Tänään käytiin lasten kouluun viennin jälkeen hostisän kanssa Costassa, kun sillä oli vapaapäivä töistä. Kassalla kaivoin jo kukkaroa esille, mutta kyllä mulle taas chai latte mediumit tarjottiin. Oikeastaan ainoa vaikeammin omaksuttava asia tän perheen jäseneksi tulemisessa on ollut se, ettei mun tarvitse itse maksaa kahviloissa ja ravintoloissa jos ollaan porukalla liikenteessä. Täällä kotosalla itsekseni ollessani uskallan kyllä syödä kaapeista, mutta kauppareissuilla en kehtaa pyytää itselleni mitään jogurttia kummempaa. Mutta enköhän ajan myötä tässäkin asiassa rohkaistu, kun ei täällä pelkällä pyhällä hengelläkään loputtomiin pärjää.
Kotitöiden suhteen mulla oli tänään aika kevyt päivä (pohjakerroksen raivailua), mutta oon tykännyt aikani kuluksi tehdä joka päivä vähän enemmän kuin pyydetään ja kompensoida kehitysasteella olevia kokkailutaitojani. Nytkin sitten imuroin ja pyyhin pölyt. Varmasti into tähänkin jossain vaiheessa hiipuu, mutta nyt nää on kyllä olleet iloisia, kun perheessä on joku, joka tykkää pitää paikat siistinä. Näistä kukaan ei ole oikein siivousihmisiä.
Tänään saapui myös kirjastokortti, jonka tilasin tässä joku päivä. Oon kuullut, että ainakin Lontoossa tällaisen hankkiminen voi osoittautua kovinkin hankalaksi. Vaaditaan englantilaista tiliä sun muuta, mutta itse sain hommattua omani vaikeuksitta netistä. Kortti käy kaikkiin Oxfordshiren kirjastoihin, mikä onkin ihan hyvä, kun tuli tänään Abingdonin kirjastossa käydessä todettua, ettei siellä kovin kummoiset valikoimat ole.
Lapset pääsi alkavan kesäloman kunniaksi jo yhdeltä koulusta. Oltiin sovittu aiemmin viikolla, että poika menisi playdeiteille kaverinsa luo ja tyttö puolestaan toisi ystävänsä meille. Yllä näkyvän muistilapun poika kirjoitti mulle aamulla. Nerf on sellainen lelupyssy, joka mun piti muistaa tuoda koululle päivän päätteeksi.
Tytöt osasi olla nätisti keskenään, joten mulla oli helppo päivä. Vietin aikaa muun muassa nimeämällä takapihan lammikon kultakalat. Nyt ne on Gold ja Fish, hih.
Kaverin lähdettyä tyttö kysyi kauhulla odotetun kysymyksen että mitäs sitten tehtäisiin. En ole kauhean hyvä keksimään lapsille tekemistä, vaikka oonkin etukäteen kerännyt listaa kaikenlaisista ideoista, mitä löysin netistä. Eli innolla odottelen ensi viikkoa, kun pitää olla keksimässä näille tekemistä heti aamusta lähtien... Onneksi tällä kertaa kuitenkin välähti ja ehdotin, että tyttö opettaisi mua punomaan rannekkeen sellaisista pikku kumilenksuista, kun se on tosi taitava käsistään. Eilenkin kontaktoi jonkun monisteen paljon paremmin, kun mitä oon ikinä osannut koulukirjojani päällystää. Käytiin Poundlandista kummallekin oma pussi lenkkejä, ja pienten alkuvaikeusten jälkeen punominen sujui multakin.
Vaille viiden lähdettiin sitten hakemaan poika kotiin, ja se oli ilmeisesti vähän väsynyt, kun alkoi taas vänistä. Vaikka poika on jo 7-vuotias, se ei oikein vielä osaa ilmaista harmistustaan muuten kuin itkemällä, jolloin on vähän hankala selvittää, mikä sillä on milläkin kertaa ongelmana. Lopulta selvisi, että se oli nyt vääränlaiset housut. Oli pakko saada laittaa vesileikeissä kastuneet omat shortsit eikä kaverilta lainattuja. Juttelin vähän tämän kaverin perheen kanssa sillä aikaa, kun poika vaihtoi vaatteita, ja yllätyin kun ne kehui mun englantia, vaikka tuntui, että viljelinkin virheitä taas vähän sinne sun tänne.
Kotona poika oli onneksi jo paremmalla tuulella ja saatoin rauhassa alkaa ruuanlaittoon. Tänään vuorossa oli risotto ja jouduin taas pärjäämään ilman kunnon ohjetta, kun en sellasta löytänyt. Lopputulos valmistui kuitenkin ihan ajallaan, ja vaikka en oikein hallinnutkaan maustamista, ei se ihan syömäkelvotonta ollut. Jotenkin en tällä kertaa edes hermoillut kokkailua niin hirveästi sen yhden onnistuneen kokemuksen jälkeen. Ensi viikolla voisin vaikka uskaltautua leipomaankin jotain.
Hostisä oli aiemmin päivällä lähtenyt parin yön reissulle Portsmouthiin tapaamaan tuttujaan, joten illallispöydässä oltiin nyt vain minä, lapset ja hostäiti. Oon ollut vähän rennompi tuon isän kanssa, kun sitä näkee enemmän aamuisinkin. Nyt juttelin kuitenkin varsin vilkkaasti perheen äidinkin kanssa, mikä saattoi tosin johtua ruokajuoman alkoholipitoisuudesta.
Ruuan jälkeen lähdettiin lasten kesäloman alkujen kunniaksi jäätelölle, josta jatkettiin leikkipuistoon. Leikin lasten kanssa niitten kehittelemää kiipeilytelinehippaa, ja hostäitikin pääsi näkemään paremmin millaisissa väleissä ollaan lasten kanssa näin viikon tuntemisen jälkeen.
Ihan uskomatonta ajatella, että vasta viikko sitten astelin sisään näitten mintunvihreästä ovesta. Oon kotiutunut paremmin kuin osasin odottaakaan. Oman perheen kanssa en ole ollut mitenkään erityisen läheinen moneen moneen vuoteen jos ikinä, mutta täällä oon tykännyt viettää aikaa muuallakin kuin koneella omassa huoneessani. Kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti