Eilen oli mun ensimmäinen varsinainen vapaapäivä täällä, ja lähdin heti kahdeksan jälkeen bussilla kohti Oxfordia. Oltiin Francescan kanssa sovittu tapaavamme vasta yhdeltätoista, mutta halusin sitä ennen käydä palauttamassa pari vaatetta.
Sää oli ensimmäistä kertaa sellainen, kuin olin odottanut sään täällä olevan, eli sateisen harmaa. Vähitellen (piti muuten googlata, mikä on gradually suomeksi) taivas kuitenkin kirkastui, ja iltapäivällä aurinko paistoi taas täydeltä terältä. Englanti on kyllä tehnyt parhaansa luodakseen mahdollisimman hyvän ensivaikutelman itsestään.
Oxford eroaa Abingdonista siinä mielessä, että siellä tapahtuu huomattavasti enemmän. Myöhemmin tuona päivänä nähtiin tanssijoita viikinkipäähineissä ja muusikoita kaduilla oli jo aikaisin aamusta. Mieleen jäi erityisesti yksi, joka soitti kitaraa ja lauloi melankolista coveria Mr. Brightsidesta. Se sopi jotenkin täydellisesti aamuväsymykseen ja sadekuuron lannistamaan mielentilaan.
Tavattiin Francescan kanssa Christ Church Collegen sisäänkäynnillä, jossa selvisikin, että se oli tänään suljettu hallin romahtaneen katon takia. Just meidän tuuria. No, lähdettiin sitten tsekkaamaan Bridge of Sighs.
Pitkään epätoivon partaalla emmittyäni (kärsin kroonisesta valinnanvaikeudesta ruuan suhteen, näkisittepä mut ruokakaupassakin...) päädyin sitten tilaamaan vaan jälkiruuan. Täytyy kyllä sanoa, ettei ollut mikään maailmanmullistava makuelämys, vaikka ihan hyvää olikin.
Tässä vanha Bodleian Library.
Olisin halunnut käydä Exeter Collegessa (true Tolkien-fanit ymmärtää), mutta eikös siellä ollut jotkut häät menossa.
Kokeiltiin vielä onneamme muutaman muun yliopiston suhteen, mutta kaikkien ovilla tuntui olevan closed-kyltit. Tyydyttiin sitten ottamaan kuvia pihoista aitojen takaa. Tässä Jesus College.
Ja tässä Lincoln College.
Ihmisiä oli liikkeellä tosi paljon, tuntui melkein kuin olisin ollut taas Lontoon keskustassa, kun joutui koko ajan väistelemään turisteja.
Sen jälkeen mentiin lounaalle Turf Taverniin, joka on Oxfordin kuuluisimpia pubeja. Vaikka paikka onkin ihan keskustassa, se on aika hyvin piilotettu. Sinne kuljettiin St Helens Passagen kautta, joka oli sellainen tosi kapea kuja. Alkuperäisesti sitä on ilmeisesti kutsuttu Hell's Passageksi, mutta ei se nyt niin kauhea sentään ollut.
Syötyämme jatkettiin keskustassa pyörimistä. Ja olihan se nyt pakko yksi kuva punaisen puhelinkopin kanssa napata.
Käytiin myös pikaisesti yllä olevassa kuvassa oikealla näkyvässä University Church of St Mary the Virginissä. Sisäänpääsy oli ilmainen, mutta tuonne torniin olisi saanut kiivetä maksua vastaan. Francesca ei ole oikein korkeitten paikkojen ystävä, joten pitää joku kerta itsekseni liikkeellä ollessa kavuta sinnekin.
Mietittiin sitten mitä tehtäisiin ja muistin, että jossain päin Oxfordiahan on Blackwell's Bookshop.
Löydettiin se pienellä Google Mapseilulla, ja sain ostettua itselleni pari pokkaria. Ollaan menossa host-perheen kanssa 10 päivän lomalle Kyprokselle (!!!) ensi kuussa, joten matkalukeminen voi tulla tarpeeseen.
Keksittiin käydä vielä Oxford Castlella, mutta ei menty sisälle, kun mulle iski piheys muistellessani tällä viikolla shoppailuun uponneita puntia. Vaikka päivä ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, oli taas ihan kiva viettää aikaa toisen au pairin kanssa. Ensi viikolla mulla tulee olemaan enemmän työtunteja, kun lapset on kesälomilla, mutta ehkäpä ehdin joku ilta Francescan kanssa happy hourille.
Kotiin palattuani vietinkin sitten koko loppuillan koneella yrittäen päästä kärryille kaikesta siitä, mitä internetissä on tällä viikolla tapahtunut. On mulla joka päivä ollut useampi tunti aikaa datailla, mutta kun oon tottunut olemaan koneella vähintään sen kuusi tuntia päivässä niin aika moni juttu on mennyt ohi.
Tässä vielä lauantain ostoksia. Oon haalinut täältä lähinnä neuleita, vaikka ulkona on joka päivä lähemmäs +30 astetta hellettä...
Tämä aamu alkoi meillä viikon hoidossa olevan tuttavaperheen Fudge-kanin häkin siivouksella. Hostit ei ole oikein eläinihmisiä, kun perheen isä on allergikko, mutta olisi niiden luullut edes sen verran kanien hoidosta ymmärtävän, että ei ne missään sadevettä lainehtivassa häkissä voi asua... Pidetään kania siis ulkona juurikin tuon isän allergian takia, ja koska häkissä ei ole kattoa sinne oli sitten yön aikana satanut reippaasti. Hostit oli aamulla lähtenyt kiireellä kaupungille, ja löysin herättyäni kanin hytisemästä litimärän häkkinsä ainoassa vähän kuivemmassa nurkassa. Ehkä on ihan hyvä, ettei näillä ole kultakaloja kummempia lemmikkejä... Mutta tällä hetkellä Fudgella kaikki hyvin, vaihdoin sille kuivat heinät, kyhäsin sadesuojan muovipusseista ja hain voikukan lehtiä puistosta.
Loppupäivän suunnittelin ensi viikon ruokalistaa, väsäsin taas yllä näkyviä rannekoruja tytön kanssa ja skypettelin äidille, kun se välttämättä halusi.
Ensimmäinen kokonainen viikko täällä alkaa olla lopuillaan, ja oon kyllä itsekin yllättänyt miten paljon oon saanut aikaan. Abingdon ja Oxfordin keskusta on tullut jo aika lailla tutuksi, oon saanut uuden kaverin, osaan jo käyttää kaasuhellaa ja suihkuakin melkein, tunnen host-perheen päivä päivältä paremmin ja mun englannin ymmärrys on parantunut huimasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti