Nyt on joulua vietetty täälläkin päin maailmaa! Lapset heräili pitkin aamuyötä kyselemään, milloin saa avata lahjat. Omat jännitys- ja innostuslevelit oli samaa luokkaa, joten yöunet jäi vajaaseen neljään tuntiin. Seitsemän jälkeen lapsoset sai vihdoin luvan rynnätä alakertaan, josta löysin ne vähän myöhemmin paikalle raahustaessani keskeltä lahjapapereita, legoja, autoratoja, kirjoja ja ties mitä. Tyttö oli jo ehtinyt pukea mun ostamalle pehmoleluporolle villapaidan sekä kaulahuivin ja poika leikki paraikaa ostamillani robottiötököillä. Hosteille annoin Suomesta kiikuttamani konvehtirasian ja pullon vähän fancympää viiniä, jotka tuntui olleen mieleen nekin.
Ja löytyihän takan edestä pari pakettia mullekin, jotka uskalsin avata vasta, kun tyttö tokaisi, että ei siellä nyt ainakaan mitään pörröhamsteria ole. Sain muun muassa One Directionin That Moment -hajuveden, joka oli sopivasti sarjan ainut, joka multa jäi Suomeen. Kyllä nää on aika hyvin oppinut meikäläisen mieltymykset tuntemaan.
Äsken tein lähtöselvityksen huomisen lennoille. Tuntemukset reilun viikon Suomi-lomasta on ainakin vielä tässä vaiheessa ihan odottavaiset. Kiva päästä ensimmäistä kertaa oikeasti lomalle sitten kesän, vaikka eihän tää homma juuri työnteolta tunnu muuten, kuin vessojen pesupäivänä ja silloin, jos lapset nousee väärällä jalalla. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, ettei mua ikinä kyllästytä raivata muiden jälkiä. Lisäksi mulle on kertynyt jonkin verran ylityötunteja, joista en ole oman etuni vastaisesti pitänyt sen suurempaa ääntä, koska loma on kuitenkin siinnellyt yhä lähempänä tulevaisuudessa, ja tykkään näistä ihmisistä vähän liikaa halkoakseni hiuksia asian suhteen. Osaankohan enää edes laiskotella?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti