maanantai 22. joulukuuta 2014

It's beginning to look a lot like Christmas.

Merry Christmas Eve Eve Eve! Viime viikolla tein lähes kymmenen tuntia extraa, kun molemmat lapset sairasteli oikein urakalla. Ne oli kyllä tällä kertaa ihan oikeasti kipeitä eivätkä jaksaneet tehdä paljon muuta kuin maata aloillaan, joten mun työt koostui lähinnä nenäliinojen keräilystä. Silti oli torstai-aamuna hymyt aika harvassa, kun tyttö sai edelleen jäädä kotiin, vaikka olisi kyllä varmasti jaksanut jo olla koulussakin... Vaan tuntuupahan loma ainakin odottamisen arvoiselta.
Perjantaina sain viimein heittää molemmat lapsoset kouluun ja pääsin omistamaan muutaman kallisarvoisen tunnin ihan vaan itselleni. Onhan mulla illat lähes aina vapaata, mutta ilmeisesti nuo päivänkin vapaat tunnit on sitten aika tärkeitä oman jaksamisen kannalta. Au pairiuden huonoiksi puoliksi luetaan usein töiden ja vapaa-ajan toisistaan erottamisen vaikeus. Vaikka mulla ei olekaan ollut kyseisen asian suhteen sen suurempia ongelmia, niin oon kyllä huomannut, etten ikinä osaa ottaa täysin lunkisti jos talon muutkin asukkaat on kotosalla. Sen sijaan yritän aina keksiä jotain tekemistä, ettei vaikuttais siltä, että vaan vetelehdin toisten nurkissa, koska mun velvollisuudentunto kyllä pitää huolen siitä, ettei se niin ole. Hassua kyllä, sama juttu päti myös Suomi-vierailulla, jossa äidin paapominen sai lähinnä näkemään punaista.
Back to the topic, lapset kouluun saatuani kävin tosiaan hyvän pituisella päiväkävelyllä, kun sää oli niin nätti ja ulkona oli kivaa olla päiväsaikaan, jolloin näkikin jotain. Sen jälkeen ehdin olla vähän aikaa koneella ennen kuin piti lähteä taas koululle, kun se loppui joululoman kunniaksi jo yhdeltä. Vaille viiden hostisä tuli hakemaan meitä autolla työpaikalleen, jossa oli jonkin sortin joulukonserttia, ruoka- ja juomatarjoilua sekä poroja! 
Lapset sai paikan päältä isot joulusuklaat, joita ne pääsi tuhoamaan illallisen jälkeen. Me puolestaan tuhottiin vanhempien kanssa kiitettävä määrä siideriä, yritettiin saada selvyyttä mun urasuunnitelmiin ja katsottiin jotain hyväntekeväisyysshowta. Oli erittäin mukava ilta, jota seuranneena aamuna melkein harmitti lähteä koko viikonlopuksi Lontooseen, mutta vaan melkein. Tämänkertaisista Lontoon seikkailuista lisää jahka saan muokattua sellaiset kuutisen sataa kuvaa (mun Macbook ihan oikeasti jumitti niitä kamerasta siirtäessä). 
Tänään oli toiseksi viimeinen työpäivä ennen hostvanhempien loman alkua, jolloin myös mun loma ainakin näennäisesti alkaa. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan mun ei ollut tarkoitus matkustaa Suomeen ollenkaan joulun alla, mutta sitten menin kuitenkin varaamaan vähän huonompana hetkenä lennot, joten lomailen Suomessa 26.12 - 3.1. Joulun saan kuitenkin viettää täällä, mitä odotan kyllä innolla! Mun joulufiilis ehti tosin laantua jonkin verran kuun alusta, mutta tän iltaisen joululaulumaratonin jälkeen alkaa taas näyttää aika lupaavalta.

Tää päivä itsessään oli aika rento, kun hostisä oli vuorostaan kotona sairaana, ja lapset sitten juoksutti mieluummin sitä kuin mua... Lopulta ne kuitenkin innostui lähtemään mun kanssa uimaan, jonne ei tosin koskaan päästy, kun alle 8-vuotiaat ei päässeet altaaseen ilman valvojaa, ja itselläni ei ollut uimapukua mukana, kun olin varautunut pelkkään reunalla istuskeluun. Turhaan käveltiin siis kaksikymmentä minuuttia, mikä ei lasten kanssa ole ihan pikku juttu. Onneksi keksin sitten plan B:nä houkutella ne vähän matkan päässä olevaan Snakes and Laddersiin, joka on siis sellainen sisäleikkipaikka, jossa oli muun muassa järjettömän iso kiipeilyleikkitelinepuuharatamikälie, jonne lapset sitten riemuissaan hävisi. Kiltisti tulivat kyllä ajallaan poiskin, melkein harmitti, kun en saanut lähteä etsimään niitä ja orastamaan apinointitaitojani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti