keskiviikko 3. joulukuuta 2014

And in a pipe she flies to the Motherland.

Mun viikko on tähän mennessä koostunut lähinnä erilaisista lautapeleistä, minkä johdosta oonkin ihan lopenkyllästynyt Afrikan tähteen, Pictionaryyn ja Labyrinttiin. Lapset on siis olleet vuorotellen kotona sairastelemassa, ensin tyttö heti maanantaina ja tänään poika, joten oon saanut nauttia niiden viihdyttämisestä kokopäiväisesti.  
Yllättävän kevyiltä nää tavallista pidemmät päivät on kuitenkin tuntuneet, ehkäpä siksi, kun mulla on ollut jotain, mitä odottaa. Mie oon lähdössä huomenna Suomeen! En sentään maitojunalla kotiin vaan ystävättären yo-juhliin, joihin lupasin ilmaantua hinnalla millä hyvänsä. Sen takia sovittiinkin asiasta jo mun ekalla viikolla hostien kanssa, jotka oli onneksi joustavia ja lupasi laskea mut menemään - sillä ehdolla, että tulisin takaisin. 
Tämän hetken fiilikset on aika sekavat. Viitisen kuukautta on vierähtänyt hujauksessa, mutta mun on vaikea hahmottaa, että ne kuukaudet on vaihtuneet myös siellä Suomen puolella. Mun Suomessa on vieläkin heinäkuu. Mutta aika ei ole pysähtynyt niille ihmisille, joiden takia oon ylipäätään menossa takaisin, vaan kaikki on jatkaneet oman polkunsa seurailua kuka minnekin. En ole mitenkään kehuttavasti pitänyt yhteyksiä Suomen kontakteihin, mutta onneksi mulla on pari viitsivämpää tyyppiä, jotka on antaneet aina silloin tällöin tilanneraporttia, minkä ansiosta olen edes joten kuten ajan tasalla. Innolla odotan, että päästään vihdoin vaihtamaan kuulumiset face to face! 

Mielenkiinnolla odotan myös, miten paljon lapsuudenkoti ja Suomi yleensäkin tuntuu kodilta Englantiin verrattuna. Täällä ollessa pelkkä ajatuskin Suomeen palaamisesta ja hostien hyvästelystä vuoden jälkeen saa nimittäin joka kerta palan kurkkuun. No, huomenna se selviää. En malta odottaa, että pääsen taas vetämään matkalaukkuja ja hyppäämään lentokoneeseen!

Huomiseksi mulla on ajastettuna vihdoin ja viimein se Cambridge-postaus, joka todennäköisesti jää viimeiseksi tällä viikolla, kun pitää vajaan neljän päivän aikana tavata kaikki kumminkaimojen pikkuserkut, haalia kilokaupalla irtokarkkeja varastoon ja vakuuttaa kissat siitä, että rakastan niitä ihan yhtä paljon kuin lähtiessänikin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti