South coast -road trippini toinen päivä valkeni lupaavan aurinkoisena, mutta ehti aamiaisen aikana muuttua sadetta enteilevän harmaaksi. Se ei mua kuitenkaan lannistanut, vaan checkasin itseni ulos majatalosta ja lähdin tutustumaan paremmin Weymouthiin.
Weymouth on alueensa suosituimpia lomakohteita, jonne turisteja houkuttelevat rantojen lisäksi museot, akvaario ja shoppailukeskukset. Majataloja riittää eikä karavaanareitakaan ole unohdettu. En koko viikonlopun aikana törmännyt yhteenkään merten yli tulleeseen turistiin, mistä voisi tehdä päätelmän, että Englannin south coast houkuttelee enemmän paikallisia turisteja. Tähän aikaan vuodesta suurin osa vastaantulijoista oli vanhempia pariskuntia, mutta lomien aikaan rannat luultavasti kuhisee lapsiperheitä. Ja kyllä, tuo ylemmän kuvan epämääräinen möykky on rannalle huuhtoutunut kuollut meduusa.
Kiertelin läpi purjeveneiden valtaaman sataman ja poikkesin muutamaan sen varren pikkupuotiin. Yhdessä niistä silmiin osui vihdoin laukku, jota oon metsästänyt kynsin ja hampain, happy me!
Juuri kun pääsin Nothe Fort -nimisen vanhan linnoituksen edustalle taivas sitten repesi. Onneksi mulla oli matkassa vedenpitävä takki ja ympärillä puita, joiden lehvistöjen alle pääsin suojaan pahimmalta kuurolta. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun jouduin varsinaisesti sateen pidättelemäksi täällä Briteissä ollessani, eikä sitäkään kestänyt kuin kymmenisen minuuttia.
Kolusin vielä parit pääostoskadun gift shopit ennen kuin vaihdoin kulkuneuvoa apostolin kyydistä bussiin. Harmaassa säässä oli ainakin se plussa, ettei tarvinnut pistää pystyyn kissatappelua etupenkeistä, eli sain nauttia erinomaisista näköaloista koko matkan seuraavaan kohteeseeni, Abbotsburyyn. Kyseessä oli pikkuruinen alle 500 asukkaan kylä, jonne oli ihana paeta pariksi tunniksi Weymouthin vilinää ja vilskettä.
Abbotsbury sijaitsi kukkuloiden ympröimänä, joista yhdellä kohosi sen nähtävyyksiin kuuluva St Catherine's Chapel. Luultavasti 1300-luvulla rakennettu kappeli oli aika vaikuttava näky, josta sumu teki kutkuttavan mystisen. Positiivinen yllätys oli myös, että kappelissa pääsi käymään sisällä. Ilmeisesti siellä järjestetään aika ajoin jonkin sortin palveluksiakin, esimerkiksi Uuden Vuoden aattona paikalle pyydetään ilmestymään soihdun kanssa!
Muihin Abbotsburyn kuuluisiin nähtävyyksiin kuuluivat trooppinen puutarha ja maailman vanhin joutsenten turvapaikka. Lippujen hinnat edellä mainittuihin olivat kuitenkin sen verran suolaisia, että kuljeskelin mieluummin vielä pariin otteeseen viehättävän kylän läpi, ostin sen ainoasta ruokakaupasta myslipatukoita ja mutustelin niitä bussia odotellessani.
Bussissa istuin tällä kertaa aina päätepysäkkiin saakka. Pääsin taas etupenkille, ja vaikka maisemat muuttuivat vähän tavanomaisemmiksi siirryttäessä kauemmas rannikosta, niin sainpahan napattua kuvan edessä körötelleistä hevosvaunuista. Siellä se humma vaan köpötteli keskellä moottoritietä, bless him.
Matka päättyi Pooleen, joka ei totta puhuen sykähdyttänyt allekirjoittanutta. Vähän turhan teollista aluetta, ja opastekyltit harhaanjohtavia. Tai ehkä syytän vain omia suunnistustaitojani siitä, että päädyin peräti kolmeen otteeseen kiertämään ympyrää etsiessäni julkisia vessoja...
Oli jo sen verran myöhä, että lähes kaikki paikat oli sulkeneet ovensa, mutta Subwaysta (sen ketjun taso on muuten huomattavasti huonompi täällä kuin Suomessa) sain onneksi vähän evästä, niin kului junan odottelu rattoisammin. Kotiin päästessä oli sellainen olo, että olin oikeasti ollut minilomalla. Sen on pakko olla ne rannat, meri-ilma ja rennot ihmiset.
Miulle jäi pikavisiitillä Poolesta aivan ihana kuva. Tosin olinkin siellä paikallisten kanssa ja käytiin vaan rannalla, joka oli ihanan symppis. Ja kielikurssiaikoina oon käynyt Poolessa ostoskeskuksessa :'--D Muuten aivan ihania juttuja taas, en tiennytkään, että Weymouthkin on noin kaunis! Noita meduusoja on nyt näkynyt kuulemma rannoilla paljon ja mekin Bournemouthissa nähtiin niitä useita. Siellä asuvan kaverini hostäiti oli sanonut, ettei ole 20 vuoteen nähnyt yhtään meduusaa rannalle huuhtoutuneena ja nyt niitä on useita, ja mietti, onko meressä tapahtumassa jotain epätavallista.
VastaaPoistaJa tuo bussin yläkerran etupenkin paikoista tappelu on tuttua hommaa, mutta se menee kyllä välillä mielestäni ihan naurettavuuksiin :D täällä Lontoossa joskus istutaan viereen etupenkille vaikka koko muu bussi olisi tyhjä, kesken matkan siirrytään etupenkkiin jos se tyhjenee ja kahdestaan istutaan etupenkeillä vieden neljän ihmisen penkit niin, ettei kukaan muu mahdu. Ja sitten tulee henkilö bussiin ja yksinkertaisesti osoittaa vapaata etupenkin ikkunapaikkaa, ja se kaksi paikkaa vienyt joutuu siirtymään. Silloin moralisoin ylenkatseellisesti jostain kauempaa ja olen olevinani kovinkin aikuismainen kun en kiidä sinne etupenkkiin :D Mutta aina mie siihen meen jos se on vapaana bussiin tullessa ;)
Tulipahan pitkä kommentti! :D
Ehkä mie en sitten vaan osunut niitten Poolen helmien kohdalle, ja vähän kesäisempi päivä olis myös saattanut vaikuttaa lopulliseen tuomioon ;D Ja lokeille kyllä riitti nokittavaa noissa meduusoissa D:
PoistaMulla tulee istuttua niin harvoin ruuhka-aikaan bussissa eikä joitakin Abingdonin paikallisbusseja nyt varmaan voi ees verrata Lontoon meininkiin, niin voin vaan kuvitella etupenkki-tappelut siellä päin :'D