-yrmy kuskia), tänäänkin kuljettaja jäi tarkasti neuvomaan mulle, miten päästäisiin päivän päätteeksi takaisin kotiin, vaikka oltiin vähän jäljessä aikataulusta. On myös hauska, kun kuskit sanoo well done aina kun mulla on tasaraha.
Millets Farm oli erityisesti lapsiperheille suunnattu maatilakeskus, josta löytyi kotieläimiä, vihanneskauppa, ravintoloita, leikkialueita, pomppulinna, trampoliineja ja karuselli. Lisäksi siellä olisi ollut mahdollisuus osallistua lintunäytöksiin, heittokalastaa, frisbeegolfata ja poimia marjoja. Lapset kutsui paikkaa kuitenkin maissipelloksi eikä syyttä suotta, sillä Milletsin suosituin nähtävyys oli ehdottomasti maze eli maissipeltoon raivattu labyrintti.
Labyrinttejä oli kolmea kokoa, mini, midi ja large. Minissä lapset sai etsiä sellaisia sormiväripisteitä ja midissä kerättiin leimoja. Isoimmassa labyrintissä vuorostaan pyöritettiin pyörää, jonka osoittama kuva piti piirtää sisäänkäynnillä annettuihin vihkosiin. Vähän hirvitti, että hävitän lapset tuonne peltoon, mutta kyllä ne taas osasi yllättää ja pysytellä nätisti lähettyvillä.
Aurinko porotti taas tosi kuumasti, joten ei jaksettu harhailla labyrinteissa paria tuntia kauempaa. Sen sijaan tutustuttiin muuhun aktiviteettitarjontaan, johon lukeutui muun muassa Woodland Walkway of Illusions, joka oli sellainen lyhyt metsäreitti, jonka varrella oli kuvia optisista illuusioista. Lisäksi siellä oli vääristäviä peilejä lasten hauskutukseksi.
Neljän jälkeen lähdettiin etsimään pysäkkiä ja säätämiseksihän se taas meni. Google Maps petti, ja lähipysäkin paljastuttua olemattomaksi meidän piti hiki hatussa juosta puoli kilometriä tien piennarta seuraavalle, jonka näkemisen jälkeen tuli kyllä huokaistua aika syvään helpotuksesta. Oon itse tosi täsmällinen ihminen, mutta lasten kanssa pitää tunnetusti aina osata arvioida ajan kulkua vähän eri tavalla, mikä aiheuttaa välillä ylimääräisiä sydämenlyöntejä. Onneksi lapset ymmärsi tilanteen, jolloin saatiin ruoka ajoissa tulille ja ehdin istahtaa hetkeksi lepäämäänkin ennen kuin host-vanhemmat tuli kotiin. Huomenna ei kyllä lähdetä Abingdonin ulkouimalaa kauemmas.
Isän ja äidin kysyessä oliko lapsilla ollut hauskaa, ne sanoi yhteen ääneen, että oli, mikä teki kaiken hikoilun ja aikataulujen kanssa hermoilun sen arvoiseksi. Ja oli mulla itsellänikin kieltämättä taas pääosin tosi tosi kiva päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti