sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Pääsiäislomakuvien läpikäyminen on vieläkin vähän puolitiessä, kun oon yrittänyt helpottaa soimaavaa velvollisuudentuntoani priorisoimalla opiskelut niitten edelle. Viikonloppukin oli tarkoitus lueskella ahkerasti kotona, mutta perjantaina annoin periksi ja ostin spontaanisti junaliput Salisburyyn. Syytän koko viikon jatkunutta aurinkoisen lämmintä säätä, pakkohan siitä on ottaa ilo irti nyt, kun ei se kuitenkaan ikuisesti kestä. 
Lauantai-aamuna kiskoin siis itseni ylös seitsemältä ja junailin yhden vaihdon kautta Oxfordista Salisburyyn. Kyseessä on siis vanha katedraalikaupunki siinä Stonehengen naapurissa. Suuntasin rautatieasemalta suoraan torille, ja satuin paikalle sopivasti markkinapäivänä. Oli aavistuksen isommat markkinat kuin Abingdonin jokaperjantainen Farmer's Market. Löytyi niitä vihanneksia ja possun potkia, mutta myös kirjoja, laukkuja, kodintarvikkeita ja vaikka sun mitä. Itse bongasin esiliinan, jonka perään olin aiemmin kovasti haikaillut, mutta joka oli nettikaupassa loppuunmyyty. On musta aika kotirouva kuoriutunut, kun teki suunnilleen mieli hyppiä riemusta sen löydettyäni. Lisää materialismionnea aiheutti paikan päällä ollut Whittardin liike, josta poistuin kukkaro muutama kymmenen puntaa kevyempänä ja parin kuukauden teevarastot täydennettynä.
Keskustan menoa aikani seurailtua teki mieli hakeutua vähän väljemmille vesille, ja suuntasinkin joen varteen, joita kaupungin tienoilla virtasi peräti viisi kappaletta. 
Jossain vaiheessa päädyin luonnonsuojelu-alueelle, josta bongasin pienen sinikellomeren. Oon metsästänyt sellaista kevään mittaan nähtyäni upeita kuvia niitten valloittamista metsistä, mutta vielä on sellainen kunnon rypäs löytämättä.
Kohta saavuinkin ison kukkulan juurelle, joka tunnetaan nimellä Old Sarum. Salisburya kutsuttiin tosiaan vielä vuoteen 2009 asti New Sarumiksi, jonne ensimmäinen paikalle kehittynyt asutus siirtyi vuosien saatossa. Old Sarumissa linnoitusta on aikoinaan pitäneet niin roomalaiset, viinkingit kuin kuninkaatkin. 1200-luvulle tultaessa kaupunki siirtyi alemmas laaksoon, ja Old Sarumista tuli aavekaupunki, josta löytyy tänä päivänä siellä aikoinaan kohonneen katedraalin ja linnan rauniot.
Ihasteltuani tarpeeksi linnoituksen laelta avautuvia maisemia keltaisina kukkiville pelloille tallustelin takaisin Salisburyyn ja kävin vielä tsekkaamassa sen tunnetuimman nähtävyyden eli katedraalin, jonka torni on koko Iso-Britannian korkein.
Saatuani sommiteltua sen huipun joten kuten kuviin olikin jo aika palata illaksi kotiin. Siellä mua odotti tän vuoden ekat grilliherkut, kun hostit oli inspiroituneet hankkimaan pallogrillin. Oli kiva istua iltaa hyvän ruuan ja juoman ääressä samalla, kun lapset heitteli koripalloja meidän minimaalisen takapihan seinään. 

Että sellainen viikonloppu se. Itse arkikin luisti oikein mukavasti, ja maanantaimasiksesta (menetin päivävapaani, kun tyttö oli olevinaan sairas, vaikka oikeasti sitä taisi vaan vähän jännittää kouluun paluu pitkän loman jälkeen) selvittyäni tuntui hyvältä saada taas kiinni rutiineista. Oltiin lasten kanssa enemmän ulkona, sain kummatkin tekemään läksynsä mallikelpoisesti, leivottiin brownieseja,  kunnostin meidän pihaa, kävin vetämässä mun viime kesän vakkarilenkkireitin ja hautasin viimeisenkin villakangastakin matkalaukun uumeniin, josta en enää toivottavasti joudu kaivelemaan sitä esille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti