keskiviikko 24. joulukuuta 2014

When you're still waiting for the snow to fall, doesn't really feel like Christmas at all.

Ensimmäinen jouluaatto jossain muualla kuin Suomessa, ja onhan tää ollut vähän erilainen, mutta ei mitenkään huonolla tavalla. Aamulla nukuin poikkeuksellisesti melkein kymmeneen, jonka jälkeen söin aamupalaksi hostäidin tekemää riisipuuroa. Me yritetään tehdä sellainen suomalaisenglantilainen joulu eli syödään kinkun sijasta kalkkuna ja sen ohella myös perinteisiä laatikoita, katsotaan suomalaisia jouluohjelmia, mutta avataan lahjat vasta joulupäivän aamuna. Itse toivoin mahdollisimman brittiläistä joulua, kun täällä nyt kerran ollaan, mutta on nää tutut perinteetkin olleet kieltämättä ihan kivoja, kun tuo jouluksi kotiin paluu tuntuu olevan yksi ihmismielen peruspilareista. 
Päivällä käväisin asioilla, kun kaupat oli ihan normaalisti auki, koska täällä jouluaatto muistuttaa lähinnä Suomen aatonaattoa. Sen jälkeen kiertelin suosikkipaikkojani rakkaassa Abingdonissa, Abbey Gardensin, ankkalammen, padon ja vähän matkaa Thamesin vartta. Päivä oli kauniin aurinkoinen ja villakangastakki tuntui liioitellulta asuvalinnalta. Kavereiden jouluntoivotukset WhatAppissa tuntui hassuilta, kun omat joulufiiliksen rippeet on säästetty huomiselle. On se lumi ja pakkanen sitten kait aika olennainen osa suomalaisen käsitystä joulusta.
Tän vuoden joulukorttisaldo. Itse onnistuin lähettämään kolme ja kolme sain takaisin eli ei huono.
Illalla käytiin pubissa Christmas dinnerillä. Pelattiin pojan kanssa shakkia tilauksien saapumista odotellessa, söin hemmetin hyvää paahdettua kananrintaa, join mulled cideria sekä punaviinia ja mulla oli lämmin fiilis. Äsken kävin kiikuttamassa lahjat alakertaan huomisaamua varten ja sanoin hosteille, etten oo ikinä tuntenut itseäni niin aikuiseksi, kun paketteja siihen takan eteen asetellessani. En malta oottaa, että pääsen näkemään lasten innostuksesta hehkuvat kasvot niitten repiessä auki vaivalla teipattuja papereita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti