maanantai 22. joulukuuta 2014

It's beginning to look a lot like Christmas.

Merry Christmas Eve Eve Eve! Viime viikolla tein lähes kymmenen tuntia extraa, kun molemmat lapset sairasteli urakalla. Ne oli kyllä tällä kertaa ihan oikeasti kipeitä, eivätkä jaksaneet tehdä paljon muuta kuin maata aloillaan, joten mun työt koostui lähinnä nenäliinojen keräilystä.
Perjantaina sain kuitenkin heittää molemmat kouluun, ja pääsin omistamaan muutaman kallisarvoisen tunnin ihan vaan itselleni. Onhan mulla illat lähes aina vapaata, mutta ilmeisesti nuo päivänkin vapaat tunnit on sitten aika tärkeitä oman jaksamisen kannalta. Au pairiuden huonoiksi puoliksi luetaan usein töiden ja vapaa-ajan toisistaan erottamisen vaikeus. Vaikka mulla ei olekaan ollut kyseisen asian suhteen suurempia ongelmia, niin oon kyllä huomannut, etten ikinä osaa ottaa täysin lunkisti, jos talon muutkin asukkaat on kotosalla. Sen sijaan yritän aina keksiä jotain tekemistä, ettei vaikuttaisi siltä, että vaan vetelehdin toisten nurkissa, kun mun velvollisuudentunto kyllä pitää huolen siitä, ettei se niin mene. 
Back to the topic, lapset kouluun saatuani kävin hyvän pituisella kavelyllä, kun sää oli niin nätti ja ulkona jopa näki jotain päiväsaikaan. Sen jälkeen ehdin olla hetken koneella ennen kuin piti palata koululle, joka loppui joululoman kunniaksi jo yhdeltä. Vaille viiden host-isä tuli hakemaan meitä autolla työpaikalleen, jossa oli jonkin sortin joulukonserttia, ruoka- ja juomatarjoilua sekä poroja! 
Lapset sai paikan päältä isot joulusuklaat, joita ne pääsi tuhoamaan illallisen jälkeen. Me puolestaan tuhottiin vanhempien kanssa kiitettävä määrä siideriä, yritettiin saada selvyyttä mun urasuunnitelmiin ja katsottiin jotain hyväntekeväisyysshowta. Oli erittäin mukava ilta, jota seuranneena aamuna melkein harmitti lähteä koko viikonlopuksi Lontooseen, mutta vaan melkein. Tuoreimmista Lontoon seikkailuista lisää jahka saan käsiteltyä sellaiset kuutisensataa kuvaa. Mun Macbook jumitti ensimmäisen kerran ikinä niitä kamerasta koneelle siirtäessä... 
Tänään oli toiseksi viimeinen työpäivä ennen host-vanhempien loman alkua, jolloin myös mun loma ainakin näennäisesti alkaa. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan mun ei ollut tarkoitus matkustaa Suomeen ollenkaan joulun alla, mutta sitten menin kuitenkin vähän huonompana hetkenä varaamaan lennot, joten Suomessa ollaan 26.12-3.1. Joulun saan kuitenkin onneksi kokea täällä, mitä odotan innolla! Joulufiilis on ehtinyt tosin laantua jonkin verran kuun alusta, mutta tän iltaisen joululaulumaratonin jälkeen alkaa taas näyttää lupaavammalta.

Tää päivä itsessään oli aika rento, kun host-isä oli vuorostaan kotona sairaana, ja lapset juoksutti mieluummin sitä kuin mua... Lopulta ne kuitenkin innostui lähtemään mun kanssa uimaan, jonne ei tosin koskaan päästy, koska alle 8-vuotiaat ei päässeet altaaseen ilman valvojaa, ja itselläni ei ollut uimapukua mukana, kun olin varautunut pelkkään altaan reunalla istuskeluun. Turhaan käveltiin siis kaksikymmentä minuuttia, mikä ei lasten kanssa ole ihan pikku juttu... Onneksi keksin plan B:nä houkutella ne vähän matkan päässä olevaan Snakes and Laddersiin. Se on sellainen sisäleikkipaikka, jossa oli muun muassa järjettömän iso kiipeilyleikkitelinepuuharatamikälie, jonne lapset sitten riemuissaan hävisi. Kiltisti tulivat kyllä ajallaan poiskin, melkein harmitti, kun en saanut lähteä etsimään niitä ja orastamaan apinointitaitojani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti