tiistai 14. huhtikuuta 2015

Easter break day 2

Pääsiäisreissuni toinen päivä oli luultavasti koko reissun tehokkain pariin tuntiin jääneistä yöunista huolimatta, kiitos hotellin olemattoman äänieristyksen. Otin kaiken ilon irti vaatimattomasta aamiaisesta, ja lähdin katsastamaan Museum of Londonin Sherlock Holmes -näyttelyä. Bongasin julisteen jo viime syksynä, mutta pääsin näkemään näyttelyn vasta nyt, kun sen päättymiseen oli enää muutama hassu päivä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Esillepano ei loppujen lopuksi ollut niin tajunnanräjäyttävä, kuin sisäänkäyntinä toiminut salaovi, jonka jokainen sai itse kirjahyllystä etsiä, antoi olettaa. Näiden etsivä-tarinoiden suurena ystävänä sain näyttelystä kuitenkin aika paljon irti, ja tykkäsin Sherlock Holmesin ajan Lontooseen keskittyneestä näkökulmasta. 
Museokiertelyn jälkeen mulla oli vielä pari tuntia käytettävänäni ennen kuin pääsisin sisäänkirjautumaan seuraavan yön majapaikkaani. En antanut matkalaukkuni häiritä, vaan lähdin ulkoiluttamaan sitä Holland Parkiin, jonka japanilaistyylisessä Kyoto Gardenissa vierailu on ollut to do -listalla jo jonkun aikaa. Ja olihan se näkemisenarvoinen riikinkukkoineen ja karppeineen!
Kellon lähestyessä kahta metroilin luovuttamaan laukkujani. Yövyin toista kertaa elämässäni hostellissa, vaikka olin jo kertaalleen todennut, ettei se oikein mun kuppi teetä ole. Viime kerralla yövyin yhden porukan kanssa, enkä juuri saanut vaikuttaa paikan valintaan, joten halusin kuitenkin antaa uuden mahdollisuuden hostellimajoitukselle. Nyt valitsemani paikka vaikuttikin heti ensisilmäyksellä paljon siistimmältä, ja samassa huoneessa yöpyi mun lisäksi vain joku vanha mummeli ja shampoopullostaan päätellen ruotsalainen tyttö.
Laukusta eroon päästyäni jatkoin Camdeniin, jossa mun on myös ollut tarkoitus käydä ties kuinka kauan. Varsin lyhyeksi jäi kyllä visiittini, eikä syynä ollut edes jäätävä ihmispaljous vaan kojujen myyjät, jotka iski kimppuun kuin sika limppuun heti, jos erehdyit katsahtamaan jotain tuotetta kauemmin kuin pari sekuntia. Joo, kiva kuulla, että tää mekko sopis yhteen mun silmien/hiusten/kenkien/laukun kanssa, mutta mieluummin katselisin vain ihan rauhassa, kiitos. Ymmärrän, että kyseinen toiminta kuuluu työnkuvaan vastaavanlaisilla markkinapaikoilla, mutta mut se karkotti pian muualle.
Mun muualle oli tällä kertaa Primrose Hill, joka sattui olemaan melkeinpä nurkan takana ja tarjosi vaikuttavat näkymät Lontoosta taivaanrannassa. Oli kiva yrittää tunnistaa mahdollisimman monta rakennusta siluetin perusteella.
Kukkulalta jatkoin vielä lähistöllä sijainneeseen Regent's Parkiin, joka oli myös uusi tuttavuus mulle.
Suihkulähteiden lisäksi näin ehkä pelottavimman joutsenen ikinä, joka oli vielä ihan valtavan kokoinen!
Ahkeran turistipäivän jälkeen palasin hetkeksi hostellille hengähtämään ja laittautumaan iltaa varten. Mulla oli nimittäin liput elämäni ensimmäiseen musikaaliin! 
Näytökseksi valikoitui lopulta Queen's Theatren Les Misérables. Ja _oh_my_godness_ kun oli hieno! En tuntenut tarinaa ennalta, mutta eläydyin aivan täysillä ja sain pyyhkiä kyyneleitä useampaan otteeseen. Esityksen jälkeinen euforia kesti koko loppuillan ja laulut soi päässä viimeksi tänään.
Olin etukäteen vähän jännännyt, miten selviytyisin itsekseni Piccadillyltä hostellille, kun kello lähestyi jo puoltayötä musikaalin päätyttyä. En yleensä pelkää yksin matkaillessani, mutta Lontoon käsittämätön ihmismäärä, johon mahtuu varmasti jos jonkunlaista kulkijaa, valehtelematta hirvittää mua välillä. Sen takia en ollutkaan aiemmin juuri liikuskellut kaupungissa pimeän laskeuduttua. Piccadilly Circus oli kuitenkin yömyöhäänkin sen verran kansoitettu, että unohdin pelätä, ja jäin ottamaan jopa muutaman kuvan, joilla päätän nyt tämän postauksen.

3 kommenttia:

  1. Aikamoinen superpäivä taas! En malta oottaa jatkoa, siun reissut on aina niin mielenkiintosia ;)

    VastaaPoista
  2. Sulla on ihan super kiva blogi:-) muutamassa päivässä lukenu sun jokaisen postauksen!
    Oon käyny kattomassa muutama vuosi sitten tuon saman musikaalin ja oli kyllä niin mahtava että täytyy varmaa käydä kattoon uudelleen kuhan taas lontooseen eksyy :)

    VastaaPoista