Pääsiäislomakuvien läpikäyminen on vieläkin vähän puolitiessä, kun oon yrittänyt helpottaa soimaavaa velvollisuudentuntoani priorisoimalla opiskelut niiden edelle. Koko viikonloppukin oli tarkoitus lueskella ahkerasti kotona, mutta perjantaina annoin periksi ja ostin spontaanisti junaliput Salisburyyn. Syytän koko viikon selkää mukavasti lämmitellyttä auringonpaistetta, pakkohan siitä oli päästä nauttimaan.
Lauantai-aamuna kiskoin siis itseni ylös seitsemältä ja junailin yhden vaihdon kautta Oxfordista Salisburyyn, joka on vanha katedraalikaupunki ihan Stonehengen naapurissa. Suuntasin rautatieasemalta suoraan torille, ja satuin paikalle sopivasti markkinapäivänä.
Oli aavistuksen isommat markkinat kuin Abingdonin jokaperjantainen Farmer's Market. Löytyi niitä vihanneksia ja possun potkia, mutta myös kirjoja, laukkuja, kodintarvikkeita ja vaikka sun mitä. Itse bongasin esiliinan, jonka perään olin aiemmin kovasti haikaillut, mutta joka oli nettikaupassa loppuunmyyty. On musta aika kotirouva kuoriutunut, kun teki suunnilleen mieli hyppiä riemusta sen löydettyäni. Lisää materialismionnea aiheutti paikan päällä ollut Whittardin liike, josta poistuin kukkaro muutama kymmenen puntaa kevyempänä ja parin kuukauden teevarastot täydennettyinä.
Keskustan menoa aikani seurailtua teki mieli hakeutua vähän väljemmille vesille. Niinpä suuntasin joen varteen, joita kaupungin tienoilla virtasi peräti viisi kappaletta.
Jossain vaiheessa päädyin luonnonsuojelu-alueelle, josta bongasin pienen sinikellomeren. Oon metsästänyt sellaista kevään mittaan nähtyäni upeita kuvia niiden valloittamista metsistä, mutta vielä on kunnon ryppäät löytämättä.
Seuraavaksi saavuin ison kukkulan juurelle, joka tunnetaan nimellä Old Sarum. Salisburya kutsuttiin vielä vuoteen 2009 asti New Sarumiksi, jonne ensimmäinen paikalle keskittynyt asutus siirtyi vuosien saatossa. Old Sarumissa linnoitusta ehtivät pitää aikoinaan niin roomalaiset, viinkingit kuin kuninkaatkin. 1200-luvulle tultaessa kaupunki kuitenkin siirtyi alemmas laaksoon, ja Old Sarumista tuli aavekaupunki. Tänä päivänä kukkulan laelta löytyy enää siellä aikoinaan kohonneen katedraalin ja linnan rauniot.
Ihasteltuani tarpeeksi kukkulan laelta avautuvia maisemia keltaisina kukkiville pelloille tallustelin takaisin Salisburyyn. Siellä kävin vielä katsastamassa kaupungin tunnetuimman nähtävyyden eli katedraalin, jonka torni on itse asiassa koko Iso-Britannian korkein.
Kun olin saanut sommiteltua katedraalin huipun joten kuten kuviin, olikin jo aika palata illaksi kotiin. Siellä mua odotti tän vuoden ekat grilliherkut, kun hostit oli inspiroituneet hankkimaan pallogrillin. Oli kivaa istua iltaa hyvän ruuan ja juoman ääressä samalla, kun lapset heitteli koripalloa meidän minimaalisen takapihan seinään.
Että sellainen viikonloppu se. Itse arkikin luisti oikein mukavasti, ja maanantaimasiksesta (menetin päivävapaani, kun tyttö oli "sairaana", vaikka oikeasti sitä taisi vaan vähän jännittää kouluun paluu pitkän loman jälkeen) selvittyäni tuntui hyvältä päästä taas kiinni rutiiniin. Oltiin lasten kanssa enemmän ulkona, sain kummatkin tekemään läksynsä mallikelpoisesti, leivottiin brownieita, kunnostin meidän pihaa, kävin vetämässä viime kesän vakkarilenkkireittini ja hautasin viimeisenkin villakangastakin matkalaukun uumeniin, josta en enää toivottavasti joudu kaivelemaan sitä esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti