tiistai 14. huhtikuuta 2015

Easter break day 2

Toinen päivä oli luultavasti koko reissun tehokkain pariin tuntiin jääneistä yöunista huolimatta, kiitos hotellin olemattoman äänieristyksen. Otin kaiken ilon irti vaatimattomasta aamiaisesta, ja lähdin katsastamaan Museum of Londonin Sherlock Holmes -näyttelyn. Bongasin julisteen jo viime syksynä, mutta pääsin visitoimaan vasta nyt, kun näyttelyn päättymiseen oli enää muutama hassu päivä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Aika suolaisen hinnan sain tästä lystistä pulittaa, reilut kymmenen puntaa. Esillepanokaan ei ollut loppujen lopuksi niin tajunnanräjäyttävä kuin sisäänkäyntinä toiminut salaovi, jonka jokainen sai itse kirjahyllystä etsiä, antoi olettaa. Näitten etsivä-tarinoitten ystävänä tunsin kuitenkin saaneeni aika paljon irti ja tykkäsin näyttelyn Sherlock Holmesin ajan Lontooseen keskittyvästä näkökulmasta. 
Museokiertelyn jälkeen mulla oli vielä pari tuntia käytettävänäni ennen kuin pääsisin checkaamaan sisään seuraavan yön majapaikkaan. En antanut matkalaukkuni häiritä, vaan lähdin ulkoiluttamaan sitä Holland Parkissa, jonka japanilaistyylisessä Kyoto Gardenissa vierailu on ollut to do -listalla jo jonkun aikaa. Ja olihan se näkemisenarvoinen riikinkukkoineen ja lammikossa uiskentelevine karppeineen!
Kellon lähestyessä kahta metroilin luovuttamaan laukkujani. Yövyin toista kertaa elämässäni hostellissa, vaikka olinkin jo kertaalleen todennut, ettei se oikein ole mun kuppi teetä. Viime kerralla yövyin yhden porukan kanssa, enkä juuri saanut vaikuttaa paikan valintaan, joten halusin kuitenkin antaa uuden mahdollisuuden tällaiselle halppismajoitukselle. Nyt valitsemani paikka vaikuttikin heti ensisilmäyksellä paljon siistimmältä ja samassa huoneessa yöpyi mun lisäksi vaan joku vanha mummeli ja shampoopullostaan päätellen ruotsalainen tyttö.
Laukusta eroon päästyäni jatkoin Camdeniin, jossa on niin ikään ollut tarkoitus käydä ties kuinka kauan. Varsin lyhyeksi jäi kyllä mun visiitti, eikä syynä edes ollut jäätävä ihmispaljous vaan kojujen myyjät, jotka iski kimppuun heti jos erehdyit katsomaan jotain kauemmin kuin pari sekuntia. Joo, kiva kuulla, että tää mekko sopis yhteen mun silmien/hiusten/kenkien/laukun kanssa, mutta mieluummin kattelisin vaan ihan rauhassa kiitos. Ymmärrän, että se tyrkytys kuuluu niitten työnkuvaan, mutta mut se karkotti kyllä saman tien muualle.
Ja se mun muualle oli Primrose Hill, joka sattui olemaan melkeinpä nurkan takana ja tarjosi vaikuttavat näkymät Lontoosta taivaanrannassa. Oli kiva yrittää tunnistella mahdollisimman monet rakennukset.
Kukkulalta jatkoin vielä Regent's Parkiin, joka oli myös, yllätys yllätys, uusi tuttavuus mulle.
Suihkulähteitten lisäksi näin ehkä pelottavimman joutsenen ikinä, joka oli vielä ihan valtavan kokoinen!
Ahkeran turisteilun jälkeen palasin hetkeksi hostellille hengähtämään ja laittautumaan iltaa varten. Mulla oli nimittäin liput elämäni ensimmäiseen musikaaliin! 
Näytökseksi valikoitui lopulta Queen's Theatren Les Misérables. Ja _oh_my_godness_ was that great! En tuntenut tarinaa ennalta, mutta eläydyin aivan täysillä ja sain pyyhkiä kyyneleitä useampaan otteeseen. Esityksen jälkeinen euforia kesti koko loppuillan ja laulut soi päässä viimeksi tänään.
Olin etukäteen vähän jännännyt, miten selviytyisin itsekseni Piccadillyltä hostellille, kun kello kuitenkin lähestyi jo puoltayötä musikaalin päätyttyä. En yleensä pelkää yksin matkaillessani, mutta Lontoon käsittämätön ihmismäärä, johon mahtuu varmasti jos jonkunlaista kulkijaa, valehtelematta hirvittää mua aika lailla. Sen takia en ookaan aiemmin juuri liikuskellut siellä pimeän laskeuduttua, mikä ei välttämättä oo mikään tyhmä päätös. Piccadilly Circus oli kuitenkin myöhäänkin sen verran kansoitettu, että unohdin pelätä, ja jäin ottamaan muutaman kuvan. On se aika mieletön paikka yöllä, Samsungin logokin edusti ihan eri tavalla pimeässä.

3 kommenttia:

  1. Aikamoinen superpäivä taas! En malta oottaa jatkoa, siun reissut on aina niin mielenkiintosia ;)

    VastaaPoista
  2. Sulla on ihan super kiva blogi:-) muutamassa päivässä lukenu sun jokaisen postauksen!
    Oon käyny kattomassa muutama vuosi sitten tuon saman musikaalin ja oli kyllä niin mahtava että täytyy varmaa käydä kattoon uudelleen kuhan taas lontooseen eksyy :)

    VastaaPoista