maanantai 13. huhtikuuta 2015

Easter break day 1

Sunnuntaina hyppäsin aamukymmenen jälkeen laukkuineni Oxford Tubeen, joka kiidätti mut pitkästä aikaa suurkaupungin sykkeeseen. Viime Lontoon reissusta olikin ehtinyt vierähtää jo reilut kolme kuukautta, joten oli melkeinpä kivaa päästä taas väistelemään miljoonia ihmisiä ja kipittämään pitkin loputtomia metrotunneleita. 
Kello oli saavuttuani jo sen verran, että suuntasin keskustasta suoraan Richmondiin, josta olin buukannut hotellin ekaksi yöksi. Oon kattonut kai vähän liikaa Hotel Inspectoria, kun aloin heti huoneeseen päästyäni syynätä sitä kuin Alex Polizzi konsanaan. Lavuaarikaapin sisustaa ei oltu pesty ihan hetkeen, vedenkeittimessä oli vielä edellisen yöpyjän vedet ja lipaston laatikosta löytyi kaikki tarpeellinen jollekin muulle, kuin mulle.
Tupatarkastuksen viimeisteltyäni lähdin kiertelemään lähiympäristöä. Richmond Upon Thames on mun suosikkialueita Lontoossa lähinnä vihreytensä ansiosta. Lisäksi tuntuu, ettei ihmisillä ole tuolla niin ainainen kiire jonnekin kuin ydinkeskustassa. Myös joki on lähellä, mikä tuntuu aina hitusen kotoisammalta, kun oon tottunut sen tapaan halkoa maisemaa niin Abingdonissa kuin vanhassa kunnon Joensuussakin. 
Aikani Thamesin vartta seurattuani saavuin varsinaiseen päämäärääni, jollainen mulla siis oli. Ham Housea ja sitä ympäröivää puutarhaa on tituleerattu yhdeksi Lontoon piilotetuista jalokivistä (better translation for hidden gem, anyone?). 1600-luvulla rakennettu kartano on yksi tyylinsä edustavimmista yksilöistä, ja seinien sisältä löytyy ilmeisesti laaja kokoelma monta sataa vuotta sitten haalittuja maalauksia, huonekaluja ja tekstiilejä. Ja tietenkin se on yksi Britannian kummitelluimmista paikoista, kuten lähes joka ikinen vähän vanhempi rakennelma tällä saarella. 
Henkilökohtaisesti en voi valitettavasti vahvistaa havaintoja aavemaisesti rakennuksessa leijailevasta tupakansavun hajusta, jota kartanon herttua tapasi aikoinaan puhallella. Yritin näet köyhänä au pairina pysytellä budjetissa, ja tyydyin suosiolla ostamaan yli puolet halvemman lipun, joka soi minulle pääsyn ainoastaan kartanon taakse levittäytyvään puutarhaan. Päivä sattui olemaan pääsiässunnuntai, ja Cadbury oli järjestänyt paikan päälle pääsiäismunajahdin. Sinne tänne säntäilevät lapset ehkä vähän häiritsi estetiikasta nauttimista, mutta lähinnä vaan myhäilin tyytyväisenä, kun ei kerrankin tarvinnut itse olla komentamassa.
Puutarhaa kylliseni ihailtuani jäin vielä cream tealle kahvioon. Viime kerrasta olikin jo ihan liian pitkä aika, clotted cream oli vielä parempaa kuin muistin!
Ham Houselta jatkoin matkaa Richmond Parkiin, jossa kävin ensimmäisen kerran viime lokakuussa. Tällä kertaa en kuitenkaan ollut bongailemassa kauriseläimiä, vaan lähinnä näköaloja ja kukkasia siinä sivussa.
Epämääräisen harhailun jälkeen päädyin puolivahingossa oikeaan paikkaan, eli kumpareelle nimeltä King Henry's Mound, juuri parahiksi auringonlaskun aikaan. Sitä aikani ihailtuani ja ikuistettuani päivä alkoi olla pulkassa, ja palasin jalat hoosiannaa huutaen hotellille. Loppuviikolla sain useampaan otteeseen kärsiä fiksusta vedostani tappaa pääasiallinen kulkupelini, eli jalkani, heti ensimmäisenä päivänä, mutta minkäs teet.

1 kommentti:

  1. Ohoh, enpä ole tiennytkään, että Richmondista löytyy tuommosia juttuja... Voisinkin ehkä ite joskus vaivautua käymään!

    VastaaPoista