sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Walking in the winter wonderland.

Terveisiä lumisesta ja helevetin kylymästä Suomesta! Joulupäivä briteissä jatkui lahjojen availun jälkeen uusien kirjojen lueskelulla, päiväunilla ja jouluaterialla, joka oli mielenkiintoinen mix suomalaisia ja brittiläisiä herkkuja. Oli kalkkunaa, laatikoita, paistettuja perunoita, graavilohta ja Christmas puddingia custardilla. Katsottiin lasten joululahjaksi saama Onneli ja Anneli -elokuva, jonka jälkeen päädyttiin vielä hostien kanssa tuijottelemaan Hyviä ja huonoja uutisia yömyöhään. En oo ikinä seurannut kyseistä ohjelmaa, koska tuo sana 'uutiset' on ollut jotenkin luotaantyöntävä, mutta nyt päädyin nauramaan jouluspesiaalille suorastaan vedet silmissä. Samalla nautitulla brandyllä saattoi tosin olla jotain osuutta asiaan...
Aamulla ei sitten enää kauheasti naurattanutkaan, kun piti herätä viideltä ja maksaa taksista, koska bussit Oxfordiin ei kulkeneet pyhien takia normaalisti. Vaan eipähän tarvinnut kaupungissa raahata laukkuja bussiasemalle. Otin tosiaan mukaan tuon kaikista isoimman rohjakkeen + cabin laukun, kun sitä tavaraa tuntui kummasti kertyneen... Lennolla oli sen verran porukkaa, että sain laittaa käsimatkatavaralaukunkin ilmaiseksi ruumaan, joten ei tarvinnut sen kanssa jatkolennolle Helsingistä Joensuuhun juoksennella. Tiskillä oli muuten ihana intialaismies, joka oli opetellut tervehtimään ja sanomaan kiitokset suomeksi!
Viime kerralla kone oli ollut täynnä suomalaisia, mutta nyt siellä oli lähinnä brittejä ja japanilaisia, jotka pistikin kamerat laulamaan heti koneen laskeuduttua. Oltiin taas perillä sopivasti auringonlaskun aikaan, ja Helsingissäkin oli maa lumesta valkoisenaan. Lapset siellä innoissaan pyöritteli lumipalloja ja ihmetteli höyryävää hengitystä. Sillä hetkellä ymmärsi kyllä, miksi niin monet haaveilee talvesta täällä kylmässä ja pimeässä pohjolassa.
Paluu tuntui tällä kertaa paljon helpommalta kuin viimeksi enkä väsymyksestä huolimatta heittäytynyt yhtä tunteelliseksi. Laukut löysi perille, vanhan huoneen pienuus ei järkyttänyt enää niin paljon, kissat ilostui mun tulosta ja äiti oli hankkinut teetä ja punaviiniä, kun tietää, että niitä nykyään mielelläni lipitän. Lisäksi kuusenalus oli täynnä paketteja mulle, vaikken mitään ollut toivonut. Sain muun muassa sellaisen Lontoo-aiheisen säilytysarkun, jonne voin sitten laittaa kaikki briteistä haalimani muistot, mikä oli oikeasti aika kauniisti ajateltu.
Seuraavana päivänä kävin postista vielä yhden itselleni tilaaman joululahjan. Reissu venähti kyllä lähemmäs parituntiseksi, kun eksyin kotirannan metsikköön ihastelemaan talven ihmemaata. Oli ihana kuunnella pitkästä aikaa hiljaisuutta, jonka rikkoi vaan lumen narskunta kenkien alla. Viime visiitin ketutus koleasta säästä ja harmaasta räntäsateesta oli tipotiessään ja parin kymmen asteen pakkanen unohtui kokonaan huurteisiä puita ja auringossa kimaltelevia nietoksia ihastellessa. Illalla mulla oli kuitenkin kurkku kipeänä ja vähän kuumeinen olo eli ilmeisesti ne Primarkin tavallista paksummat sukkahousut ei sitten olleetkaan tarpeeksi lämmin asuvalinta...
Jaksoin kuitenkin samana iltana käydä siskon kanssa teellä yhden kaverin luona. Oli hirmu kiva sosialisoida taas samanikäisten kanssa ja puida välillä jotain muutakin kuin joulupukin olemassaoloa ja uuden auton hankkimisen kannattavuutta, vaikka eihän niissäkään mitään vikaa ole. Kolme erää Cluedoa pelattuamme lähdettiin siskon kanssa kotiin, jossa innostuttiin vielä kokeilemaan Trivial Pursuitin uusinta versiota, joka osoittautui mun mielestä mukavan haastavaksi tai siskon sanoin vitun vaikeaksi. 
Tänään sain aikaiseksi käydä mummolassa ja järjestellä tätä Suomi-koloani. Heivasin jumalattoman kasan Pollux-kirjoja (kellään vinkkejä miten niistä pääsisi eroon, kirpparilla eivät tunnu menevän?) oven taakse piiloon, että sain hyllyyn tilaa. Nyt ei oo kaikki kirjat enää kasattuna toistensa päälle vaan näteissä riveissä! Heti tuli vähän kotoisampi olo, kun ei ollut enää vanha huone & uudistunut minä vaan uudistunut minä & uudistunut järjestys.
Siinä siis Suomi-loma tähän asti eli ei valittamista. Kunhan vain pääsisi pikaisesti eroon tästä orastavasta flunssasta ja keksisi seuraavillekin päiville tekemistä, ettei tulisi ikävöityä Englantia liikaa. Loppuun vielä liuta talvisia kuvia niiltä ainoilta tunneilta, jolloin se aurinko paistaa. Osaa se Suomi olla nätti maa, herran jumala.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti