maanantai 14. heinäkuuta 2014

Let's behave like kids again.

Huh, ensimmäinen arkipäivä takana ja sehän meni paremmin kuin uskalsin kuvitellakaan! Heräsin ihan liian aikaisin, vaikken ole muutenkaan nukkunut kovin hyvin täällä, kun mulla menee aina hyvä tovi ennen kuin pystyn nukkumaan vieraassa paikassa. No, ehdinpähän laittautua rauhassa, siistiä keittiötä ja syödä oman aamiaiseni ennen lasten aamupalaleipien tekemistä. 
Perheen isä menee töihin vasta yhdeksän jälkeen, joten se ehti hyvin perehdyttää mut aamurutiineihin. Aamupalojen lisäksi mun tehtävänä on siis pakata lounaat ja saattaa lapset kouluun. Perheen lapset on aika oma-aloitteisia, joten pukemisisissa sun muissa niitä ei tarvitse auttaa.
Kello 8.40 lähdettiin kohti koulua. Meidän talo sijaitsee tosi hyvällä paikalla keskustassa, joten koulullekin on vaan noin puolen kilometrin matka. Täällä Englannissa lapset ei saa kulkea kouluun itsekseen, vaan ne pitää aina erikseen saattaa ja hakea sieltä. Lisäksi lapset menee kouluun jo 5-vuotiaana ja niillä on aika pitkät päivät. Mun vahdittavat on koulussa joka päivä 9.00-15.00.
Koulumatkan varrella on myös toinen koulu, Abingdon School, joka on yksityinen poikakoulu.
Melkein lasten koulua vastapäätä sijaitsee Trinity Church, jossa niillä on kuulemma kaikki jouluhartaudet sun muut. Näissä puitteissa voisin melkein itsekin kuvitella käväiseväni kirkossa.
Koululla hostisä esitteli mut vielä opettajille ja parille perhetutulle. Mun englannin käyttö on edelleen aika kankeaa, mutta toivottavasti uskallan jatkossa availla enemmän suutani ja vaihtaa kuulumisia muiden lasten vanhempien kanssa. Ei ne prepositioiden unohtelut jostain välistä maailmaa kaada. Kai.
Kun lapset oli saatu kouluun mulla oli ohjelmassa pari tuntia pohjakerroksen siistimistä. Lisäksi keräsin takapihalta vesi-ilmapallojen riekaleet, joita lapset innostui eilen heittelemään. Tän talon piha ei todellakaan ole mikään iso, mutta siellä on hieno leijonanpään vartioima lammikko, jossa uiskentelee pari kultakalaakin.
 Tämäkin kuva on otettu takapihalta, on se kyllä aikamoinen viidakko palmupuineen kaikkineen.
Heti kotityöt tehtyäni lähdin innokkaana tutkailemaan lähiympäristöä. Ensimmäisenä kävin kiertelemässä Abingdonin sekä vanhan että uudemman hautausmaan.
 Kuljeskelin myös yhdessä metsikössä ja ihmettelin valtavia puita.
Metsän tuntumasta löytyi myös paikka nimeltään Fitzharry's Castle Mound, jossa oli infotaulun mukaan joskus kohonnut linnakin.
Loput vapaa-ajastani kulutin keskustan tuntumassa. Siellä on aina maanantaisin pienimuotoiset markkinat, joilla näytti olevan myynnissä vähän kaikennäköistä. Kiertelin myös muita putiikkeja. Olin tosiasiassa aika yllättynyt, kun täältäkin löytyi Dorothy Perkins ja New Look. Mun suosikki oli kuitenkin Poundland, jossa kaikki maksoi siis vain yhden punnan. Siis ihan kaikki hammastahnasta iPhonen USB-johtoon. Siellä pääsinkin sitten tuhlaamaan rahaa ensimmäistä kertaa tänne päädyttyäni.
Ennen lasten hakua kävin vielä Abbey Gardenissa.
Koulun portit on aina päivän ajan lukossa, joten hakijat kerääntyy niitten eteen ennen kolmea, jonka jälkeen joku käy ne avaamassa ja lapsia pääsee sisäpihalle vastaan. Mun hoidokit juoksi kiltisti paikalle heti ulos päästyään, ja lähdettiin kotiin vaihtamaan kouluvaatteet pois ennen puistovisiittiä. Näillä on tällä hetkellä käytössä kesäpuvut, joihin kuuluu tytöillä sellainen vihreävalkoinen tartan-mekko, joka on ainakin miun mielestä hirmu ihana.  
Oltiin siis jo eilen mietitty, että mentäisiin tänään läheiseen Albert Parkiin piknikille. Levitettiin retkihuopa yhden puun viereen, jossa lapset leikki onnessaan apinoita. Lisäksi meillä oli mukana jalkapallo, jota potkittiin ja heiteltiin. Siinä ohessa pääsin taas tutustumaan lapsiin vähän paremmin. Perheen tytön kanssa meillä synkkaakin jo kivasti, mutta poika on ollut vähän arka. Nyt se kuitenkin nauroi tuolla niin, ettei meinannut pystyssä pysyä. Kotiin palatessa poika sitten alkoi ensimmäistä kertaa jutustella mulle ihan oma-aloitteisestikin, mikä oli varmaan päivän kohokohta.
Tänään mun ei vielä tarvinnut laittaa ruokaa, vaan riitti, että lämmitin eilisen aterian valmiiksi kun vanhemmat tuli kotiin kuuden maissa. Tähän asti oon kokenut olevani luontevampi vanhempien kuin lasten kanssa, mutta nyt kun päivä niiden kanssa oli mennyt niin sujuvasti olinkin taas tosi awkward illallispöydässä. No, ehkä se siitä. Toivottavasti en vaan huomenna polta näitten taloa kun yritän keittää nakkikeiton tolla kaasuhellalla...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti