keskiviikko 31. joulukuuta 2014

One day you'll leave this world behind so live a life you will remember.

Ja sehän olisi perinteeksi tässäkin blogissa muodostuneen vuosikatsauksen aika! 2014 vaihtui tylsästi kotona helvetin pahanmakuista glögiviinaa siemaillen. Tuijotin tietokoneen kelloa, kunnes se oli 00:00 ja kuuntelin ilotulituksien ohella tätä biisiä. "2014. Mulla on sellainen tunne, että tämä tulee olemaan yksi niistä vuosista, jotka muistan erityisinä", kirjoitin vuoden ensimmäisessä postauksessa. Eka viikko olikin aika lupaava, viimeinen jakso lukiota alkoi, käytiin kaveriporukalla syömässä niinkin loistokkaassa paikassa kuin Rax ja juhlittiin yhdet synttärit. Valitettavasti olin edelleen aika onneton, lähestyvät kirjoitukset verotti ennestäänkin heikkoa terveyttä, ja söin ensimmäisen niistä kolmesta antibioottikuurista, jotka mulle määrättiin tammi- ja helmikuun aikana stressistä aiheutuneisiin iho-oireisiin. 

Viimeinen koeviikko ja äidinkielen tekstitaito sekä englannin kuntelut oli ja meni. Sen jälkeen lukiopäivät ja yksi aikakausi sai yhtäkkiä päätöksensä. Penkkaripäivä oli yksi elämäni parhaista, vaikka hyvästien jättö lyseolle olikin vaikeampaa, kuin olisin ikinä kolme vuotta sitten osannut kuvitella. Tuntui epätodelliselta istua itse rekan kyydissä, silinterihatun lieristä kiinni pitäen, oman koulun nimeä huutaen ja karkkia viskellen. Abiristeilykin oli ihan mielenkiintoinen kokemus, vaikkei vetänytkään vertoja penkkareiten jatkoille. Lukulomalla herätyskello jäi toimettomaksi ja sain itse ajoittaa opiskeluni, miten parhaaksi katsoin. Musta tuli tuttu naama lähikirjaston lukusalissa. 

Päätön pänttäys jatkui edelleen, ja huipentui lopulta kevään kirjoituksiin. Tunne viimeisestä kokeesta poistuessa oli sanoinkuvaamaton, ja kotona oli taivaallista olla tekemättä ja ajattelematta yhtikäs mitään! Heti parin päivän päästä täytin 19, ja pidettiin yhteisjuhlat viikkoa aiemmin syntyneen ystäväisen kanssa, eikä mulla ollut kuukausiin ollut yhtä vapautunut fiilis. Myös kirjoitustenkaatajaisia juhlittiin parin päivän tauon jälkeen, ja niitä muistellaan edelleen päätä puistellen... Pääsykoekirjani saapui, ja sama helvetillinen luku-urakka jatkui. Aiemmin selvät tulevaisuudensuunnitelmat oli mietityttäneet koko alkuvuoden, ja hyväksyin vihdoin, että mulla tulee kyllä olemaan aikaa opiskella enkä tuota pettymystä kellekään vaikken jatkaisikaan suoraan yliopistoon. Kauan mielen perukoilla majaillut ajatus ulkomaille lähtemisestä pääsi ensimmäistä kertaa tosissaan työstettäväksi, ja tuntui heti oikealta. En malttanut odottaa enää hetkeäkään vaan laitoin ilmoituksen Au pair Worldiin keskellä kirjoitusviikkoa. 

Muutaman hudin jälkeen löysin nykyisen host-perheeni, joka valitsi kuin valitsikin mut au pairikseen erittäin awkwardista skype-haastattelusta huolimatta. Lähtö vuodeksi Englantiin aupparoimaan varmistui enkä ole ikinä ollut yhtä aikaa niin innoissani ja kauhuissani. Pääsykokeisiin luku jatkui silti edelleen, koska haaveissa oli saada opiskelupaikka varastoon odottelemaan mun paluuta Suomeen. Itsekuri itsenäiseen opiskeluun riitti yllättävän hyvin, ja aikaa jäi myös kivemmille jutuille. Aloitin muun muassa geokätköilyn, joka osoittautui hemmetin koukuttavaksi. Muu vapaa-aika kului itseni kouluttamiseen ruuanlaitossa ja muissa kotitöissä.

Juhlistettiin vappua kaveriporukalla perinteisesti saaressa ja avattiin mökkeilykausi. Kävin Kuopiossa farmasian pääsykokeissa, ja harrastin samalla vähän kotimaanmatkailua. Kuukauden viimeisenä päivänä iskin valkolakin päähäni ja olin yhden päivän the king of the world.

Kesä alkoi suorastaan loistavasti viikon reissulla Lontooseen, jota olin suunnitellut viime vuoden alusta lähtien. Kyseessä oli ensimmäinen itsenäinen ulkomaanmatka, ja rakastuin oitis seikkailuntunteeseen. Yksi matkan ehdottomista kohokohdista oli One Directionin konsertti Wembley Stadiumilla, josta en edelleenkään ole varma oliko koko päivä vaan unta. Heti Lontoosta kotiuduttuani menin pariksi viikoksi työharjoitteluun päiväkotiin, jossa sain kumottua epäilyksiäni lastenlikaksi soveltuvuudestani. Osuuskaupparockissakin ehdittiin käydä parin ystäväisen kanssa, ja vaikka meno ei ihan samalle tasolle 1D:n keikan kanssa yltänytkään mulla oli oikein hauskaa sekä itse tapahtumassa että sitä seuranneissa ysäribileissä. Lisäksi hankin Macbook Pron, jolle oon vannonut ikuista rakkautta siitä päivästä lähtien. Ja tulihan ne pääsykokeiden tuloksetkin. Selvisi, ettei opiskeluitten suhteen tällä kertaa onnistanut, mutta se ei juuri lannistanut, kun päivät Englantiin muuttoon hupeni hupenemistaan!

Tein viimeisiä lähtövalmisteluja ja aloin pikku hiljaa heittää hyvästejä Joensuulle ja uskollisille ystäville. Kaiken tutun taaksejättö ja hyppy tuntemattomaan ei ollut helppoa vaan fiilikset vaihteli joka toinen minuutti innostuneisuudesta suuren suureen haikeuteen. Sieltä se lähtöpäivä sitten koitti, hyvästelin saattajat laiturilla ja hyppäsin junaan omaisuuteni kahteen matkalaukkuun pakattuna. Itse paikan päällä kaikki lähti heti sujumaan omalla painollaan paremmin kuin olisin ikinä osannut odottaa, kemiat hostperheen kanssa kohtasi, totuin uuteen lifestyleen nopeasti ja Englanti oli kuin kauan kadotettu rakas sisarus, jonka olin nyt löytänyt uudelleen. Päätin heti alusta osti ottaa vuodesta kaiken irti, kolusin uuden kotikaupungin läpi ensimmäisen viikon aikana, vierailin Oxfordissa, sain ensimmäisen kaverin, maistoin Fish and Chipsiä, vein lapsia leikkipuistoon, ulkouima-altaille ja maissilabyrinttiin. Viikonloppureissuilunikin ehdin korkata matkustelemalla Isle of Wightille, joka on edelleen suosikkiretkieni kärkipäässä.

Talossa oli vähän enemmän elämää Puerto Ricolaisen tuttavaperheen muodossa, joiden kaksi lievästi sanottuna temperamenttista lasta tavattuani en voinut kuin olla kiitollinen oman työtaakkani keveydestä. Vierailin kauniissa Bathissa, koin elämäni ensimmäisen sähkökatkoksen ja vietin 10 päivää hostperheen kanssa Kyproksella. Koko reissu oli aivan huikea, vaikka kärsinkin aika ajoin järjettömästä kuumuudesta ja jatkuvasti kasvavasta uni- sekä kiitollisuudenvelastani. En ikinä unohda niitä hetkiä, kun uin ensimmäistä kertaa meressä ja näin kilpikonnien kuoriutuvan! Siitä huolimatta Englantiin oli ihana palata. Käväisin bank holidayna Readingissä, tutustuin Giulioon aka parhaaseen kaveriini täällä, koukutuin Great British Bake Offiin, kävin Ikeassa ja osallistuin ekaan Park Runiini. Kuukausi huipentui hostperheen kanssa tehtyyn reissuun tunnelmalliseen merenrantakaupunkiin Portsmouthiin.

Lapset palasi kouluun kesälomilta, ja pääsin kunnolla kiinni nykyiseen arkirytmiin. Kuun ensimmäisen viikonlopun vietin vehreässä, linnojen ja vuorten hallitsemassa Walesissa. Viivyin ensimmäistä kertaa B&B-paikassa ja rakastuin heti. Höyryjuna-ajelu Snowdonian kansallispuistossa saa vieläkin kylmät väreet juoksemaan pitkin selkäpiitä. Kävin myös isossa au pair -miitissä Oxfordissa, taistelin lasten kanssa läksyistä, landeilin herttaisessa Wallingfordissa, poltin öljyn pohjaan, kävin sirkuksessa ja leivoin hostisälle synttärikakun.

Syksyn merkit alkoi pikku hiljaa näkyä Brittein saarellakin, vaikka joinakin päivinä ulkona pärjäsi edelleen lyhythihaisella. Pyöräilin ensimmäistä kertaa Englannin puolella, tunsin itseni ylpeäksi äidiksi pojan juoksukisoissa, kävin viikonloppureissulla Lontoossa, yövyin ekaa kertaa hostellissa, kohtasin epäilyttävän ekonomistin, bongailin saksanhirviä Richmond Parkissa, löysin Watch Series -sivuston ilot, nautin Abingdonin vallanneesta tivolihumusta, sain vieraita Suomesta, joille toimin oppaana Lontoossa, itkin pojan kanssa kilpaa yhtenä babysittausiltana, kun en saanut laitettua sitä nukkumaan, pelasin juomapeliä skypessä, näin Stonehengen ja aloin innoissani tehdä suunnitelmia syksyn half termille. Itse syysloma alkoikin sitten reissuilla Warwick Castleen, Stratford-Upon-Avoniin, Leedsiin ja Yorkiin.

Kuun ensimmäiset päivät vietin Skotlannin ylämailla Loch Nessin hirviötä metsästämässä ja Edinburghissa. Sen jälkeen palasin taas töihin, mikä ei ollut tuohon aikaan varsinaista herkkua, kun tytön uhmaikä sai sen kiukuttelemaan ja pitämään mulle mykkäkoulua useamman viikon. Lisäksi podin sitkeämmän laatuisen syysflunssan ja sulatin vahingossa sauvasekoittimen johdon tulikuumalla levyllä. Onneksi mukaan mahtui kuitenkin taas huomattavasti enemmän niitä kivoja juttuja kuten huikeat aamusumut, hiusten leikkuutus pitkästä aikaa, One Directionin uusi albumi, hostien kanssa vietetty viinin ja juustojen maistajaisilta, unten mailta herätelty juoksuharrastus, leffailta ja luistelureissu koko perheellä, Cambridgen visiitti, Mockingjay, katujen yläpuolelle ilmestyneet jouluvalot ja Abingdon Christmas Extravaganza!

Joulukuun ensimmäisellä viikolla kävin pitkästä aikaa Suomessa kaverin yo-juhlissa. Ensimmäinen päivä kului kulttuurishokista toipuessa enkä visiittini viimeisenäkään päivänä tuntenut oloani kodikkaaksi, joten Englantiin oli mukava palata. Lapset oli koko joulukuun pääasiassa vielä tavallistakin kiltimpiä, kun tontut kurkki ikkunoissa. Käytiin joululahjaostoksilla, pantomiimissa, hostiskän työpäaikan joulujuhlassa, Snakes & Laddersissä, uimassa ja leivottiin pipareita. Yhden viikonlopun vietin Lontoossa, jolloin kävin Harry Potter -studioilla ja ihastelemassa Oxford Streetin jouluvaloja. Joulun halusin viettää Englannissa, ja iänikuisista perinteistä poikkeaminen oli ihanan virkistävää. Ilmeisesti joulu voi olla joulu ilman lunta ja kinkkuakin! Tapaninpäivänä lensin kuitenkin loppulomaksi Suomeen, jonne oli tällä kertaa helpompi asettua, kun edellisestä vierailusta ei ollut kuin muutama hassu viikko. Oli kiva loppujen lopuksi nähdä se valkoinen joulu ja juhlistaa Uutta Vuotta parhaassa mahdollisessa seurassa.

Tiivistettynä mulla on ollut ei enempää eikä vähempää kuin elämäni paras vuosi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti