Viime viikko meni lähinnä akkuja ladatessa (sekä omia että koneen, eilen datasin 15 tuntia hups). Lisäksi ravasin kirpparilla harva se päivä, kun tuli perinteisesti varattua paikka tänäkin kesänä. Huomenna mennään purkamaan, ja toivotaan, että tulee vähän lisää täytettä matkakassaan, vaikka aika kivasti siellä setelit jo kahiseekin. Yhden kaverin tupareissakin ehdin pyörähtää, ja niistä tuli kyllä omalta osaltani loppuillasta oikeat vuosisadan nyyhkybileet, kun tajuntaan iski, etten nää näitä ihmisiä oikeasti aika pitkään aikaan. Oon ollut myös astetta ahkerampi lenkkeilijä ja hionut kokkaustaitojani. Yksi niistä jutuista mitkä on mietityttänyt lähdössä eniten, on ollut juurikin tuo ruuanlaitto, johon host-perhe toivoisi mun osallistuvan. Oon aina ollut enemmän leipuri, mutta kevään aikana treenailin kaikki perus makaroonilaatikot, lihapullat ja perunamuusit, joten enää ei hirvitä niin paljon.
Tänään hoitelin viimeisiä lähtövalmisteluja eli tilasin junaliput ja tein osoitteenmuutoksen. Lisäksi suursiivosin huonettani ja ahdoin kaikki päiväkirjat ja luonnoslehtiöt ainoaan lukolliseen kaappiini. Vaikka porukat ei olekaan mitään varsinaisia tonkijoita, ajatus siitä, että niillä on täysin estoton pääsy mun huoneeseen, kun oon poissa ahdistaa vähän. Pitää teipata hiuksia kaikkiin kaappien ovien väliin, että voin tarkistaa onko ne kunnioittaneet mun yksityisyyttä ja ollut aukomatta niitä. Matkalaukunkin pakkaamisessa yritin edistyä. Se on ollut pullollaan vaatteita jo viikon ja olen hammasta purren yrittänyt sieltä aina jotain karsia. Kyllä se kiinni menee, mutta ei sinne mitään muuta kuin noita rättejä mahdu...
Tällä hetkellä fiilikset on sellaiset innostuneen odottavaisen kauhistuneet. Eniten jännittää oma jaksaminen ja tietysti se, miten tulen toimeen perheen kanssa sekä löydänkö yhtään samanhenkistä seuraa. Ja tuliaiset, mitä ihmettä keksisin?
No, onhan tässä vielä kolme päivää aikaa pohdiskella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti