Vuoden viimeinen päivä, ja sehän olisi perinteeksi tässäkin blogissa muodostuneen vuosikatsauksen aika! Vuosi 2014 vaihtui tylsästi kotona pahanmakuista glögiviinaa siemaillen. Tuijotin tietokoneen kelloa, kunnes se oli 00:00 ja kuuntelin ilotulituksien ohella tätä biisiä. "2014. Mulla on sellainen tunne, että tämä tulee olemaan yksi niistä vuosista, jotka muistan erityisinä", kirjoitin vuoden ensimmäisessä postauksessa. Eka viikko olikin aika lupaava. Viimeinen jakso lukiota alkoi, käytiin kaveriporukalla syömässä niinkin loistokkaassa paikassa kuin Rax ja juhlittiin yhdet synttärit. Valitettavasti olin edelleen aika onneton, lähestyvät kirjoitukset verotti ennestäänkin heikkoa terveyttä, ja söin ensimmäisen niistä kolmesta antibioottikuurista, jotka mulle määrättiin tammi-helmikuun aikana stressistä aiheutuneisiin iho-oireisiin.
Viimeinen koeviikko ja äidinkielen tekstitaito sekä englannin kuntelut oli ja meni. Sen jälkeen lukiopäivät ja yksi aikakausi sai yhtäkkiä päätöksensä. Penkkaripäivä oli yksi elämäni parhaista, vaikka hyvästien jättö lyseolle tuntuikin vaikeammalta, kuin olisin ikinä sinne kolme vuotta aiemmin päädyttyäni osannut kuvitella. Oli epätodellista istua tuona päivänä itse abirekan kyydissä, pidellä kiinni silinterihatun lieristä, huutaa oman koulun nimeä ja viskoa karkkeja. Abiristeilykin oli ihan mielenkiintoinen kokemus, vaikkei vetänytkään vertoja penkkareiden jatkoille. Lukulomalla herätyskello jäi toimettomaksi, ja sain itse ajoittaa opiskeluni miten parhaaksi katsoin. Musta tuli tuttu naama lähikirjaston lukusalissa.
Päätön pänttäys jatkui edelleen, ja huipentui lopulta kevään kirjoituksiin. Tunne viimeisestä kokeesta poistuessa oli sanoinkuvaamaton, ja kotona oli taivaallista olla tekemättä tai ajattelematta yhtikäs mitään! Heti parin päivän päästä täytin 19, jolloin pidettiin hauskat yhteisjuhlat viikkoa aiemmin syntyneen ystäväisen kanssa. Myös kirjoitusten kaatajaisia juhlittiin, ja niitä muistellaan edelleen päätä puistellen... Pian sen jälkeen saapui pääsykoekirjani, jonka myötä luku-urakka alkoi alusta. Aiemmin selvät tulevaisuudensuunnitelmat oli mietityttäneet koko alkuvuoden, ja maaliskuussa hyväksyin vihdoin, etten tuota pettymystä kellekään, en itsellenikään, vaikken jatkaisikaan suoraan yliopistoon. Kauan mielen perukoilla majaillut ajatus ulkomaille lähtemisestä pääsi ensimmäistä kertaa tosissaan työstettäväksi, ja tuntui yhä oikeammalta. En malttanut odottaa enää hetkeäkään, vaan laitoin ilmoituksen Au pair Worldiin keskellä kirjoitusviikkoa.
Muutaman hudin jälkeen löysin nykyisen host-perheeni, joka valitsi mut au pairikseen erittäin awkwardista skype-haastattelusta huolimatta. Lähtö vuodeksi Englantiin aupparoimaan varmistui, enkä ole ikinä ollut yhtä aikaa niin innoissani ja kauhuissani. Pääsykokeisiin luku jatkui tästä huolimatta, koska haaveissa oli saada opiskelupaikka varastoon odottelemaan mun Suomeen paluuta. Itsekuri itsenäiseen opiskeluun riitti yllättävän hyvin, ja aikaa jäi myös muille jutuille. Aloitin muun muassa geokätköilyn, joka osoittautui hemmetin koukuttavaksi. Muu vapaa-aika kului itseni sparraamiseen ruuanlaitossa ja kotitöissä.
Juhlistettiin vappua kaveriporukalla perinteisesti saaressa ja avattiin mökkeilykausi. Kävin Kuopiossa farmasian pääsykokeissa, ja harrastin samalla vähän kotimaanmatkailua. Kuukauden viimeisenä päivänä iskin valkolakin päähäni ja olin yhden päivän the king of the world.
Kesä polkaistiin käyntiin viikon reissulla Lontooseen, jota olin suunnitellut viimeiset puolitoista vuotta. Kyseessä oli ensimmäinen itsenäinen ulkomaanmatkani, ja rakastuin oitis soolomatkaamiseen. Yksi reissun ehdottomista kohokohdista oli One Directionin konsertti Wembley Stadiumilla, josta en edelleenkään ole varma oliko koko päivä vaan unta. Heti Lontoosta kotiuduttuani menin pariksi viikoksi työharjoitteluun päiväkotiin, jossa sain kumottua epäilyksiäni lastenlikaksi soveltuvuudestani. Osuuskaupparockissakin ehdittiin käydä parin ystäväisen kanssa, ja vaikka meno ei ihan samalle tasolle 1D:n keikan kanssa yltänytkään, mulla oli oikein hauskaa sekä itse tapahtumassa että sitä seuranneissa ysäribileissä. Lisäksi hankin Macbook Pron, jolle oon vannonut ikuista rakkautta siitä päivästä lähtien. Ja tulihan ne pääsykoetuloksetkin. Selvisi, ettei opiskeluitten suhteen tällä kertaa onnistanut, mutta se ei juuri lannistanut, kun päivät Englantiin muuttoon hupeni hupenemistaan!
Tein viimeisiä lähtövalmisteluja ja aloin vähitellen heittää hyvästejä Joensuulle. Kaiken tutun taakse jättäminen ja hyppy tuntemattomaan ei ollut helppoa, vaan fiilikset vaihteli joka toinen minuutti innostuneisuudesta suuren suureen haikeuteen. Lähtöpäivänä hyvästelin saattajat laiturilla ja hyppäsin junaan omaisuuteni kahteen matkalaukkuun pakattuna. Itse paikan päällä hommat lähti sujumaan omalla painollaan paremmin, kuin olisin ikinä osannut odottaa. Kemiat host-perheen kanssa kohtasi, totuin uuteen lifestyleen nopeasti ja Englanti oli kuin kauan kadotettu rakas sisarus, jonka olin nyt löytänyt uudelleen. Päätin heti au pair -taipaleeni alussa ottaa vuodesta kaiken ilon irti. Kolusin uuden kotikaupunkini läpi ensimmäisen viikon aikana, vierailin historiallisessa yliopistokaupungissa Oxfordissa, sain ensimmäisen kaverin, maistoin fish and chipsejä ja vein lapsia milloin leikkipuistoon, milloin ulkouima-altaille tai maissilabyrinttiin. Viikonloppureissuilut korkkasin matkustamalla Isle of Wightille, jossa vierailu on edelleen suosikkiretkieni kärkipäässä.
Elokuun alussa talossa oli vähän enemmän elämää puertoricolaisen tuttavaperheen muodossa, joiden kaksi lievästi sanottuna temperamenttista lasta tavattuani en voinut olla kiitollisempi oman työtaakkani keveydestä. Vierailin kauniissa kylpyläkaupunki Bathissa, koin elämäni ensimmäisen sähkökatkoksen ja vietin 10 päivää host-perheen kanssa Kyproksella. Koko reissu oli aivan huikea, vaikka kärsinkin aika ajoin järjettömästä kuumuudesta ja jatkuvasti kasvavasta uni- sekä kiitollisuudenvelastani. Parhaiten mieleen jäi hetket, jolloin uin ensimmäistä kertaa meressä ja näin merikilpikonnien kuoriutuvan! Siitä huolimatta Englantiin oli ihana palata. Käväisin bank holidayna Readingissä, tutustuin Giulioon aka parhaaseen kaveriini täällä, koukutuin Great British Bake Offiin ja osallistuin ekaan park runiini. Kuukausi huipentui host-perheen kanssa tehtyyn reissuun tunnelmalliseen merenrantakaupunkiin, Portsmouthiin.
Syksyn merkit alkoi pikku hiljaa näkyä Brittein saarellakin, vaikka joinakin päivinä ulkona pärjäsi edelleen lyhythihaisella. Pyöräilin ensimmäistä kertaa Englannin puolella, tunsin itseni ylpeäksi isosiskoksi pojan juoksukisoissa, kävin viikonloppureissulla Lontoossa, yövyin ekaa kertaa hostellissa, kohtasin epäilyttävän ekonomistin, bongailin saksanhirviä Richmond Parkissa, löysin Watch Series -sivuston ilot, nautin Abingdonin vallanneesta tivolihumusta, sain vieraita Suomesta, pelasin juomapeliä skypessä, näin Stonehengen ja aloin innoissani tehdä suunnitelmia syksyn half-termille. Itse syysloma alkoi reissuturneella Warwick Castleen, Stratford-Upon-Avoniin, Leedsiin ja Yorkiin.
Kuun ensimmäiset päivät vietin Edinburghissa ja Skotlannin ylämailla Loch Nessin hirviötä metsästäen. Sen jälkeen palasin taas töihin, mikä ei ollut tuohon aikaan varsinaista herkkua, kun tytön uhmaikä sai sen kiukuttelemaan ja pitämään mulle mykkäkoulua useamman viikon. Lisäksi podin sitkeämmän laatuisen syysflunssan ja sulatin vahingossa sauvasekoittimen johdon tulikuumalla levyllä. Onneksi mukaan mahtui kuitenkin taas huomattavasti enemmän kivoja juttuja, kuten huikeat aamusumut, One Directionin uusi albumi, hostien kanssa vietetty viinin ja juustojen maistajaisilta, unten mailta herätelty juoksuharrastus, leffailta ja luistelureissu koko perheellä, Cambridgen visiitti, katuja valaisemaan ilmestyneet jouluvalot ja Abingdon Christmas Extravaganza!
Tiivistettynä mulla on ollut, ei enempää eikä vähempää, kuin elämäni paras vuosi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti